8.2.2018

Hoi­to­a­lan hen­ki­lös­tö aloit­ti tiis­tai­na työ­tais­te­lu­toi­met. Käy­tän­nös­sä se tar­koit­taa sitä, et­tä esi­mer­kik­si sai­raan­hoi­ta­jat ja lä­hi­hoi­ta­jat ei­vät tee yli­töi­tä ei­vät­kä vaih­da työ­vuo­ro­lis­taan mer­kit­ty­jä työ­ai­ko­ja. Tämä kos­kee myös Puu­ma­laa. Käy­tän­nös­sä on­gel­mia voi syn­tyä, jos työn­te­ki­jöi­tä jää sai­raus­lo­mil­le. Kiis­tas­sa on kyse ra­has­ta. Ja mik­si­pä ei oli­si, sil­lä alan kes­kus­te­luis­sa vi­lah­taa yhä use­as­ti kut­su­mu­sam­mat­ti-ter­mi. Sitä ei sen­tään kai työ­nan­ta­ja­puo­li ole toh­din­nut käyt­tää.

Mut­ta juu­ri tä­hän ter­miin ki­tey­tyy yh­teis­kun­nan ja hoi­to­a­lan hen­ki­lö­kun­nan suh­de ja alan ma­ta­lat pal­kat. Kaut­ta his­to­ri­an sääs­tö­jä on re­vit­ty nii­den sel­kä­na­has­ta, jot­ka ovat teh­neet in­hi­mil­li­ses­ti hy­vin tär­ke­ää työ­tä. Hoi­to­a­lal­la on ol­tu myös läs­nä ih­mi­se­nä ih­mi­sel­le sil­loin, kun ku­kaan ei ole enää vä­lit­tä­nyt sai­raas­ta, van­he­ne­vas­ta tai kuo­le­vas­ta.

Hoi­ta­jat ovat myös pa­ran­ta­neet mo­net, pe­las­ta­neet ki­tu­mi­sel­ta ja kuo­le­mal­ta. Sil­ti täs­tä työs­tä ei mak­se­ta tar­peek­si.

Raha on ar­vos­tuk­sen mit­ta, ei juh­la­pu­he. Yh­teis­kun­nas­sa on opit­tu luot­ta­maan vain vel­vol­li­suu­den­tun­tee­seen ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen. Oli­si oi­ke­as­ti jo ai­ka mak­saa niis­tä.

Sama kos­kee omais­hoi­toa. Sii­nä yh­teis­kun­ta las­kee myös rak­kau­den va­raan. Jos te­o­re­ti­soi­daan, et­tä kaik­ki omais­hoi­ta­jat jät­täi­si­vät hoi­det­ta­van­sa, niin yh­teis­kun­nan sote-puo­li oli­si kaa­ok­ses­sa. Kus­tan­nuk­set oli­si­vat hui­kai­se­vat. Tie­ten­kään ei näin käy, kos­ka ih­mi­set vä­lit­tä­vät lä­hei­sis­tään. Mi­kään vel­voi­te heil­lä ei kui­ten­kaan ny­kyi­sen­kal­tai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ole hoi­va­ta. Se on yh­teis­kun­nan teh­tä­vä. Kyl­mää ajat­te­lua, mut­ta juu­ri sitä har­ras­taa yh­teis­kun­ta. Kar­mi­vin­ta­han täs­sä­kin on se, et­tä yh­teis­kun­ta muo­dos­tuu meis­tä. Joku ja jot­kut päät­tä­vät jos­sa­kin, mikä on ar­vo­kas­ta. Usein näyt­tää sil­tä, et­tä var­sin­kaan van­ho­jen ja sai­rai­den elä­mä ei enää ole. No, he­hän ovat­kin ku­lu­e­riä enää ny­ky­ti­las­saan. Kuo­le­ma toi­si yh­teis­kun­nal­le isot sääs­töt. Toi­vot­ta­vas­ti sitä ei ai­na­kaan hil­jaa toi­vo­ta. Hoi­ta­jat var­mas­ti te­ke­vät kaik­ken­sa. Ali­pal­kat­tui­na­kin.

Kari Kaup­pi­nen