Ma­ri­an­na Kals­ke

Ke­vääl­lä pe­rus­kou­lun päät­tä­neet Lumi Ma­li­nen, 15, ja Ee­va Luuk­ko­nen, 16, ovat viet­tä­neet hei­nä-elo­kuun vaih­teen muut­to­laa­ti­koi­ta pa­ka­ten. Kä­sil­lä on muut­to täy­sin uu­del­le paik­ka­kun­nal­le toi­sen as­teen opin­to­jen pe­räs­sä ja sa­mal­la it­se­näi­sen elä­män aloit­ta­mi­nen. Vaik­ka Ma­li­sen ja Luuk­ko­sen lap­suu­den­ko­dit jää­vät taak­se ai­em­min kuin suo­ma­lais­nuo­ril­la kes­ki­mää­rin, mo­lem­mil­la on odot­ta­vai­set tun­nel­mat uu­des­ta elä­män­vai­hees­ta.

Ope­tus­hal­li­tuk­sen ti­las­to­pal­ve­lun mu­kaan pe­ru­so­pe­tuk­sen jäl­kei­siin toi­sen as­teen kou­lu­tuk­siin va­lit­tiin Suo­mes­sa tänä vuon­na 60 678 opis­ke­li­jaa. Ete­lä-Sa­von osuus täs­tä lu­vus­ta on 1221 hen­ki­löä ja Puu­ma­las­ta toi­sen as­teen kou­lu­tus­pai­kan vas­taa­not­ti 12 nuor­ta.

Toi­sen as­teen opin­to­jen aloi­tus tar­koit­taa puu­ma­la­lais­nuo­ril­le yleen­sä paik­ka­kun­nan vaih­toa, sil­lä lu­kio lak­kau­tet­tiin Puu­ma­las­ta vuon­na 2015, ei­kä kun­nas­sa ole sen jäl­keen voi­nut suo­rit­taa pe­rus­kou­lun jäl­kei­siä opin­to­ja.

Ope­tus­hal­li­tuk­sen ti­las­to­pal­ve­lus­ta sel­vi­ää, et­tä puu­ma­la­lai­sia läh­tee tänä syk­sy­nä opis­ke­le­maan lu­ki­oi­hin ja am­ma­til­li­siin op­pi­lai­tok­siin esi­mer­kik­si Sa­von­lin­naan, Mik­ke­liin, Lap­peen­ran­taan, Imat­ral­le, Tur­kuun, Piek­sä­mä­el­le ja Tam­pe­reel­le.

Ma­li­nen suun­taa Piek­sä­mä­el­le yli sa­dan ki­lo­met­rin pää­hän Puu­ma­las­ta opis­ke­le­maan kos­me­to­lo­gik­si Ete­lä-Sa­von am­mat­ti­o­pis­toon. Hän ai­koo suo­rit­taa kak­sois­tut­kin­non. Ma­li­sel­le käy­tän­nön­lä­hei­nen opis­ke­lu on tär­ke­ää ja hän odot­taa opin­to­jaan in­nol­la.

– Olen ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut alas­ta ja ihan pie­nes­tä as­ti sa­no­nut, et­tä mi­nus­ta tu­lee kos­me­to­lo­gi, Ma­li­nen pe­rus­te­lee.

Luuk­ko­nen puo­les­taan muut­taa yli 400 ki­lo­met­rin pää­hän Tur­kuun Kert­tu­lin lu­ki­on ur­hei­lu­lin­jal­le. Hän pe­laa sa­li­ban­dy­jouk­ku­ees­sa maa­li­vah­ti­na ja ker­too, et­tä Tu­rus­sa on hy­vät mah­dol­li­suu­det har­ras­taa lu­ki­on ohel­la. Luuk­ko­sel­le kau­pun­kiin muut­ta­mi­nen on ai­noa vaih­to­eh­to, jos hän ha­lu­aa pe­la­ta kil­pai­lul­li­ses­ti.

– Aloi­tin sa­li­ban­dyn Ruo­ko­lah­del­la ja sen jäl­keen pe­la­sin Imat­ral­la nel­jä vuot­ta. Van­hem­mat ovat vie­neet ai­na au­tol­la tree­nei­hin. Har­ras­ta­mi­sen kan­nal­ta oli­si tie­ten­kin iso etu, et­tä tree­ni­pai­kat oli­si­vat lä­hel­lä.

Nuo­ret ovat in­nois­saan muu­tos­ta suu­rem­mil­le paik­ka­kun­nil­le, kos­ka Puu­ma­la on al­ka­nut tun­tua heis­tä ko­vin pie­nel­tä. Al­ka­vaan it­se­näi­seen elä­mään he suh­tau­tu­vat luot­ta­vai­ses­ti, sil­lä kum­man­kin si­sa­ruk­set ovat muut­ta­neet opis­ke­le­maan toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le en­nen hei­tä, ja se on an­ta­nut muut­toon var­muut­ta.

– Olen näh­nyt, mi­ten hy­vin mo­lem­mat iso­si­sa­ruk­se­ni ovat so­peu­tu­neet uu­teen elä­män­vai­hee­seen, jo­ten mi­nul­le ei ole tul­lut mi­tään pel­koa muut­ta­mi­ses­ta. On kiva läh­teä ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin, Luuk­ko­nen sa­noo.

Hä­nen iso­sis­kon­sa opis­ke­lee lää­ke­tie­det­tä Tu­run yli­o­pis­tos­sa, jo­ten uu­del­ta paik­ka­kun­nal­ta löy­tyy ai­na­kin yk­si tut­tu.

Luuk­ko­nen ja Ma­li­nen us­ko­vat, et­tä it­se­näis­ty­mi­nen nuo­rel­la iäl­lä on lop­pu­jen lo­puk­si hyvä asia, sil­lä si­ten op­pii hoi­ta­maan käy­tän­nön asi­oi­ta var­hain. Toi­sen as­teen opin­to­jen jäl­keen he ovat as­ke­leen edel­lä mo­nia ikä­to­ve­rei­taan ja osaa­vat pyö­rit­tää ar­ke­aan ja et­siä esi­mer­kik­si asun­to­ja, kun sitä on voi­nut har­joi­tel­la van­hem­pien kans­sa jo nuo­re­na.

– Ei­vät kaik­ki ole val­mii­ta muut­ta­maan vie­lä ja mo­nel­le voi­si ol­la pa­rem­pi vaih­to­eh­to asua vä­hän pi­dem­pään ko­to­na. En kui­ten­kaan pidä muut­toa huo­no­na asi­a­na. Mitä ai­em­min op­pii, sitä vä­hem­män on­gel­mia tu­lee myö­hem­min, Ma­li­nen ar­ve­lee.

Mo­nen pie­nen kun­nan vä­es­tön kes­ki-ikä kas­vaa, kun nuo­ret läh­te­vät isom­piin kau­pun­kei­hin opin­to­jen pe­räs­sä, ei­vät­kä pa­laa ta­kai­sin ko­ti­paik­ka­kun­nil­leen.

– Uu­del­la paik­ka­kun­nal­la luo­daan uu­det ih­mis­suh­teet ja yleen­sä nii­den mu­ka­na läh­de­tään jo­hon­kin muu­al­le. Jos tän­ne pa­laa 20-vuo­ti­aa­na, ei tääl­lä ole ke­tään ka­ve­rei­ta, sil­lä kaik­ki muut­kin ovat läh­te­neet pois, Ma­li­nen us­koo.

Luuk­ko­nen ajat­te­lee, et­tä maa- ja met­sä­ta­lou­teen pa­nos­ta­mi­nen sai­si osan nuo­ris­ta pa­laa­maan opin­to­jen jäl­keen, sil­lä osa nuo­ris­ta jat­kaa maa­ta­lout­ta van­hem­pien­sa ja­lan­jäl­jis­sä.

– Tääl­lä työl­lis­tä­vä te­ki­jä on maa- ja met­sä­ta­lous ja sik­si nii­hin on tär­ke­ää saa­da tar­peek­si tu­kea. Tie­dän nuo­ria, jot­ka ai­ko­vat tul­la ta­kai­sin jat­ka­maan van­hem­pien­sa ti­laa. Mui­ta syi­tä ta­kai­sin pa­laa­mi­sel­le on vai­kea kek­siä, Luuk­ko­nen sa­noo.

Ma­li­sen mie­les­tä pien­ten kun­tien tyh­je­ne­mi­nen nuo­ris­ta on väis­tä­mä­tön to­si­a­sia, sil­lä esi­mer­kik­si uu­den yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen Puu­ma­laan ei ole hä­nen mie­les­tään niin kan­nat­ta­vaa kuin kau­pun­kiin, sil­lä tal­vi­kau­si on var­sin hil­jai­nen.

– Jot­ta Puu­ma­las­ta tu­li­si hou­kut­te­le­vam­pi nuo­ril­le, ih­mis­ten mää­rän pi­täi­si muut­tua. Ei tän­ne voi teh­dä pa­rem­pia pal­ve­lui­ta, jos pal­ve­luil­le ei ole käyt­tä­jiä, hän poh­tii.

Ma­li­nen suun­nit­te­lee jat­ka­van­sa opin­to­jaan kak­sois­tut­kin­non jäl­keen am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa es­to­no­mi-opin­to­jen pa­ris­sa. Luuk­ko­nen taas ai­koo ha­kea lu­ki­on jäl­keen Tu­run kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun, ei­kä kum­pi­kaan aio pa­la­ta Puu­ma­laan opin­to­jen jäl­keen.

– Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä tyk­kään asua sel­lai­sis­sa pai­kois­sa, jois­sa on enem­män ih­mi­siä ei­vät­kä pii­rit ole niin pie­net. Se on vä­lil­lä är­syt­tä­vää, kun kaik­ki tun­te­vat kaik­ki, Ma­li­nen sa­noo.

Luuk­ko­nen on sa­maa miel­tä ja pie­net pii­rit ovat myös hä­nel­le iso syy ol­la pa­laa­mat­ta Puu­ma­laan. Vaik­ka paik­ka­kun­ta on ke­säi­sin elä­vä ja ih­mi­siä on enem­män, tal­vel­la kylä on hil­jai­nen ja etäi­syy­det lä­him­piin kau­pun­kei­hin pit­kiä.

– Jo­kai­ses­ta tie­tää suu­rin piir­tein kai­ken ja tääl­lä kuu­lee koko ajan sel­lai­sia jut­tu­ja, mitä ei vält­tä­mät­tä edes ha­lu­ai­si muis­ta ih­mi­sis­tä tie­tää. Oli­si kiva, jos ym­pä­ril­lä oli­si uu­si­a­kin kas­vo­ja, hän poh­tii.