Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Hu­ris­sa­los­sa, Ruo­ko­tai­pa­leen ky­läs­sä asu­val­la Au­lis Vää­nä­sel­lä on jär­ven ran­nal­la ke­lo­puis­ta teh­ty sa­vu­sau­na. Sau­na läm­pi­ää yleen­sä ju­han­nuk­se­na kyl­pe­mis­tä var­ten, mut­ta muu­ten se on pal­vaus­käy­tös­sä. Vää­nä­nen sa­vus­ti en­sim­mäi­set li­hat vuon­na 1993 heti sau­nan val­mis­tut­tua.

– Ant­to­las­sa asu­nut, nyt jo edes­men­nyt vel­je­ni, käyt­ti siel­lä li­ho­ja sa­vus­tet­ta­va­na. Hän an­toi ker­ran mais­ti­ai­sen ja sii­tä se läh­ti. Van­hem­pa­ni ovat ai­koi­naan sa­vus­ta­neet li­ho­ja, mut­ta it­se en muis­ta sel­lais­ta ai­kaa, sa­noo Vää­nä­nen.

Vää­nä­nen kä­ve­lee sau­nan kuis­til­le ja sa­vun tuok­su on heti vas­tas­sa. Hän lait­taa ot­sa­lam­pun pää­hän­sä ja avaa oven pilk­ko­pi­me­ään sau­naan. Sau­nan lat­ti­al­la on sa­han­pu­rua ja nur­kas­sa iso tii­lis­tä muu­rat­tu kiu­as.

– Tuol­la on hol­vit ja savu tu­lee noi­den ki­vien läpi, hän esit­te­lee.

Kun sa­vu­sau­nan ka­ton­ra­jaan näy­te­tään va­loa, siel­lä nä­kyy pie­niä rus­kis­tu­nei­ta li­ha­kim­pa­lei­ta, jot­ka Vää­nä­nen oli lait­ta­nut pal­vauk­seen pa­ria päi­vää ai­em­min.

– Lai­toin li­hat par­rul­le ri­ti­län pääl­le ja tu­let uu­niin. Ei­len läm­mi­tin sau­naa koko päi­vän hil­jal­leen. Vas­ta il­lal­la li­sä­sin rei­lum­min pui­ta, et­tä sain yök­si enem­män läm­pöä. Tein vie­lä yh­dek­säl­tä il­ta­tar­kis­tuk­sen, et­tei mene lii­an kuu­mak­si, ker­too Vää­nä­nen.

Pal­jon sa­vu­sau­nas­sa on läm­min­tä sa­vus­tuk­sen ai­ka­na?

– Sitä minä en tie­dä. Ei mi­nul­la ole mi­tään mit­ta­ria. Jos ei sitä kol­mes­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa opi, niin jo­han on ih­me, hän nau­raa.

Sau­no­mi­seen ja löy­lyi­hin läm­pö ei kui­ten­kaan riit­täi­si.

– Koh­ta lai­te­taan tu­let uu­niin, et­tä saa­daan taas li­sää läm­min­tä.

Vää­nä­nen pu­huu it­se sa­vus­tuk­ses­ta, ei niin­kään pal­vauk­ses­ta. Kun sa­vu­sau­nan hä­mä­räs­sä nou­see jak­ka­ral­le ja kur­kot­taa ylä­par­rel­le, vas­ta sit­ten pal­jas­tuu koko ko­meus. Par­run pääl­li­nen on täyn­nä hy­vin rus­kis­tu­nei­ta ja me­he­vän nä­köi­siä li­ho­ja, kaik­ki­aan nel­jä­kym­men­tä kap­pa­let­ta.

– Tääl­lä on il­lal­la kink­ku­pus­siin lai­tet­tua ohut­ta si­an­kyl­keä. Tuos­sa on nau­dan pais­tia ja fi­let­tä sekä kalk­ku­naa. Tuol­la on he­vos­ta ja etu­ri­vis­sä kak­si vil­li­si­ka­pais­tia, sa­noo Vää­nä­nen pa­ket­te­ja ra­pis­tel­len.

Li­hat kyp­sy­vät sau­nan läm­mös­sä nel­jä vuo­ro­kaut­ta.

– Nyt otan nuo val­miit sian pik­nik-pais­tit ja kalk­ku­na­rul­lat pois ja lai­tan tu­let uu­niin. Il­lal­la haen vie­lä ta­ka­ri­vis­tä pari kas­le­ria ja lo­put pak­sum­mat li­hat jää­vät huo­mi­seen. Teen vie­lä en­nen pää­si­äis­tä kak­si muu­ta sat­sia.

Vää­nä­nen lait­taa kiu­kaa­seen pui­ta, ja sy­tyt­tää ne pa­la­maan. Kiu­as al­kaa heti sa­vut­taa.

– En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la pesä lai­te­taan täy­teen pui­ta, mut­ta puo­len päi­vän kiep­peil­lä läm­mi­tyk­sen kans­sa on ol­ta­va hy­vin tark­ka, et­tei mene lii­an kuu­mak­si, sa­noo Vää­nä­nen.

Läm­mi­tys­puu­na käy­te­tään lep­pää ja koko sa­vus­tusp­ro­ses­si pe­rus­tuu läm­pöön.

– Läm­pö­hän se kyp­syt­tää ja har­maa­le­pän savu an­taa sitä aro­mia. Ko­kei­lin ker­ran pie­nel­le sat­sil­le kuo­re­ton­ta haa­paa, mut­ta sii­tä tuli vä­hän kit­ke­rä maku. Polt­to­puu­na on vain tuo har­maa­lep­pä, jota saa omas­ta met­säs­tä.

Li­han sa­vus­ta­mi­nen eli pal­vaa­mi­nen on van­ha säi­lön­tä­kei­no ja pe­rin­tei­se­nä val­mis­tus­me­ne­tel­mä­nä osa suo­ma­lais­ta ruo­ka­kult­tuu­ria. Vää­nä­nen miet­tii, et­tä ky­sees­sä tai­taa ol­la hii­pu­va kan­san­pe­rin­ne. Hän­kään ei ole opet­ta­nut tai­toa ke­nel­le­kään, mut­ta ei­pä sitä ole ku­kaan hä­nel­tä ky­sy­nyt­kään.

– Kun sa­vus­ta­jia ei oi­kein ole, li­ho­ja keh­da­taan tuo­da kau­em­paa­kin. Yk­si ka­ve­ri sa­noi, et­tä hä­nel­lä on tän­ne Lap­peen­ran­nas­ta mat­kaa noin 95 ki­lo­met­riä.

Sa­vu­sau­nas­sa kyp­sy­viä li­ho­ja läh­tee myös Ant­to­laan, Mik­ke­liin, Ris­tii­naan, Puu­ma­laan ja Imat­ral­le.

-Ei­hän tätä ihan joka ky­läs­sä ole. Kun yk­si käyt­tää li­hat sa­vus­tuk­ses­sa ja ker­too sii­tä toi­sel­le, niin tie­to le­vi­ää. Kyl­lä se vis­siin hy­vää on, kun tee­tät­tä­vät.

Sa­vus­tus­ten osal­ta ka­len­te­ri­kau­si al­kaa lo­ka­kuun lo­pul­la ja en­sim­mäi­set li­hat val­mis­tu­vat py­häin­päi­väk­si.

– Seu­raa­vak­si tu­lee jou­lu. Jou­lun ja pää­si­äi­sen vä­lil­lä teen yleen­sä pie­nen sat­sin ja pää­si­äi­seen se yleen­sä lop­puu. Jos vap­puun on pit­kä ai­ka, sit­ten vie­lä ker­ran. Ke­säl­lä en sa­vus­ta, hän sa­noo.

Vää­nä­nen sa­vus­ti vii­me vuo­den ai­ka­na 385 ”li­ha­könt­tiä”.

– Pel­käs­tään jou­luk­si oli 155 kap­pa­let­ta ja 16 vuo­ro­kaut­ta sa­vus­tus­ta put­keen.