Täs­sä leh­des­sä pu­hu­taan au­rin­ko­säh­kös­tä, ADHD:sta, opet­ta­jan työs­tä ja las­ten­hoi­to­a­vun puut­tees­ta. Kai­kil­le yh­teis­tä on ai­na­kin se, et­tä ne li­sään­ty­vät. Toi­nen asia, mikä ai­hei­ta yh­dis­tää on ai­ka. Eten­kin yh­des­sä vie­tet­ty läs­nä­o­lon ai­ka on mer­kit­tä­vät te­ki­jä suun­taan jos toi­seen­kin. Opet­ta­jat toi­vo­vat, et­tä per­heet oli­si­vat oi­ke­as­ti enem­män yh­des­sä, il­man so­si­aa­lis­ta me­di­aa ja il­man kän­ny­köi­tä. Yh­tä­lail­la ai­ka­siep­pa­rei­ta ovat te­le­vi­sio, tab­let­ti tai tie­to­ko­ne, tai mikä ta­han­sa vi­ri­ke, mikä vie huo­mi­on toi­saal­le, pois tär­keim­mis­tä, eli lä­hei­sis­täm­me.

Koko yh­teis­kun­ta on muut­tu­nut, ei­kä lo­pe­ta muut­tu­mis­ta tä­hän­kään. Kaik­ki muu­tok­set ei­vät kui­ten­kaan ole hy­viä. Kän­ny­käs­sä kiin­ni roik­ku­mi­nen ja so­si­aa­li­seen me­di­aan kou­kut­tu­mi­nen nä­ky­vät jo nyt ih­mis­ten pa­hoin­voin­ti­na, it­se­tun­to-oh­gel­mi­na ja ul­ko­nä­kö­pai­nei­na. Kän­nyk­kä- tai pe­li­riip­pu­vuus nä­ky­vät jopa fyy­si­si­sä­nä oi­rei­na, kun nis­ka- ja sel­kä­ki­vut li­sään­ty­vät jo ihan nuo­ril­la. Täs­tä fy­si­o­te­ra­peu­tit ovat va­roit­ta­neet jo kym­me­nen vuot­ta sit­ten.

Sik­si ei ole edel­leen­kään tur­haa sa­noa, et­tä ra­jat ovat rak­kaut­ta, joi­ta lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat. Tätä pai­not­ta­vat myös puu­ma­la­lai­set opet­ta­jat. Sil­ti myös ai­kuis­ten on hyvä tie­tää ra­jan­sa kou­kut­ta­vien pe­lien ja lait­tei­den kans­sa. Per­he­on­ni ja pa­ri­suh­de­on­gel­mat joh­tu­vat mo­nien asi­oi­den sum­mas­ta, mut­ta ei kump­pa­nin vieh­ty­mys kän­nyk­kään ai­na­kaan ti­lan­net­ta pa­ran­na. Kump­pa­ni ja lap­si tar­vit­se­vat huo­mi­o­ta, joka me­nee lii­an usein tur­han­päi­väi­sen so­si­aa­li­sen me­di­an hip­lai­luun.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja