Mie olen pal­jas­jal­kai­nen puu­ma­la­lai­nen. Ja pa­luu­muut­ta­ja. Oli niin mu­ka­vaa muut­taa tän­ne tuol­loin vuon­na 2005, kuu­den­tois­ta vuo­den muu­al­la asu­mi­sen jäl­keen, et­tä suo­ri­tin tuon pa­luu­muu­ton myö­hem­min vie­lä tois­te­kin. Toi­sel­la ker­taa olin to­sin pois­sa vain kol­me vuot­ta. Niin pal­jon no­pe­am­min tuli ikä­vä ko­ti­kun­taa ja tätä ai­nut­laa­tuis­ta asuin- ja eli­nym­pä­ris­töä.

Hy­vän mat­kaa tois­ta­kym­men­tä vuot­ta muu­al­la asu­es­sa­ni an­sait­sin elan­to­ni vä­hit­täis­kaup­pa-alan pie­ny­rit­tä­jä­nä. Ja kävi lo­pul­ta niin on­nel­li­ses­ti, et­tä sain viet­tää muu­ta­mat vii­mei­set yrit­tä­jä­vuo­te­ni tääl­lä Puu­ma­las­sa. Olin teh­nyt tuo­ta kaup­pi­a­sy­rit­tä­jän työ­tä jo kau­an, ei­kä työn kuva tän­ne muu­tet­tu­a­ni muut­tu­nut si­näl­lään sen eri­lai­sem­mak­si. Kui­ten­kin sa­man työn te­ke­mi­nen tääl­lä, lu­kuis­ten en­ti­ses­tään tut­tu­jen ih­mis­ten kes­kel­lä, tun­tui sil­tä kuin oli­si suo­ras­taan lo­mal­le pääs­syt.

Päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­pa - jos ei moni muu­kaan yrit­tä­mi­sen ala - ole hel­poin­ta juu­ri Puu­ma­las­sa. Yrit­tä­mi­nen, jon­ka tu­lok­sen teon pe­rus­ta­na ovat liik­kees­sä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti käy­vät asi­ak­kaat, on tääl­lä erit­täin haas­teel­lis­ta.

Kil­pai­lua yri­tys­ten vä­lil­lä tääl­lä ei juu­ri­kaan ole, mut­ta kil­pai­li­joik­si on las­ket­ta­va myös lä­hi­kau­pun­kien sa­mo­ja pal­ve­lu­ja tuot­ta­vat yri­tyk­set. Kun tääl­tä läh­tee Imat­ral­le tai Mik­ke­liin jon­kun sel­lai­sen pal­ve­lun tai ta­va­ran ta­kia, jota tääl­tä ei yk­sin­ker­tai­ses­ti saa, tu­lee sa­mal­la reis­sul­la han­kit­tua nii­tä­kin ar­tik­ke­lei­ta, joi­ta Puu­ma­las­ta­kin oli­si saa­nut.

Vuo­den­vaih­tees­sa va­pau­tu­neet kaup­po­jen au­ki­o­lo­a­jat ovat kuu­le­man mu­kaan tääl­lä­kin ai­heut­ta­neet ah­dis­tus­ta jol­le­kul­le yrit­tä­jäl­le. Kun ku­lut­ta­jat tie­tä­vät, et­tä on vain kaup­pi­aas­ta kiin­ni, pi­tää­kö esi­mer­kik­si juh­la­py­hi­nä lii­ket­tä au­ki, niin sitä jo osa­taan au­to­maat­ti­ses­ti odot­taa, et­tä näin ta­pah­tuu. Se on sit­ten toi­nen asia, mi­ten kan­nat­ta­vak­si nämä au­ki­o­lo­tun­nit muo­dos­tu­vat yrit­tä­jäl­le.

Puu­ma­la on mök­ki­kun­ta ja tal­vi­a­sut­ta­via mök­ke­jä on run­saas­ti. Vai­kut­taa kui­ten­kin sil­tä, et­tä mö­keil­lä ei käy­dä edes pi­tem­mil­lä lo­mil­la, jos säät ei­vät ole lo­mai­li­joil­le suo­tui­sat. Nyt esi­mer­kik­si hiih­to­lo­mien ai­kaan moni tai­si jää­dä kau­pun­kiin tai suun­nis­taa lu­mi­sem­mil­le seu­duil­le hiih­te­le­mään. Myös nuo pie­net li­sä­myyn­nit, joi­ta sa­tun­nai­set kä­vi­jät tuo­vat tul­les­saan, oli­si­vat ter­ve­tul­lei­ta.

Yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen toi­min­ta on ol­lut kui­ten­kin elä­väis­tä ja yrit­tä­jien yh­teis­työ vai­kut­taa nyt ul­ko­puo­li­sen sil­min kat­sot­tu­na hie­nol­ta. Uu­sia ide­oi­ta ja nii­den to­teu­tuk­sia on näh­ty esi­mer­kik­si jou­lu­ky­län muo­dos­sa. Ei­kä yh­teis­työ ra­joi­tu var­maan sii­hen. Iloi­nen asia on myös se, et­tä jo vä­hän ai­koi­naan hii­pu­nei­ta ja le­po­ti­las­sa ol­lei­ta yri­tyk­siä on he­rä­tet­ty uu­des­taan hen­kiin me­nes­tyk­sek­kääs­ti. Sa­han­lah­ti on mie­les­tä­ni sii­tä oi­kein pi­ris­tä­vä ja mah­ta­va esi­merk­ki. Hie­noa on myös yrit­tä­jien yh­teis­toi­min­ta tuol­la si­vu­ky­lil­lä: muun mu­as­sa Lin­tu­sa­lo-Nii­ni­saa­ri-ak­se­lil­la ja Hu­ris­sa­los­sa. Olen niin ins­pi­roi­tu­nut täs­tä tä­kä­läi­ses­tä yrit­tä­jä-men­ta­li­tee­tis­ta, et­tä tai­dan vie­lä it­se­kin tart­tua ”sor­viin”. Ai­ka näyt­tää, mi­ten ja mis­sä muo­dos­sa. Yri­te­tään yh­des­sä – Puu­ma­las­sa!

Tuu­la När­vä­nen