Marianna Kalske
Neljättä kertaa järjestettyä Hayride Jamboreeta vietettiin jälleen Pistohiekan lentokentällä. Tänä vuonna heinähatut ja nahkatakit olivat vaihtuneet sateenvarjoihin ja sadeviittoihin, mutta vanhojen autojen ystäviä oli silti löytänyt paikalle runsaasti. Ilmassa oli pienen festivaalin tuntua, kun itse tapahtuman lisäksi Pistohiekan lavalla juhlittiin Hayride Jamboreen etkot ja jatkot.
Tapahtuma lentokentällä jouduttiin keskeyttämään puolitoista tuntia etuajassa rankkasateen vuoksi, mutta sitä ennen sitkeät autoharrastajat ajoivat kura roiskuen sateesta ja ukkosesta huolimatta.
– Alueesta tuli lopulta pikemminkin tekojärvi kuin lentokenttä. Keskeytimme tapahtuman turvallisuussyistä. Korviini ei ole kantautunut, että kukaan lipun maksanut olisi reagoinut tähän negatiivisesti, ja itsellenikin jäi loistavat fiilikset, tapahtumaa järjestänyt Henrik Hallberg totesi.
Kilpailuun osallistui lähes 70 ajoneuvoa, josta moottoripyöriä oli noin 30. Muutama traktorikin oli löytänyt tiensä radalle. Kilpailuun saivat osallistua ajoneuvot, jotka on valmistettu ennen vuotta 1960.
– Vaikka tämä on leikkimielistä, aika monella varmaan syttyy kilpailukipinä, kun ruutuliput heilahtavat, Hallberg arveli.
Ensimmäisen aika-ajon radalla kaasutti joensuulainen Harri Vaakanainen vuoden 1930 Nash Roadster -autollaan. Hän piteli sadetta katoksessa kahden ajokierroksen jälkeen yhdessä Mika Laakson ja Timo Loikkasen kanssa.
– Olen ajanut tähän mennessä kaksi lähtöä. Ensimmäisellä kerralla rata oli todella hyvä ajaa. Toisella kierroksella joka puolelta tuli vettä ohjaamoon ja suu on edelleen täynnä hiekkaa, hän sanoi.
Vaakanainen on käyttänyt ajokkiinsa paljon aikaa ja vaivaa ja saanut sen tieliikennekelpoiseksi noin viisi vuotta sitten. Myös Laakso ja Loikkanen olivat saapuneet paikalle harrasteautoillaan, mutta kilpailuun he eivät osallistuneet. Aluettakaan he eivät olleet vielä ehtineet kierrellä, sillä raju sade pakotti heidät pysymään katoksessa.
– Turvallisuus edellä tietysti. Harrastajaporukka ymmärtää varmasti, jos kisa joudutaan keskeyttämään. Vaikka olemme ostaneet liput, se on kannatusta, jotta seuraavana vuonna jaksetaan järjestää, Loikkanen sanoi.
Aika-ajojen jatkuessa Vaakanainen tarjosi toimittajalle vauhdikkaan kiihdytysajon radalla, eikä kuljettaja ollut liioitellut kuran määrää. Yli 90-vuotiaassa autossa on edelleen vauhtia ja voimaa.
Vanhat autot ovat Laaksolle, Loikkaselle ja Vaakanaiselle elämäntapa. Miehet kuvailivat autoharrastajia suureksi perheeksi.
– Tässä harrastuksessa on kaikennäköisiä karvanaamoja ja tötterötukkia, mutta kaikki tuntuvat olevan hyvin sympaattisia ja toiset huomioon ottavia, Laakso kehui.
Haastelähtöjen alkaessa sade taukosi hetkeksi, joten ensimmäiset kilpa-ajot päästiin aloittamaan kuivemmassa kelissä. Ajoneuvoja lähetettiin matkaan näyttävillä lipunheilautuksilla ja vanhat, persoonalliset ajoneuvot ottivat toisistaan mittaa.
Pistohiekan lentokenttä on Metsähallituksen hallinnoimaa aluetta, ja Henrik Hallberg onkin erityisen kiitollinen paitsi tapahtuman vapaaehtoisille ja kuljettajille, myös Metsähallitukselle tapahtuman mahdollistamisesta.
– He ovat olleet tosi myötämielisiä, vaikka heillä on huoli ympäristöstä. Metsähallitus on kuitenkin nähnyt, että tämä tapahtuma voi mennä sulassa sovussa heidän arvojensa kanssa.