Puumalan alueseurakunnan diakonissa Sonja Hämäläinen vierastaa puhua ”urasta” – hänellä työelämä on kehittynyt muun elämän ohella kutsuttuna siellä, mistä milloinkin on auennut uusia tilaisuuksia. Monipuolista kokemusta onkin kertynyt kolmesta ammatista lastenohjaajana, terveydenhoitajana ja sairaanhoitaja-diakonissana.
– Tärkeitä olivat myös kymmenen vuotta kotona lapsia ja pientä maatilaamme hoitaen. Toimimme tällöin myös tukiperheenä, Hämäläinen kertoo.
Viimeiset kaksikymmentä vuotta Hämäläinen on viihtynyt seurakunnan töissä, ensin Ruokolahdella ja kuusi vuotta Puumalassa. Diakoniatyön lisäksi hän on saanut hyödyntää muuta osaamistaan myös lastenohjaajan ja perhetyön ohjaajan tehtävissä.
– Lapset ja vanhukset ovat olleet töissäni nimittävä tekijä. Molemmat ovat myös sydäntäni lähellä.
Hämäläinen kokee kutsua työhön, jolla on merkitystä. Keväällä koittavat kuitenkin eläkepäivien myötä uudet ajat ja vaiheet.
Hämäläinen kokee, että puumalalaiset kunnioittavat alueensa vahvaa historiaa. Myös diakoniatyölle on paikkakunnalla pitkät perinteet.
– Omista juuristaan saa olla ylpeä ja kiitollinen. Täällä on vahva perinne vapaaehtoistyölle ja aktiiviselle toimijuudelle. Se on ollut hyvä pohja myös ulkopaikkakuntalaiselle tulla mukaan työhön. Olen aina kokenut olevani tervetullut joka paikkaan, Hämäläinen kertoo.
Puumalaan tutustumisessa on auttanut omakin aktiivisuus ja ihmisiin tutustuminen. Myös kunnan, järjestöjen ja Eloisan kanssa yhteistyö on vireää. Hämäläinen käy esimerkiksi palvelukeskuksissa pitämässä hartauksia ja vierailee eri osastoilla kohtaamassa asukkaita.
– Toimimme asiakkaiden tilanteen ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi näin syksyllä voisin ottaa muistisairaiden päiväkahvituokiolle mukaan pihlajanmarjatertun, josta juttu sitten lähtee. On ihanaa, kun työssä päivät vaihtelevat ja saa käyttää omaa luovuutta ja tarttua hetkeen, Hämäläinen iloitsee.
Ihmisten kohtaaminen innostaa edelleen. Itsenäisessä työssä vaaditaan myös kykyä organisoida, järjestellä ja suunnitella omaa työtä. Suurempia ulkoisia muutoksia ovat olleet esimerkiksi seurakuntaliitos sekä koronavuodet. Rajoitukset pistivät pohtimaan monta toimintatapaa uusiksi. Esimerkiksi lähetyksen vuoden tärkein tapahtuma, adventtilounas, järjestettiin ulosmyyntinä.
– Kuvasin ruoka-annokset ja ihmiset noutivat tilaamansa annokset yksi kerrallaan. Tilauksia tuli, ja jokainen pieni kohtaaminen tuntui tärkeältä.
Muutokset ovat olleet myös mahdollisuuksia. Koronarajoitusten väljennettyä työntekijöiden kalentereita, he alkoivat soittaa yksinäisille vanhuksille.
– Kriiseistäkin selvitään ja ihmiset keksivät erilaisia luovia ratkaisuja, Hämäläinen summaa.
Tätä asennetta on tarvittu myös Puumalan itsenäisen seurakunnan liityttyä osaksi Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaa vuoden 2023 alusta.
– Liitos on täällä koettu voimakkaasti, ja olenkin saanut paljon kuunnella ja ottaa vastaan ihmisten palautetta. Kuunteleminen onkin diakonityön ydintä ja ihmistä auttaa jo se, kun voi sanoittaa asioita, Hämäläinen kokee.
Kuten kaikki muutokset, on liitoskin antanut myös hyviä asioita. Esimerkiksi suuremman diakoniatyön tiimin kollegiaalinen tuki on iloksi ja avuksi.
Diakoniatyö tapahtuu kohtaamisissa joko kotikäynneillä, seurakunnan tiloissa tai erilaisissa kerhoissa ja säännöllisessä toiminnassa. Työstä vapaiden aamupalaan Hämäläinen huolehtii tarjottavat ja tukee toimintaa järjestäviä vapaaehtoisia. Toinen säännöllinen kohtaamispaikka on Ystäväpirtti-kahvitoiminta.
– Osa työstä tapahtuu niin, että puhelin soi ja lähden esimerkiksi kuolevan luokse tai sosiaalityöntekijän työpariksi akuuttiin työtehtävään. Kaikkea ei voi suunnitella ennakolta.
Toisinaan diakonissa pääsee avaamaan ovia sähkömiehelle, joka on tulossa asentamaan ruumishuoneelle kylmälaitteita, tuuraamaan perhekerhossa tai pelastamaan pulasta ovien taakse jääneitä työntekijöitä.
– Olen tehnyt valinnan olla paikalla joka päivä. Haluan olla nähtävissä ja saatavissa, Hämäläinen kertoo.
Aina kaikkea toivottua ja tarpeellistakaan ei pysty toteuttamaan, sillä todelliset resurssit tulee huomioida työtä suunniteltaessa.
– Työ pitää tehdä itsensä kokoiseksi. Voi olla, että joku toinen on keksinyt tai tehnyt upeita juttuja, mutta erityisesti uutena työntekijänä pitää nähdä se, millä tahdilla ja minkälaista itse voi tehdä, Hämäläinen kokee.
Hämäläinen siirtyy eläkkeelle 1.4.2025. Käytännössä vapaapäivät voivat olla edessä jo aiemmin, jos hän pitää kaikki lomat pois ennen eläköitymistä. Virkaan palkataan seuraaja.
Teksti: Krista Eskelinen
