Tiina Judén
Valtolan tuulimylly ja riihi sijaitsevat Kantatie 62:n varrella Lietvedentie 583 kohdalla. Vanhat perinnerakennukset pysäyttävät edelleen ohikulkijoita ja viime viikolla kohde oli entistä suurempi nähtävyys, kun tuulimyllyn pärekattoa uusittiin ja tervattiin.
Tuulimylly on pitkänurkkainen varvasmylly, jossa varpaiden sijaan on ohuista hirsistä salvottu alaspäin levenevä ja kivillä täytetty hirsiarkku. Satulakaton katteena myllyssä on ollut perinteinen päre ja ruodelaudoituksen alla tuohi.
– Yksinkertaiset miehet tekevät kolminkertaista päreladontaa, vitsaili katon uutta pintaa rakentanut Antti Kasanen.
Käsityöläisinä työskentelivät Kaivuupalvelu Timantin Timo Kruuse ja Antti Kasanen, joiden etunimistä firman nimi-idea on syntynyt. Perimätiedon välittäjinä mukana touhusivat myös Esko Husu ja Hemmo Auvinen. Kasanen, Husu ja Auvinen ovat kaikki vaikuttaneet pitkään myös Puumala-Seuran hallituksessa, Auvinen myös seuran puheenjohtajana.
Auvinen on tehnyt elämänsä aikana paljon muitakin rakennushommia kuin pärekattoja, mutta niitäkin useampia. Husu on tehnyt päreistä venekuurin katon ja Kasanen vitsaili tehneensä niistä ainakin postilaatikon kannen ja nyt tuulimyllyn katon.
– Se on ainakin tiedettävä, miten päin tuo päre laitetaan, mutta ei se mitään erityisoppia ole. Kyllä sen oppii tekemään. Isäni Pauli Auvinen antoi opin minulle. Hän oli päreentekijä, Auvinen kertoi.
Puut, joista päreet on tehty ovat peräisin Seppo Lempiäisen metsästä ja pärehöylästä. Esko Husu lahjoitti ne Puumala-Seuralle.
Vanhaa kattoa purkaessa rakentajat huomasivat, että räystäslaudat ja päätylaudat pitää uusia. Materiaalit saatiin nopeasti paikalliselta Närhin sahalta.
– Pärenaulojen pitää olla ohuita, jotta ne eivät halkaise pärettä. Lisäksi naulojen tulee jäädä aina limittäin tulevan päreen alle, jotta ne eivät näy, eivätkä ruostu, Husu muistuttaa Kasasta, jolla on iso laatikko sopivia nauloja.
Kasanen rakentaa maahan näytepärekattoa kauniisti limittäin. Maassakin käsityö näyttää haasteelliselta, mutta kun toiminta nostetaan noin viiden metrin korkeuteen pellon yläpuolelle, niin tekijöille pitää todella nostaa hattua.
Pärekatto valmistui kahdessa päivässä ja lopuksi sen suojaksi vedettiin venetervasta, pellavaöljystä ja tärpätistä tehty seos, joka saatiin hankittua läheltä, SaV Yachts Oy:n Ville Sarvelta.
– Pärekaton pohjatyö vaati paljon oikaisutöitä, joten homma ei mennytkään ihan räppäämällä. Päreitä valkatessa meni myös paljon aikaa, kertaa Kasanen kokemuksiaan.
Tervaus antaa katolle lisävuosia, ja sen tekeminen kävi Kasasen mukaan sujuvasti. Päreitä piti kuitenkin hakea välillä lisää ja pieni projeki oli kokonaisuutena haastava.
Kasasen mielestä pärekatto voisi toimia edelleen hyvin myös nykyajan pienissä rantarakennuksissa.
– Nyt uusi pärekatto on kuin pronssia, todella kaunis ja hyvännäköinen. Tervaus antoi upean loppusilauksen, mutta siivikon päädyssä oli haasteellista työskennellä, Kasanen myöntää.
Tuulimyllyn koneisto on säilynyt ja hirsirungossa on useita käytönaikaisia aukkoja. Riihi on ankkuroitu maaperään.
Niinisaaresta ensin Maunolan kylään ja sieltä nykyiselle paikalleen lähelle Sulkava-Savonlinna-risteystä siirretty tuulimylly on rakennettu vuonna 1859. Auvisen kertoman perimätiedon mukaan myllyyn on aikanaan myös menehtynyt yksi henkilö jäätyään myllyn rattaiden väliin. Rakennuksissa on toiminut ainakin 1980-luvulla yksityinen kotimuseo. Nykyään rakennukset ovat Puumala-Seuran omistuksessa, vaikka ne sijaitsevat rasitteena läheisen tilan tontilla.