Tiina Judén
Parin viikon takaiset Vantaan koulumaailman väkivaltaiset tapahtumat ovat puhuttaneet Puumalan yhtenäiskoulun oppilaita odotettua vähemmän. Pelkoihin ja kysymyksiin oltiin kuitenkin opettajakunnassa hyvin valmistauduttu.
– Ikäryhmien mukaan luokissa keskusteltiin. Oli lohdullista, että lunta satoi tragedian jälkeen 3. huhtikuuta keskiviikkona niin hurjasti. Asiasta puhuttiin, mutta sitäkin enemmän puhutti ihan arkinen lumi, sanoo opettaja Suvi Asikainen.
Isompia oppilaita kouluampuminen toki mietitytti ja välitunnilla muutama pienempi lapsi kertoi, että vanhemmat ovat ottaneet asian kotonakin keskusteluihin. Joltain oli TikTok poistettu, koska siellä levisi väärää tietoa aiheesta.
Suvi Asikainen ja Piia Hanhisalo ovat käyneet täydennyskoulutuksena Tunne ja Taida Oy:n LTTO- koulutuksen Mikkelin Kesäyliopistossa. Kyseessä on lasten tunnetaitojen opettaminen.
– Tuntui, että tunnetaitoja todella tarvitsisi harjoitella ja ohjata. Ehdottomasti tunnetaidot ovat tarpeen, sillä ne eivät ole lapsilla liian hyvät, mutta eivät sen koommin aikuisillakaan.
Asikainen kertoo, että opettajan työtä tehdään persoonalla ja tunteita herää itselläkin arjen työssä. Koulutuksesta on ollut hyötyä ja apua omaan opettajuuteen ja siihen, miten käsitellä tunteita. Aiemmin hän koki, ettei siihen ollut tarpeeksi koulutusta ja resursseja. Suurin osa koulutuksesta suoritettiin etänä ja osa Mikkelissä.
Lapsilla itsesäätelyn haasteet ovat jokapäiväisiä. Koulutuksen jälkeen kummankin opettajan on helpompi kohdata lapsi tai nuori haastavan tunteen kanssa.
– Nyt on enemmän tietoa siitä, mistä ne tunteet nousevat ja miten oma tunne herää samalla. Jos lapsi tuntuu hermostuneelta voin laittaa oman tunteen sivuun ja miettiä miksi lapsi on hermostunut. Tietoisuus siitä auttaa, sanoo opettaja Piia Hanhisalo.
Puumalan koulu on pieni yksikkö, joten yhteys lapsiin on opettajien mielestä melko hyvä. Pienistä ryhmistä huolimatta joskus on vaikea ymmärtää, miksi joku yksilö toimii ryhmässä kuten toimii.
– Mutta jos on mahdollisuus olla kahdestaan, syyt ja yhteys löytyvät, Asikainen pohtii.
Tunteet tarttuvat helposti ihmisestä toiseen. Koulumaailman tilanteissa monella muullakin on nopeasti sama tilanne ja tunne. Koko ryhmän tunteiden hallinta on haastavaa.
Lapsen tunnetaidot ja käyttäytyminen voivat olla erilaiset kotona kuin koulussa.
– Lähtökohtaisesti vanhemmat tuntevat lapsensa yksilönä parhaiten. Me näemme, millainen lapsi on ryhmässä, Asikainen toteaa.
Tunnetaitojen kehittämisessä tärkeintä on yhteinen aika, sillä harvoin lapsi ensikysymällä kertoo, mitä hänelle kuuluu.
– Tunnetaitokasvatuksessa oheistoiminta voi keventää taakkaa. Usein tekemisen, maalaamisen tai liikunnan ohessa keskustelu on helpompaa. Ei niin, että nyt istutaan ja keskustellaan, Asikainen kertoo.
Jos tunteet patoutuvat tai jäävät jumiin, voi liike saada ajatukset virtaamaan ja tunteet sanoitettua. Jutun juuri voi lähteä etenemään ihan huomaamatta.
– Voidaan käydä vaikka yhdessä lenkillä tai kannetaan halkoja, jolloin tunteitakin sivutaan, Hanhisalo lisää.
Asikainen myöntää, että psykologiaan suuntautumisessa ja puhetyössä sanat ovat aina olleet tärkeässä roolissa. Koulutuksessa tuli kuitenkin esiin, ettei sanoja aina tarvita. Keinuminenkin voi tuoda helpotusta.
Puumalan koulussa läsnäolon taitoa opetetaan muun muassa torstaiaamuisin pidettävissä hyvinvointiaamunavauksissa.
– Aamunavaus ei tulekaan kovaäänisestä, vaan omissa luokissa tehdään vaihdellen hengitysharjoituksia, ja pohditaan, miten sillä voi vaikuttaa omaan kehoon ja rauhoittumiseen. Joskus mietitään sen hetken fiilistä tunne-emojien tai sanojen kautta, Asikainen kertoo.
Hanhisalo lisää, että joskus aamunavauksissa katsotaan nuotiovideota tai norppa- tai sääksiliveä.
Näiden harjoitteiden hyvä puoli on opettajien mielestä toisteisuus ja jatkuvuus. Viime viikolla koko alakoulun väki ja varhaiskasvatuksesta esikoululaiset pääsivät teatterimatkalle Savonlinnaan. Teatteriesitys Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen oli täynnä iloa ja huumoria.
Asikainen ja Hanhisalo yrittävät aina omassa toiminnassaan vahvistaa lasten itsemyötätuntoa, joka tutkimusten mukaan tukee monin tavoin onnellisuutta ja luo rohkeutta.
– Arjen tilanteissa, kun joku on surullinen kokeen arvosanasta tai muusta, niin muistutan, että on ok, että harmittaa, mutta olet tärkeä ja arvokas tästä epäonnistumisesta huolimatta. Tulos ei määritä ketään ihmisenä, Hanhisalo pohtii.
Niin koulussa kuin kotona hyvä ja rakentava palaut-
teenanto on sellaista, ettei se lyttää.
– Olisi hyvä korvata mutta sana ja-sanalla. Ei niin, että ensin kehuu, mutta sitten tulee se mutta.
Negatiivinen ja korjaava palaute muistetaan paljon paremmin. Jos lapsella tai nuorella on hankalaa oman itsetunnon kanssa, ovat he särkyviä pienenkin huonon palautteen kanssa. Se tuntuu opettajista välillä raastavalta. Jokaisen vahvuuden huomaaminen arjessa on tärkeää.
– Jollekin onnistuminen voi olla 15 minuuttia paikallaan. Kunpa muistaisi kehua siitä, Asikainen ruotii itseään.
Miten kodeissa voisi kehittää lapsen empatiataitoja ja emotionaalista turvaa tällaisten koulutragedioiden jälkeen?
– Lukekaa kirjallisuutta, se opettaa empatiataitoja. Tarinan kautta samaistuminen jonkin toisen elämään on tehokas tapa, kehottaa Hanhisalo.
– Minulla on neuvoksi tämä kulunut ja kliseinenkin yhteinen aika, joka tietysti kuormittaa osaa, mutta arki ja aika ovat tosi tärkeitä tekemisen ja olemisen kautta. Ei mielellään kännykällä, vaan oikeasti nähdään ja kohdataan vaikeatkin tilanteet yhdessä. Ei yksin, kännykän maailmassa, Asikainen muistuttaa.
Parhaillaan kaksosvauvojen kanssa äitiyslomalla oleva Piia Hanhisalo heittää myös haasteen vanhemmille.
– Tutustukaa ja opetelkaa ymmärtämään omia tunteitanne. Siten on helpompi tunnistaa ja hyväksyä ne ja opettaa lapselle, miltä ne tuntuvat. Silloin voi asettua toisen asemaan. Empatia lähtee itsetuntemuksesta, hän sanoo.
Molemmat ovat huolissaan siitä, jos lapsella ei ole kasvokkain käytävää vuorovaikutusta. Se on vieraannuttavaa. On helpompi sanoa kamalia asioita virtuaalisesti, kuin nähdä läsnä olevan ihmisen mikroilmeet, jolloin ei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo.
