Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Vii­me lau­an­tai­na jär­jes­tet­tiin Suo­men suu­rin ylei­sö­ta­pah­tu­ma eli Avoi­met Ky­lät -päi­vä, jos­sa oli mu­ka­na val­ta­kun­nal­li­ses­ti yli 600 ta­pah­tu­maa. Tem­pauk­seen läh­ti mu­kaan en­sim­mäis­tä ker­taa Ry­hä­län ky­läyh­dis­tys, joka jär­jes­ti maa­mies­seu­ran ta­lol­la kai­kil­le avoi­men tal­koo­ta­pah­tu­man.

– Tie­sin, et­tä täl­lai­nen val­ta­kun­nal­li­nen ta­pah­tu­ma on tu­los­sa ja mi­nus­ta se on haus­kaa nä­ky­vyyt­tä ky­lil­le. Kaik­ki in­nos­tui­vat, et­tä il­man muu­ta me­kin jär­jes­te­tään oma pie­ni ta­pah­tu­ma ja sa­mal­la saa­daan teh­tyä näi­tä hom­mia, jot­ka ovat tär­kei­tä tä­män ta­lon yl­lä­pi­tä­mi­sek­si, to­te­si yh­dis­tyk­sen sih­tee­ri Lau­ra Jä­nis.

Tal­koot al­koi­vat aa­mul­la yh­dek­säl­tä.

– Jän­nä näh­dä, kuin­ka pal­jon ih­mi­siä tu­lee pai­kal­le, sil­lä me ei ol­la teh­ty en­nen näin isos­ti, et­tä on use­am­paa hom­maa yh­tä ai­kaa.

Ky­lä­ta­lon jul­ki­si­vun puo­lel­la kaik­ki näyt­ti vie­lä hil­jai­sel­ta, mut­ta ta­ka­pi­hal­ta kuu­lui pau­ket­ta ja ra­ken­ta­mi­sen ää­niä. Toi­sel­le puo­lel­le kier­ret­tä­es­sä tal­koo­vä­ki oli jo täy­des­sä työn tou­hus­sa. Osa kun­nos­ti ik­ku­noi­ta ja toi­set pur­ki­vat lii­te­rin van­haa kat­toa.

– Se on van­han maa­mies­seu­ran­ta­lon pi­ha­ra­ken­nus, jos­sa on hal­ko­va­ras­to. Kat­to on niin huo­no, et­tä se piti joko pur­kaa tai uu­sia. Me pää­tim­me, et­tä ra­ken­ne­taan tal­koil­la uu­si, ker­toi ky­läyh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­sen joh­to­kun­taan kuu­lu­va Juk­ka Karp­pi­nen.

Van­ha lii­te­ri näyt­ti mel­koi­sen hu­te­ral­ta, mut­ta ka­tol­la keik­ku­vis­ta suu­rin osa oli ra­ken­nu­sa­lan ih­mi­siä.

– Tä­mä­hän on siis sata vuot­ta van­ha yh­dis­tys ja sil­lä me pää­tim­me jär­jes­tää täl­lai­set vuo­si­päi­vä­tal­koot ja ra­ken­taa sa­mal­la uu­si pel­ti­kat­to.

Karp­pi­nen ker­toi, et­tä yh­dis­tyk­sel­lä on ta­voit­tee­na saa­da juh­la­vuo­den ai­ka­na täy­teen sata jä­sen­tä. Lau­ra Jä­nik­sen mu­kaan ti­lan­ne vai­kut­taa täs­sä vai­hees­sa eri­no­mai­sel­ta, sil­lä yh­dis­tyk­sel­lä on nyt 87 jä­sen­tä.

– Eli enää vain 13 puut­tuu sa­das­ta. Se on vä­hän. Kyl­lä me se saa­daan ke­sän ai­ka­na täy­teen, us­koi Karp­pi­nen.

Ky­läyh­dis­tyk­sen väki on kun­nos­ta­nut maa­mies­seu­ran­ta­lon ik­ku­noi­ta kol­men vuo­den ajan ja urak­ka al­koi ol­la vii­meis­te­ly­jä vail­le val­mis. Tal­koo­päi­vä­nä ik­ku­nan­po­kia oli­vat hi­o­mas­sa muun mu­as­s­sa Riku Häk­li ja Ei­ja Lei­no­nen.

– Otan van­hat maa­lit en­sin skra­pal­la ja sit­ten ta­soi­tan jäl­kiä vie­lä ak­ku­hi­o­ma­ko­neel­la. Tal­kois­sa en ole tääl­lä en­nen ol­lut mu­ka­na, mut­ta il­ta­mis­sa, pik­ku­jou­luis­sa ja ke­sä­tans­seis­sa use­as­ti, to­te­si Häk­li.

Häk­lin mu­kaan hä­nel­le tuli työn lo­mas­sa mie­leen lap­suu­den ja nuo­ruu­den ai­kai­nen Ruo­ve­den Jä­min­ki­poh­jan seu­ran­ta­lo.

– Tääl­lä on sa­man­lai­nen fii­lis ja ai­van mah­ta­va tun­nel­ma. Juu­ri sel­lai­nen pe­rin­tei­nen yh­teis­hen­ki ja täs­tä ar­vok­kaas­ta ra­ken­nuk­ses­ta pi­de­tään yh­des­sä huol­ta. Hie­noa, et­tä täl­lai­nen jat­kuu, ei näi­tä seu­ran­ta­lo­ja ko­vin pal­jon Suo­mes­sa enää ole, hän to­te­si.

Vie­reis­tä ik­ku­nan­po­kaa van­han maa­lin silp­peis­tä imu­roi­nut Ei­ja Lei­no­nen to­te­si, et­tä tal­kois­sa on mu­ka­vaa.

– Olen rap­sut­ta­nut van­ho­ja maa­le­ja pois ja koh­ta maa­la­taan uu­des­taan. Van­ho­ja ik­ku­noi­ta en ole kos­kaan ai­kai­sem­min kun­nos­ta­nut, mut­ta Sei­ja ja Pasi Jä­nis ovat tätä teh­neet ja olen saa­nut heil­tä hy­viä neu­vo­ja, hän ker­toi.

Puu­ma­lan poh­joi­nen maa­mies­seu­ra pe­rus­tet­tiin vuon­na 1923. Myö­hem­min nimi muu­tet­tiin Ry­hä­län maa- ja ko­ti­ta­lous­seu­rak­si ja vuo­den 2022 lo­pus­sa Ry­hä­län ky­läyh­dis­tyk­sek­si.

Maa­mies­seu­ran­ta­lon vih­ki­äi­sis­tä oli sei­näl­lä mus­ta­val­koi­nen kuva.

– Minä olen Ha­ku­li­sen tyt­tö­jä, täl­tä ky­läl­tä ko­toi­sin. Äi­ti­ni on ol­lut jos­kus ai­koi­naan ra­ken­ta­mas­sa tätä ta­loa. Hän ai­na muis­te­li, kuin­ka hän oli isän­sä kans­sa te­ke­mäs­sä kat­toa. Hän oli sil­loin 14-vuo­ti­as. Ta­lon on sei­näl­lä myös äi­tim­me te­ke­mä sota-ai­kai­nen raa­nu, ker­toi Rai­ja Miet­ti­nen.

Keit­ti­ös­sä oli her­ne­rok­ka­pa­ta po­ri­se­mas­sa ja ko­ti­kal­jat sekä ruis­lei­vät val­mii­na odot­ta­mas­sa tal­koo­lai­sia. Myö­hem­min tal­koo­vä­el­le tar­jot­tiin myös pul­la­kah­vit. Hom­mat jat­kui­vat il­ta­päi­väl­lä nel­jään as­ti ja pai­kal­la kävi päi­vän ai­ka­na kol­mi­sen­kym­men­tä ih­mis­tä.