Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Sai­maan alue on tänä vuon­na Eu­roo­pan ruo­ka- ja kult­tuu­ri­mat­kai­lun kes­kus, jo­ten Sa­han­lah­ti Re­sort kut­sui juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si vie­raak­seen ”kau­pun­ki­lais­vel­jen­sä” Fin­n­jä­vel Sa­lin. Fin­n­jä­vel tun­ne­taan suo­ma­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin edis­tä­jä­nä, joka nos­taa esiin suo­ma­lai­sia pe­rin­ne­ruo­kia mo­der­ni­soi­mal­la niis­tä uu­sia ajan­koh­tai­sia ver­si­oi­ta, jon­ka an­si­os­ta nii­den ar­vos­tus on nous­sut kan­sain­vä­li­ses­ti.

ERG:n ruo­ka­lä­het­ti­lää­nä toi­mi­va Timo ”Lint­si” Lin­nan­mä­ki toi tii­min­sä Puu­ma­laan ja Sa­han­lah­des­sa nau­tit­tiin vii­kol­la mo­lem­pien ra­vin­to­loi­den keit­ti­ö­mes­ta­rei­den suun­nit­te­le­mas­ta kuu­den la­jin il­lal­lis­me­nus­ta sekä kol­men ruo­ka­la­jin lou­naas­ta, joi­hin oli yh­dis­tet­ty myös juo­mia.

Yh­teis­työs­sä ra­ken­net­tu il­lal­lis­me­nu oli ni­mel­tään Lii­an pal­jon hyv­vee on iha­noo ja pöy­tiin tuo­tiin mo­lem­pien ra­vin­to­loi­den omia an­nok­sia sekä yh­teis­työs­sä suun­ni­tel­tu­ja luo­muk­sia. Puu­ma­la-leh­ti kut­sui fii­nim­pien ruo­kien mais­te­luun mu­kaan­sa ”pe­rus­puu­ma­la­lai­sen” hen­ki­lön ja Puu­ma­lan nuo­houk­sen yrit­tä­jä Pasi Pal­dan läh­ti an­ta­maan re­hel­li­sen ar­vi­on­sa kuu­den ruo­ka­la­jin ko­ko­nai­suu­des­ta.

Ruo­ka­sa­li on il­ta­kuu­del­ta täyn­nä ih­mi­siä. Pal­dan kat­se­lee ruo­ka­lis­taa, jon­ka ko­toi­sal­ta kuu­los­ta­vat an­nok­set on kir­joi­tet­tu suo­mek­si, mut­ta ita­li­an kie­lel­lä il­mais­tu si­säl­tö jää mys­tee­rik­si.

– Hie­man epä­toi­vois­ta täs­tä on saa­da sel­vää. Tämä on kuin ita­li­a­lai­ses­sa ra­vin­to­las­sa, et­tä kaik­ki teh­dään tar­koi­tuk­sel­la vai­ke­ak­si, nau­res­ke­lee Pal­dan.

-Il­mei­ses­ti tar­joi­li­ja ker­too näis­tä ta­ri­nan. Tämä on var­mas­ti sel­lais­ta tai­de­ruo­kai­lua. Esi­mer­kik­si Sai­maan Aal­loil­la, Pec­tus, Fa­ler­no del Mas­si­co Bi­an­co voi­si ol­la Saa­na­tun­tu­rin rin­teil­tä poi­mit­tu­ja ja Py­hä­tun­tu­rin ke­vät­pu­rois­sa kas­tet­tu­ja sie­niä, jot­ka on hei­nos­ti Jänk­häl­lä kun­tan al­la hau­du­tet­tu, hän miet­tii.

Pal­dan to­te­aa, et­tä tai­de­ruo­kai­lus­sa myös vi­su­aa­li­suus on suu­res­sa roo­lis­sa.

– Ai­na­han ruo­ka on pa­rem­paa, kun sil­le kek­si­tään ta­ri­na ja tar­jo­taan hie­nos­sa ym­pä­ris­tös­sä, hie­noil­la as­ti­oil­la. Jos joku kuu­lui­sa Mas­terC­hef sa­noo sii­tä jo­tain hie­noa, sen on pak­ko ol­la hy­vää. Toki en epäi­le yh­tään, et­tei niin oli­si.

Pal­dan kok­kai­lee it­se pe­ru­sar­jes­sa. Hän sa­noo tai­ko­van­sa mak­ka­ras­ta ja pe­ru­nas­ta kaik­kea mah­dol­lis­ta, jot­ka mais­tu­vat ka­ve­reil­le ja jopa vai­mol­le. Hän kui­ten­kin myön­tää, et­tei pidä ol­len­kaan ruo­an­lai­tos­ta, vaik­ka on­kin luo­va sil­le pääl­le sat­tu­es­saan.

– Sii­nä se idea on­kin, et­tä teen hy­vää ruo­kaa, jos vain viit­sin. Li­ha­mu­rek­kee­sen pi­tää lait­taa se­kaan vi­han­nek­sia, au­ra­juus­toa tai sie­niä. Muu­ten se on vain liha pöt­ky­lä, hän miet­tii.

Am­mat­ti­kou­lu­ai­koi­naan hän seu­ra­si suur­ta­lous­keit­ti­ös­sä ol­lei­ta kok­ki­puo­len opis­ke­li­joi­ta, jot­ka val­mis­ti­vat ruo­an koko kou­lul­le.

– Te­ol­li­suus­keit­ti­öis­sä luo­vuus ja it­sen­sä to­teut­ta­mi­nen ovat kau­ka­na. Siel­lä on se pelk­kä re­sep­ti, et­tä kuo­ri mil­joo­na pot­tua. Ei siel­lä omi­aan sä­vel­le­tä.

Sa­han­lah­den emän­tä Jaa­na Kui­va­lai­nen sa­noo ti­lai­suut­ta ava­tes­saan, et­tä hä­nel­lä on maa­seu­dun vil­je­li­jän tyt­tä­re­nä pai­kal­li­set tuot­ta­jat ja raa­ka-ai­neet sy­väl­lä dna:ssa. Rei­lu 10 vuot­ta sit­ten Sa­han­lah­teen tul­les­sa pai­kal­lis­ten raa­ka-ai­nei­den käyt­tä­mi­nen keit­ti­ös­sä oli it­ses­tään­sel­vyys.

– Olen ilol­la seu­ran­nut, et­tä Fin­n­jä­vel käyt­tää isol­ta osin sa­mo­ja sai­maa­lai­sia raa­ka-ai­nei­ta, Sai­maal­la ol­laan yl­pei­tä, et­tä mei­dän ruo­ka­kult­tuu­ria ar­vos­te­taan. Niin­pä roh­ke­nim­me kut­sua hei­dät tän­ne, sa­noo Kui­va­lai­nen.

Mic­he­lin-ra­vin­to­la Fin­n­jä­ve­lin huip­pu­kok­ki Timo Lin­nan­mä­ki to­te­aa, et­tä ke­säl­lä on ai­na kiva men­nä maal­le ser­kun luok­se.

– Meil­lä Fin­n­jä­ve­lis­sä Sai­maan alu­een tuot­ta­jat ja raa­ka-ai­neet ovat tut­tu­ja pit­käl­tä ajal­ta. Sen vuok­si tän­ne oli luon­nol­lis­ta tul­la. Jo tämä paik­ka Sai­maan ran­nal­la il­men­tää sitä suo­ma­lais­ta luon­toa ja sie­lun­mai­se­maa ja nii­tä raa­ka-ai­nei­ta, mit­kä toi­mi­vat meil­le ins­pi­raa­ti­o­na Fin­n­jä­ve­lis­sä.

– Ha­lu­am­me vaa­lia suo­ma­lai­sia ruo­ka­pe­rin­tei­tä ja pe­rin­ne­ruo­kia nos­ta­mal­la nii­tä ylös. Me ”fin­n­jäv­la­taan” eli tul­ki­taan ne uu­sik­si, mut­ta tu­tun ma­ku­maa­il­man säi­lyt­tä­en, joka vie muis­tois­sa sin­ne mum­mo­laan. Ma­ku­muis­tot ovat voi­mak­kai­ta, sa­noo Lin­nan­mä­ki.

Lin­nan­mä­ki ja­kaa muis­ton Fin­n­jä­ve­lin syn­ty­his­to­ri­as­ta, kun kar­ja­lan­pii­rak­ka kä­si­tel­tiin uu­sik­si. Ra­vin­to­la sai kym­me­nien ih­mis­ten al­le­kir­joit­ta­man ve­too­muk­sen an­nok­sen pois­ta­mi­sek­si lis­tal­ta.

– Mut­ta täl­lä tiel­lä ol­laan. Pää­set­te naut­ti­maan sii­tä het­ken pääs­tä.

Il­lal­li­sen käyn­nis­tää Mum­mo­lan muis­tois­sa. Isol­la val­koi­sel­la lau­ta­sel­la on pie­ni rus­keh­ta­va pal­lo ja vie­rel­lä no­ka­re kel­tu­aisk­ree­miä, siis kar­ja­lan­pii­rak­kaa ta­val­lis­ta poik­ke­a­vam­mas­sa muo­dos­sa.

– Erit­täin hy­vää. Pi­tää vaan sä­vel­tää, et­tei tuh­laa mu­na­voi­ta lii­kaa. Tai­de­ruo­ka­na­han tämä on 15 eu­ron pii­rak­ka. Ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la en oli­si tien­nyt, et­tä ky­sees­sä on kar­ja­lan­pii­rak­ka, mut­ta se mais­tuu ihan oi­ke­al­ta asi­al­ta, to­te­aa Pal­dan.

Sie­ni­met­sän sii­mek­ses­sä on sie­ni­puu­ro, jon­ka pääl­lä on herk­ku­tat­te­ja, pais­tet­tu­ja tor­vi­sie­niä ja pik­ke­löi­tyä kan­ta­rel­lia, joi­den pääl­le kaa­de­taan sie­ni­lie­mi.

– Mie­len­kiin­toi­nen tar­joi­lu­ta­pa. Maku on erit­täin hyvä, mut­ta teks­tuu­ri on vä­hän jän­nä. Eh­kä oli­sin jät­tä­nyt it­se puu­ron pois ja teh­nyt kei­tok­sen, mut­ta me­nee­hän se näin­kin. Ker­ran­kin ra­vin­to­las­sa on hy­vin suo­lat­tua ruo­kaa, ke­huu Pal­dan.

Sai­maan aal­loil­la on Sa­han­lah­den ver­sio ran­ta­ka­las­ta, jota val­mis­te­taan pe­rin­tei­ses­ti ran­nal­la nuot­tauk­sen jäl­keen. Lau­ta­sel­la on pe­ru­naa, hiil­los­tet­tua muik­kua, voi­vaah­toa, til­liä ja ka­la­lien­tä. Pal­dan ei ole syö­nyt iki­nä ran­ta­ka­laa.

– Hy­vää on. Ikä­vä vaan, et­ten syö nor­maa­lis­ti ka­laa. Ruo­dot mei­naa­vat tul­la kurk­kuun ja se oli jo lap­se­na tah­to­jen tais­te­lua kou­lun ruo­ka­las­sa. Ras­vai­sin syö­mä­ni kala on an­ke­ri­aan pät­kä Ber­lii­nin ka­la­to­ril­la. Se­hän on kuin li­haa, jota pu­rais­tes­sa ras­vat le­vi­ä­vät rin­nuk­sil­le. Se on ihan eri asia kuin kala, ku­ten va­laan­li­ha, joka on kuin vie­non­ma­kui­nen pih­vi.

Täs­sä vai­hees­sa ruo­kai­lu on kes­tä­nyt kak­si tun­tia.

– Mik­si en ai­koi­naan vie­nyt ke­tään en­sit­ref­feil­le täl­lai­seen kuu­den la­jin ruo­kai­luun. Ku­kaan ei oli­si pääs­syt heti kar­kuun ja oli­si pak­ko ju­tel­la seu­raa­vaa ruo­ka­la­jia odot­ta­es­sa, nau­raa Pal­dan.

Pää­ruo­ka­na on Kar­ja­lan kun­nail­la. An­nos­ta ei tun­nis­ta ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la kar­ja­lan­pais­tik­si, mut­ta maku on tut­tu ja pe­rin­tei­nen.

– Nau­dan- ja pos­sun liha on tosi mu­re­aa ja jol­lain on het­ki men­nyt pe­ru­naa vii­pa­loi­des­sa. Pork­ka­na on­kin so­see­na. Very nice, hy­vää on, sa­noo Pal­dan.

Sa­to­kau­den sy­lei­lys­sä on ome­nai­nen jäl­ki­ruo­ka ja Mar­ja­mai­den lu­mois­ta löy­tyy puo­luk­kai­sen kir­pe­ää ma­kua ki­nus­kil­la höys­tet­ty­nä.

Pal­da­nin mu­kaan kaik­kien kan­nat­tai­si käy­dä jos­kus pit­käl­lä il­lal­li­sel­la. Mo­nes­sa maas­sa ruo­ka on tois­si­jai­nen asia, kun kaik­ki ko­koon­tu­vat sa­maan pöy­tään seu­rus­te­le­maan.

– Ka­ve­ri­seu­ru­eel­la täs­sä is­tui­si koko il­lan. Pien­tä elä­män luk­sus­ta, ke­nel­lä sii­hen on va­raa.Jos­kus oli­si per­heen­kin kes­ken hyvä ko­koon­tua pi­dem­mäk­si ai­kaa ja ky­sel­lä sa­mal­la kuu­lu­mi­sia. Ei­kä sitä tar­vit­se läh­teä edes ra­vin­to­laan, kun sen voi teh­dä ko­to­na.