Hanna-Mari Tyrväinen
Saimaan alue on tänä vuonna Euroopan ruoka- ja kulttuurimatkailun keskus, joten Sahanlahti Resort kutsui juhlavuoden kunniaksi vieraakseen ”kaupunkilaisveljensä” Finnjävel Salin. Finnjävel tunnetaan suomalaisen ruokakulttuurin edistäjänä, joka nostaa esiin suomalaisia perinneruokia modernisoimalla niistä uusia ajankohtaisia versioita, jonka ansiosta niiden arvostus on noussut kansainvälisesti.
ERG:n ruokalähettiläänä toimiva Timo ”Lintsi” Linnanmäki toi tiiminsä Puumalaan ja Sahanlahdessa nautittiin viikolla molempien ravintoloiden keittiömestareiden suunnittelemasta kuuden lajin illallismenusta sekä kolmen ruokalajin lounaasta, joihin oli yhdistetty myös juomia.
Yhteistyössä rakennettu illallismenu oli nimeltään Liian paljon hyvvee on ihanoo ja pöytiin tuotiin molempien ravintoloiden omia annoksia sekä yhteistyössä suunniteltuja luomuksia. Puumala-lehti kutsui fiinimpien ruokien maisteluun mukaansa ”peruspuumalalaisen” henkilön ja Puumalan nuohouksen yrittäjä Pasi Paldan lähti antamaan rehellisen arvionsa kuuden ruokalajin kokonaisuudesta.
Ruokasali on iltakuudelta täynnä ihmisiä. Paldan katselee ruokalistaa, jonka kotoisalta kuulostavat annokset on kirjoitettu suomeksi, mutta italian kielellä ilmaistu sisältö jää mysteeriksi.
– Hieman epätoivoista tästä on saada selvää. Tämä on kuin italialaisessa ravintolassa, että kaikki tehdään tarkoituksella vaikeaksi, naureskelee Paldan.
-Ilmeisesti tarjoilija kertoo näistä tarinan. Tämä on varmasti sellaista taideruokailua. Esimerkiksi Saimaan Aalloilla, Pectus, Falerno del Massico Bianco voisi olla Saanatunturin rinteiltä poimittuja ja Pyhätunturin kevätpuroissa kastettuja sieniä, jotka on heinosti Jänkhällä kuntan alla haudutettu, hän miettii.
Paldan toteaa, että taideruokailussa myös visuaalisuus on suuressa roolissa.
– Ainahan ruoka on parempaa, kun sille keksitään tarina ja tarjotaan hienossa ympäristössä, hienoilla astioilla. Jos joku kuuluisa MasterChef sanoo siitä jotain hienoa, sen on pakko olla hyvää. Toki en epäile yhtään, ettei niin olisi.
Paldan kokkailee itse perusarjessa. Hän sanoo taikovansa makkarasta ja perunasta kaikkea mahdollista, jotka maistuvat kavereille ja jopa vaimolle. Hän kuitenkin myöntää, ettei pidä ollenkaan ruoanlaitosta, vaikka onkin luova sille päälle sattuessaan.
– Siinä se idea onkin, että teen hyvää ruokaa, jos vain viitsin. Lihamurekkeesen pitää laittaa sekaan vihanneksia, aurajuustoa tai sieniä. Muuten se on vain liha pötkylä, hän miettii.
Ammattikouluaikoinaan hän seurasi suurtalouskeittiössä olleita kokkipuolen opiskelijoita, jotka valmistivat ruoan koko koululle.
– Teollisuuskeittiöissä luovuus ja itsensä toteuttaminen ovat kaukana. Siellä on se pelkkä resepti, että kuori miljoona pottua. Ei siellä omiaan sävelletä.
Sahanlahden emäntä Jaana Kuivalainen sanoo tilaisuutta avatessaan, että hänellä on maaseudun viljelijän tyttärenä paikalliset tuottajat ja raaka-aineet syvällä dna:ssa. Reilu 10 vuotta sitten Sahanlahteen tullessa paikallisten raaka-aineiden käyttäminen keittiössä oli itsestäänselvyys.
– Olen ilolla seurannut, että Finnjävel käyttää isolta osin samoja saimaalaisia raaka-aineita, Saimaalla ollaan ylpeitä, että meidän ruokakulttuuria arvostetaan. Niinpä rohkenimme kutsua heidät tänne, sanoo Kuivalainen.
Michelin-ravintola Finnjävelin huippukokki Timo Linnanmäki toteaa, että kesällä on aina kiva mennä maalle serkun luokse.
– Meillä Finnjävelissä Saimaan alueen tuottajat ja raaka-aineet ovat tuttuja pitkältä ajalta. Sen vuoksi tänne oli luonnollista tulla. Jo tämä paikka Saimaan rannalla ilmentää sitä suomalaista luontoa ja sielunmaisemaa ja niitä raaka-aineita, mitkä toimivat meille inspiraationa Finnjävelissä.
– Haluamme vaalia suomalaisia ruokaperinteitä ja perinneruokia nostamalla niitä ylös. Me ”finnjävlataan” eli tulkitaan ne uusiksi, mutta tutun makumaailman säilyttäen, joka vie muistoissa sinne mummolaan. Makumuistot ovat voimakkaita, sanoo Linnanmäki.
Linnanmäki jakaa muiston Finnjävelin syntyhistoriasta, kun karjalanpiirakka käsiteltiin uusiksi. Ravintola sai kymmenien ihmisten allekirjoittaman vetoomuksen annoksen poistamiseksi listalta.
– Mutta tällä tiellä ollaan. Pääsette nauttimaan siitä hetken päästä.
Illallisen käynnistää Mummolan muistoissa. Isolla valkoisella lautasella on pieni ruskehtava pallo ja vierellä nokare keltuaiskreemiä, siis karjalanpiirakkaa tavallista poikkeavammassa muodossa.
– Erittäin hyvää. Pitää vaan säveltää, ettei tuhlaa munavoita liikaa. Taideruokanahan tämä on 15 euron piirakka. Ulkonäön perusteella en olisi tiennyt, että kyseessä on karjalanpiirakka, mutta se maistuu ihan oikealta asialta, toteaa Paldan.
Sienimetsän siimeksessä on sienipuuro, jonka päällä on herkkutatteja, paistettuja torvisieniä ja pikkelöityä kantarellia, joiden päälle kaadetaan sieniliemi.
– Mielenkiintoinen tarjoilutapa. Maku on erittäin hyvä, mutta tekstuuri on vähän jännä. Ehkä olisin jättänyt itse puuron pois ja tehnyt keitoksen, mutta meneehän se näinkin. Kerrankin ravintolassa on hyvin suolattua ruokaa, kehuu Paldan.
Saimaan aalloilla on Sahanlahden versio rantakalasta, jota valmistetaan perinteisesti rannalla nuottauksen jälkeen. Lautasella on perunaa, hiillostettua muikkua, voivaahtoa, tilliä ja kalalientä. Paldan ei ole syönyt ikinä rantakalaa.
– Hyvää on. Ikävä vaan, etten syö normaalisti kalaa. Ruodot meinaavat tulla kurkkuun ja se oli jo lapsena tahtojen taistelua koulun ruokalassa. Rasvaisin syömäni kala on ankeriaan pätkä Berliinin kalatorilla. Sehän on kuin lihaa, jota puraistessa rasvat leviävät rinnuksille. Se on ihan eri asia kuin kala, kuten valaanliha, joka on kuin vienonmakuinen pihvi.
Tässä vaiheessa ruokailu on kestänyt kaksi tuntia.
– Miksi en aikoinaan vienyt ketään ensitreffeille tällaiseen kuuden lajin ruokailuun. Kukaan ei olisi päässyt heti karkuun ja olisi pakko jutella seuraavaa ruokalajia odottaessa, nauraa Paldan.
Pääruokana on Karjalan kunnailla. Annosta ei tunnista ulkonäön perusteella karjalanpaistiksi, mutta maku on tuttu ja perinteinen.
– Naudan- ja possun liha on tosi mureaa ja jollain on hetki mennyt perunaa viipaloidessa. Porkkana onkin soseena. Very nice, hyvää on, sanoo Paldan.
Satokauden syleilyssä on omenainen jälkiruoka ja Marjamaiden lumoista löytyy puolukkaisen kirpeää makua kinuskilla höystettynä.
Paldanin mukaan kaikkien kannattaisi käydä joskus pitkällä illallisella. Monessa maassa ruoka on toissijainen asia, kun kaikki kokoontuvat samaan pöytään seurustelemaan.
– Kaveriseurueella tässä istuisi koko illan. Pientä elämän luksusta, kenellä siihen on varaa.Joskus olisi perheenkin kesken hyvä kokoontua pidemmäksi aikaa ja kysellä samalla kuulumisia. Eikä sitä tarvitse lähteä edes ravintolaan, kun sen voi tehdä kotona.