Tii­na Judén

Puu­ma­las­ta on tul­lut maa­il­man pa­ras paik­ka rans­ka­lai­sel­le Franck Lon­gi­nil­le. Elä­mä on aset­tu­nut uo­miin­sa ja kii­rei­nen työ Hel­sin­gis­sä on taak­se jä­tet­tyä elä­mää. Joku voi­si kut­sua hä­nen uut­ta elä­män­ta­paan­sa ”downs­hif­taa­mi­sek­si” eli elä­män lep­pois­ta­mi­sek­si.

– Pää­tös sii­tä, et­tä tämä riit­tää, syn­tyi vuo­si sit­ten. Ym­mär­sin, et­tä työn vaa­ti­mat mat­kat Hel­sin­gis­tä Puu­ma­laan ja Sak­saan oli mi­nul­le vä­hän lii­kaa. Ha­lu­an ol­la tääl­lä Puu­ma­las­sa. Muu­tin Suo­meen Sveit­sis­tä, mut­ta Rans­ka on ko­ti­maa­ni. Siel­tä kai­paan lä­hin­nä vain ra­kas­ta­maa­ni la­ven­te­lia, jota mi­nul­la on ai­na näis­sä tuok­su­pus­seis­sa, hän näyt­tää.

To­rik­ko-jär­ven ran­nal­le kak­si vuot­ta sit­ten ko­tin­sa pe­rus­ta­nut mies naut­tii sil­min­näh­den elä­män­muu­tok­ses­taan. Hän sa­noo sen use­aan ot­tee­seen: ”Olen on­nel­li­nen tääl­lä.” Keit­ti­ön pöy­däl­lä on kasa tuo­rei­ta kant­ta­rel­le­ja ja mar­jan­puh­dis­tin täyn­nä puo­lu­koi­ta.

– Näi­tä on tääl­lä to­del­la pal­jon. Rans­kas­sa kant­ta­rel­lit ovat mel­ko kal­lii­ta, jo­ten em­me syö nii­tä siel­lä pal­jon. Tääl­lä teen nii­tä enim­mäk­seen pais­ta­mal­la pan­nul­la val­ko­si­pu­lin ja creme fraic­hen kans­sa. Ra­kas­tan kant­ta­rel­li­ri­sot­toa ja kant­ta­rel­li­pas­ta­ruo­kia, Lon­gin ker­too.

Puo­lu­kois­ta hän te­kee hil­loa, joka so­pii eri­no­mai­ses­ti vil­li­si­an ja riis­tan kans­sa.

Luon­to­yh­tey­des­tä on tul­lut Lon­gi­nil­le elä­mää ko­hot­ta­va voi­ma. Hil­jai­nen jär­vi on jo­kai­se­na päi­vä­nä vä­hän eri­lai­nen tai­de­te­os. Edes ym­pä­ril­lä pauk­ku­va pak­ka­nen, pi­meys, tai tal­vek­si pois muut­ta­vat ke­sä­a­suk­kaat, ei­vät ole saa­neet hän­tä pe­rään­ty­mään pää­tök­ses­tään jää­dä Puu­ma­laan.

Luon­to­yh­tey­den li­säk­si hän ha­lu­aa nos­taa Puu­ma­lan nä­ky­vyyt­tä ja on sik­si ol­lut mu­ka­na mat­kai­lun mark­ki­noin­nis­sa mo­nin eri ta­voin. Hä­nes­tä on mu­ka­va aut­taa paik­ka­kun­ta­lai­sia ja hän on saa­nut myös pal­jon uu­sia ys­tä­viä.

Rans­ka­lai­set su­ku­lai­set ja ys­tä­vät käy­vät usein Puu­ma­las­sa vii­py­en vä­lil­lä pa­ri­kin viik­koa ker­ral­laan. Hei­tä var­ten Lon­gin on hank­ki­nut li­sää ma­joi­tus­ti­laa.

Nyt suu­ren ko­ti­pi­han toi­ses­sa lai­das­sa sei­soo tu­ke­vas­ti kut­su­va ja per­soo­nal­li­nen pä­re­ma­ja, jon­ka ark­ki­teh­tuu­ri tuo mie­leen ig­lun, mut­ta eri­koi­nen ul­ko­pin­ta on­kin teh­ty kuu­si­pä­reis­tä. Eko­lo­gi­sen ra­ken­nuk­sen si­sä­ti­lat ovat haa­paa. Muo­toi­lu on yh­dis­tel­mä sa­to­ja vuo­sia van­haa tek­no­lo­gi­aa ja tä­män päi­vän kä­si­työ­tä. Sym­paat­ti­seen ”ti­ny­hou­seen” on käy­tet­ty yh­teen­sä yli 2500 pä­ret­tä.

Suo­mes­sa olem­me vuo­si­sa­to­jen ajan näh­neet ma­te­ri­aa­lia lä­hin­nä pä­re­kat­toi­na ja pol­tet­tui­na pä­rei­nä.

– Ti­la­sin tä­män täy­sin val­mii­na vi­ro­lai­sel­ta Ig­luc­raf­til­ta. So­ra­ko­la teki täl­le poh­jat ja nos­ti pa­ke­tin pai­koil­leen. Sit­ten teim­me vie­lä te­ras­sin ja upo­tim­me sii­hen pal­jun, Lon­gin ku­vai­lee vie­lä hie­man tak­kui­le­val­la suo­men kie­lel­lä.

Hän myön­tää, et­tä suo­men kie­li on ol­lut vai­ke­aa opit­ta­vaa, vaik­ka mies hal­lit­see rans­kan, sak­san, eng­lan­nin ja ve­nä­jän kie­len.

Ig­lun jo­kai­ses­ta ik­ku­nas­ta (ma­kuu­ti­las­ta, oles­ke­lu­ti­las­ta, keit­ti­ös­tä ja suih­ku-wc-ti­las­ta) on upea nä­kö­a­la jär­vel­le. Te­ras­sil­la voi myös ren­tou­tua muo­toil­luis­sa le­po­tuo­leis­sa. Nyt te­keil­lä on vie­lä puo­li­val­mis gril­li­paik­ka ig­lun eteen jär­ven ran­nal­le.

Lon­gin ha­kee myös lu­paa mi­ni­ma­lis­ti­sel­le ran­ta­sau­nal­le, jol­le on jo oma lai­tu­ri ra­ken­net­tu­na. Mies suun­nit­te­lee vuok­raa­van­sa pä­re­ma­jaa myös ul­ko­puo­li­sil­le ja ul­ko­maa­lai­sil­le Airbnb:n kaut­ta, ku­ten jär­ven toi­sel­la ran­nal­la ole­vaa mök­ki­ään­kin.

Mök­kien vuok­raa­mi­nen ja yl­lä­pi­tä­mi­nen sekä kiel­ten ope­tus kan­sa­lai­so­pis­tol­la pi­tä­vät huo­len sii­tä, et­tä Lon­gi­nin las­kut tu­le­vat mak­se­tuik­si. Lon­gin vuok­raa myös ve­siur­hei­lu­vä­li­nei­tä ja au­raa tal­vel­la ky­lä­tei­tä pient­rak­to­ril­laan. Se muun­tau­tuu ke­säl­lä gol­fau­ton nä­köi­sek­si mön­ki­jäk­si ja sii­tä lu­mi­au­rak­si ai­na tar­peen mu­kaan.

Ku­ten Puu­ma­las­sa yleen­sä, lei­pä tu­lee mo­nes­ta pie­nes­tä pu­ros­ta.