Tiina Judén
Puumalasta on tullut maailman paras paikka ranskalaiselle Franck Longinille. Elämä on asettunut uomiinsa ja kiireinen työ Helsingissä on taakse jätettyä elämää. Joku voisi kutsua hänen uutta elämäntapaansa ”downshiftaamiseksi” eli elämän leppoistamiseksi.
– Päätös siitä, että tämä riittää, syntyi vuosi sitten. Ymmärsin, että työn vaatimat matkat Helsingistä Puumalaan ja Saksaan oli minulle vähän liikaa. Haluan olla täällä Puumalassa. Muutin Suomeen Sveitsistä, mutta Ranska on kotimaani. Sieltä kaipaan lähinnä vain rakastamaani laventelia, jota minulla on aina näissä tuoksupusseissa, hän näyttää.
Torikko-järven rannalle kaksi vuotta sitten kotinsa perustanut mies nauttii silminnähden elämänmuutoksestaan. Hän sanoo sen useaan otteeseen: ”Olen onnellinen täällä.” Keittiön pöydällä on kasa tuoreita kanttarelleja ja marjanpuhdistin täynnä puolukoita.
– Näitä on täällä todella paljon. Ranskassa kanttarellit ovat melko kalliita, joten emme syö niitä siellä paljon. Täällä teen niitä enimmäkseen paistamalla pannulla valkosipulin ja creme fraichen kanssa. Rakastan kanttarellirisottoa ja kanttarellipastaruokia, Longin kertoo.
Puolukoista hän tekee hilloa, joka sopii erinomaisesti villisian ja riistan kanssa.
Luontoyhteydestä on tullut Longinille elämää kohottava voima. Hiljainen järvi on jokaisena päivänä vähän erilainen taideteos. Edes ympärillä paukkuva pakkanen, pimeys, tai talveksi pois muuttavat kesäasukkaat, eivät ole saaneet häntä perääntymään päätöksestään jäädä Puumalaan.
Luontoyhteyden lisäksi hän haluaa nostaa Puumalan näkyvyyttä ja on siksi ollut mukana matkailun markkinoinnissa monin eri tavoin. Hänestä on mukava auttaa paikkakuntalaisia ja hän on saanut myös paljon uusia ystäviä.
Ranskalaiset sukulaiset ja ystävät käyvät usein Puumalassa viipyen välillä parikin viikkoa kerrallaan. Heitä varten Longin on hankkinut lisää majoitustilaa.
Nyt suuren kotipihan toisessa laidassa seisoo tukevasti kutsuva ja persoonallinen päremaja, jonka arkkitehtuuri tuo mieleen iglun, mutta erikoinen ulkopinta onkin tehty kuusipäreistä. Ekologisen rakennuksen sisätilat ovat haapaa. Muotoilu on yhdistelmä satoja vuosia vanhaa teknologiaa ja tämän päivän käsityötä. Sympaattiseen ”tinyhouseen” on käytetty yhteensä yli 2500 pärettä.
Suomessa olemme vuosisatojen ajan nähneet materiaalia lähinnä pärekattoina ja poltettuina päreinä.
– Tilasin tämän täysin valmiina virolaiselta Iglucraftilta. Sorakola teki tälle pohjat ja nosti paketin paikoilleen. Sitten teimme vielä terassin ja upotimme siihen paljun, Longin kuvailee vielä hieman takkuilevalla suomen kielellä.
Hän myöntää, että suomen kieli on ollut vaikeaa opittavaa, vaikka mies hallitsee ranskan, saksan, englannin ja venäjän kielen.
Iglun jokaisesta ikkunasta (makuutilasta, oleskelutilasta, keittiöstä ja suihku-wc-tilasta) on upea näköala järvelle. Terassilla voi myös rentoutua muotoilluissa lepotuoleissa. Nyt tekeillä on vielä puolivalmis grillipaikka iglun eteen järven rannalle.
Longin hakee myös lupaa minimalistiselle rantasaunalle, jolle on jo oma laituri rakennettuna. Mies suunnittelee vuokraavansa päremajaa myös ulkopuolisille ja ulkomaalaisille Airbnb:n kautta, kuten järven toisella rannalla olevaa mökkiäänkin.
Mökkien vuokraaminen ja ylläpitäminen sekä kielten opetus kansalaisopistolla pitävät huolen siitä, että Longinin laskut tulevat maksetuiksi. Longin vuokraa myös vesiurheiluvälineitä ja auraa talvella kyläteitä pientraktorillaan. Se muuntautuu kesällä golfauton näköiseksi mönkijäksi ja siitä lumiauraksi aina tarpeen mukaan.
Kuten Puumalassa yleensä, leipä tulee monesta pienestä purosta.