Mari Virta
Kansalaisopistoja kuvataan vapaan sivistystyön suurimmaksi oppilaitosmuodoksi. Paljosta olisivat puumalalaisetkin jääneet paitsi ilman opistoaan. Puolen vuosisadan merkkipaalua juhlistettiin sunnuntaina urheiluhallilla.
– Laissakin sanotaan, että kansalaisopiston tarkoitus on antaa kaikille kansalaisilleen uusia tietoja ja taitoja, joita he tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään, sanoi Sakari Niemi, joka toimi RaJuPuSu-opiston (Rantasalmi, Juva, Puumala, Sulkava) sekä Puumalan kansalaisopiston rehtorina yhteensä 11 vuotta.
Niemen mieleen jäi opistovuosiltaan päällimmäiseksi RaJuPuSu-opiston työteliäs perustamisvaihe. Toinen mieleen jäänyt muisto ei ollut niin mukava.
– Se, kun kunnat lähtivät RaJuPuSu-opistosta pois. Osa meidän luottamushenkilöistä olisi halunnut pysyä vanhassa, osa taas halusi kysyä yhteistyötä naapuriopistoilta. Sitten tulin tokaisseeksi, että perustetaan pikkuinen opisto Puumalaan uudestaan, muistelee Sakari Niemi.
Niemen mukaan koettiin pientä ristiaallokkoa, mutta lopulta oma opisto syntyi kuin syntyikin.
Anne Julinin mielestä kansalaisopiston idea on, että kaikilla ihmisillä ympäri Suomea on oikeus oppia jotakin uutta – ja edullisesti. Julin toimi Puumalan kansalaisopiston rehtorina virallisesti kaksi vuotta ja epävirallisesti hieman kauemminkin. Julin joutui rehtorin saappaisiin hyvin äkillisesti ja muistaa alkutilanteen kaoottisenakin. Apua oli kuitenkin saatavilla.
– Onneksi sain töihin Anne Kietäväisen ja Kaisa-Liisa Majurin. Lisäksi apuna oli Laura Penttinen, joka oli ainoa vakituinen opettaja siihen aikaan, Anne Julin muistaa.
– Sellainen tunne jäi, että hyvä kun selvisin, hän hymyilee.
Toinen muisto jäi RaJuPuSu-opiston perustamisesta.
– Opetushallitus pyysi, että keksikää toinen nimi. Emme halunneet, vaan perustelimme, että nimi tulee neljän kunnan nimien lyhenteenä. Sitten he hyväksyivät sen.
Pitkäaikaisin Puumalan kansalaisopiston rehtori (lähes 30 vuotta) oli Ulla Paavilainen.
Itä-Suomen aluehallintoviraston tervehdyksen juhlaan toi johtaja Anu Liljeström. Hänen mukaansa vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.
– Tässä ajassa nämä tavoitteet ovat erityisen tärkeät. Korona, Ukrainan sota, sota Lähi-idässä, ilmastonmuutos sekä myös henkilökohtaisen elämän kriisit vavisuttavat meidän kykyämme ylläpitää henkistä kriisinkestävyyttämme ja samalla toimintakykyämme yhteiskunnassa, Anu Liljeström sanoi.
– Kansalaisopiston toiminta on mitä parhain esimerkki henkisen kriisinkestävyyden tukemisesta. Se tavoittaa isoja joukkoja ja on kustannustehokas tapa oppimisen edistämisen lisäksi tuoda ihmisiä itselle tärkeän ja mielekkään tekemisen äärelle.
Kunnanjohtaja Niina Kuuva nosti puheessaan esiin kolme teemaa, joihin opistotoiminnan kannattaisi hänen mielestään tulevaisuudessa vastata. Niitä ovat turvallisuuteen, varautumiseen sekä henkiseen kriisinkestävyyteen liittyvät teemat, monipaikkaisuus sekä tulevaisuustehtävänä demokratiakasvatus ja osallisuustyö.
Puumalalainen Arja Räisänen on ahkera kansalaisopistokävijä. Hän on opiskellut muun muassa kivenhiontaa, lasitöitä, erilaisia käsitöitä sekä kasvattanut kuntoa tanssiryhmissä.
– Puumalassa olisi vaikeaa harrastaa mitään tällaista, ellei kansalaisopistoa olisi, hän sanoo.
Räisänen kertoo paitsi oppineensa uusia taitoja, myös saaneensa ryhmissä uusia ystäviä ja vuorovaikutusta.
Tuula Mäkisen kurssivalikoimassa on ollut liikuntaa sekä runoa ja proosaa.
– On ihanaa, että on jotakin tekemistä, sanoo Mäkinen.
Myös Liisa Kautonen nauttii kansalaisopistonsa liikuntaryhmien muodossa ja kertoo saaneensa tunneilta notkeutta. Kansalaisopisto on tullut hänen elämäänsä oikeastaan vasta kirkonkylälle muuton jälkeen.
– Se yhteisöllisyys on se asia, hän tiivistää.
Opintoryhmien suurkuluttaja Maija Dyster osallistui ensimmäisille kansalaisopistokursseilleen Pytärässä. Siellä oli tuolloin mahdollista käydä esimerkiksi tuohikurssi, verkonpauloituskurssi sekä veneilijän ensiapukurssi. Dyster saa opintojen sivutuotteena yhdessäoloa.
