Tii­na Judén

So­ta­his­to­ria ei si­nän­sä kiin­nos­ta Pirt­ti­mä­el­lä asu­vaa Sep­po Ruot­sa­lais­ta, mut­ta hir­vi­met­säl­lä ol­les­saan hän on tör­män­nyt mie­len­kiin­toi­siin paik­koi­hin, ku­ten noin ki­lo­met­rin pi­tui­seen Kus­taa III:n so­dan ai­kai­seen val­li­hau­taan. Sii­tä on met­sän kes­kel­lä muis­to­na van­ha in­fo­tau­lu, jos­sa ker­ro­taan, mi­ten suo­ma­lai­set so­ta­jou­kot lin­noit­ti­vat Pirt­ti­mä­en lä­hi­tie­noon kuk­ku­lat tou­ko­kuus­sa 1790.

Pirt­ti­mä­en kor­keim­mal­la koh­dal­la on vie­lä­kin jään­teet kol­mi­si­vui­ses­ta maa­val­lis­ta, jos­sa on pai­kat kol­mea ras­kas­ta ka­nuu­naa var­ten. Pat­te­ri, yh­des­sä tien toi­sel­la puo­len ole­vien tyk­ki­a­se­mien kans­sa, on hal­lin­nut tu­li­voi­mal­la sil­lois­ta Puu­ma­la-Juva -tie­tä.So­ta­jouk­ko­jen pää­lei­ri on si­jain­nut Pirt­ti­mä­en la­el­la ol­leil­la pel­loil­la.

Ruot­sin pro­vo­kaa­ti­ol­la aloit­ta­ma sota päät­tyi elo­kuus­sa 1790 Vä­rä­län rau­haan il­man sel­vää voit­ta­jaa tai ra­ja­muu­tok­sia.

Sep­po Ruot­sa­lai­nen näyt­tää met­säs­sä hy­vin vai­ke­as­ti löy­det­tä­viä tun­to­merk­ke­jä men­nei­syy­des­tä. Noin 400 met­riä in­fo­tau­lul­ta poh­joi­seen si­jait­see Sal­pa­lin­jaan kuu­lu­va Puu­ma­lan lin­na­ke eli lin­noi­tus­ty­kis­tö­pat­te­ri. Ajam­me myös pit­kin van­haa Ku­nin­kaan tie­tä poh­dis­kel­len, on­ko ku­nin­gas kul­ke­nut täs­tä jos­kus 1500-lu­vul­la. Mo­nes­sa koh­taa nä­em­me myös pui­sia tien­viit­to­ja El­sa He­po­rau­dan po­lus­ta.

Maas­ta la­pi­oi­tu­ja va­rus­tuk­sia on löy­ty­nyt kuu­des­ta pai­kas­ta; To­ri­kon­po­lun – van­han Puu­ma­las­ta Sa­von­lin­naan vie­vän tien – tun­tu­mas­sa, Pirt­ti­mä­el­tä hie­man Puu­ma­laan päin. Näi­den pat­te­rei­den 6-, 12-, 18- ja 20-nau­lai­sia tyk­ke­jä oli alun­pe­rin ai­ot­tu käyt­tää Sa­von­lin­nan pii­ri­tyk­ses­sä. Löy­tö­jä on myös Van­han Puu­ma­lan­tien, Hiis­lah­den ja Pirt­ti­mä­en koh­dil­ta.

Maan­tie Vii­pu­ris­ta Kaus­ki­lan, Tai­pa­leen, Puu­ma­lan ja Sul­ka­van kaut­ta Sa­von­lin­naan mai­ni­taan jo Jaak­ko Tei­tin 1550-lu­vul­la laa­ti­mas­sa tie­lu­et­te­los­sa. Tie on pe­rus­tet­tu mah­dol­li­ses­ti 1400-lu­vun lo­pul­la tai 1500-lu­vun alus­sa yh­dis­tä­mään stra­te­gi­ses­ti tär­ke­ää Ola­vin­lin­naa Vii­pu­riin. Noin kol­men ki­lo­met­rin mit­tai­nen osa tätä tie­tä kul­kee ny­kyi­sin ti­lus­tie­nä Hiis­lah­den ti­lal­le ja sii­tä poh­joi­seen kär­ry­pol­ku­na Pirt­ti­mä­en ti­lal­le. Tie kul­kee To­ri­kon Hiis­lah­den itä­ran­taa myö­täil­len mäen rin­tees­sä. Koor­di­naat­tien osoit­ta­mas­sa koh­das­sa tie ylit­tää Tei­ni­lam­peen las­ke­van pu­ron. Noin ki­lo­met­rin pi­tui­nen, pää­o­sin käy­tös­tä pois jää­nyt tien osa si­jait­see Pirt­ti­mä­en ti­lan itä­puo­lel­la, Pirt­ti­mä­en­tien ja Ry­hä­län­tien vä­lis­sä.

Pii­pah­dam­me Pirt­ti­mä­en maa­ti­lal­la, joka tu­hou­tui jos­kus 1990-lu­vun lo­pus­sa tu­ho­pol­tos­sa. 1960-lu­vul­la Au­lis ja Mar­jat­ta Ha­ka­la per­hei­neen muut­ti­vat ti­laa hoi­ta­maan. Ha­ka­lat har­joit­ti­vat mar­jan­vil­je­lyä.

Ha­ka­lat ra­ken­nut­ti­vat uu­den ta­lon van­han ta­lon pai­kal­le. Sii­nä asuu nyt tyt­tä­ren­sä Juu­li­an kans­sa Ese­dun kou­lu­tus­pääl­lik­kö Miia Roos, joka os­ti ta­lon vuo­den 2021 syk­syl­lä.

– His­to­ria on ra­kas har­ras­tus ja eri­tyi­ses­ti pai­kal­lis­his­to­ria kiin­nos­taa mi­nua. Olen teh­nyt su­ku­tut­ki­mus­ta ja tut­ki­nut van­ho­ja ta­pah­tu­mia ar­ge­o­lo­gis­ta ta­rus­toa yh­dis­tä­en. Van­hois­ta ta­ri­nois­ta löy­tyy yh­tä­ai­kai­sia ta­pah­tu­mia. Se on mie­len­kiin­tois­ta, Roos ker­too.

Roos on tut­ki­nut su­ku­tut­ki­mus­ten vuok­si myös kir­kon­kir­jo­ja

Myös Ruot­sa­lai­nen ker­too ap­piuk­kon­sa löy­döis­tä 30-lu­vul­ta.

– Ap­piuk­ko on täl­lä Pirt­ti­mä­el­lä kyn­tä­nyt pel­to­ja 1930-lu­vul­la ja löy­tä­nyt pää­kal­lo­ja. Sii­tä voi­si pää­tel­lä, et­tä tääl­lä on eh­kä Kus­taa III:n so­dan ai­kai­nen hau­taus­maa.