Erää­nä aa­mu­na huo­ma­sin kä­ve­le­vä­ni hi­taam­min. Sa­mal­la kiin­ni­tin huo­mi­o­ta hen­gi­tyk­seen. Hen­gi­tin sy­vään luon­nos­taan. Se oli merk­ki le­vol­li­suu­des­ta, hy­vin nu­ku­tus­ta yös­tä, sii­tä et­tä asi­at ei­vät ole keh­nos­ti. Oli ta­pah­tu­nut­kin hy­viä asi­oi­ta.