Tiina Judén
Näyttelijä Sonja Kuittisella on pari haavetta, jotka hän haluaa toteuttaa tänä kesänä kotikunnassaan Puumalassa. Toinen on käydä Kahvila Kuittisessa ja toinen pyöräillä uudelleen 60 kilometrinsaaristoreitti.
Nykyinen Kahvila Kuittinen on Sonjan edesmenneen isän Matti Kuittisen perustama. Vanhempi puutalossa toiminut kahvila oli hänen isovanhempiensa Arvo ja Hellin Kuittisen kahvila Matkustajakoti A. Kuittinen, jota edelsi hänen isoisoisänsä Uuno Kuittisen perustama Kahvila Matkustajakoti Suvanto. Juuret ovat siis vahvasti kahvilakulttuurissa. Liekö siksi hän rakastaa istua kahviloissa ja juoda espressoja myös kotilähiössään Helsingin Kalliossa.
Sonjalla on edessään töistä vapaa juhannus, jota hän odottaa kovasti. Erityisesti hän haluaa kutsua ystäviä kylään ja viettää juhannusta Puumalan mökillä ystävien ja perheen kanssa. Viime juhannus meni hänen yhtyeensä SOFA:n keikalla, esiintyessä Lonnan saarella Helsingissä.
– Olen siis ollut myös bändissä ja viime juhannus meni keikalla Stadin juhannus -festareilla.
SOFA:n musiikki on mielenkiintoista, persoonallista ja kantaaottavaa räppiä, jossa jotkut kuulijat näkevät PMMP-mäisiä piirteitä, mutta omalaatuisesti toteutettuna. Ainakin laulujen sanat ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Yhtye oli aktiivinen vuodet 2013-2023 ja on nyt hyvästellyt keikkalavat.
– Kaupungissa juhannuksena on usein tyhjää, mikä on sinällään myös kivaa. Silloin on paljon hiljaisuutta. Mutta siinä on erityistaikaa, kun pääsee Saimaan ja luonnon ääreen. Haluan ihan vaan istua kalliolla ja katsoa järvimaisemaa. Erityisesti odotan, että saan pysähtyä ja pääsen saunomaan. Aion uida paljon ja ihan vaan olla, Sonja sanoo.
Kuittisen perheen perinteenä on ollut usein käydä katsomassa kokkoa, joko Koskenselällä tai Sahanlahdessa. -Katsotaan ehditäänkö mökiltä, kun se on kauempana kirkonkylältä. Sauna ja grillaus ovat ainakin ehdottomia.
Sonjalla on ensimmäistä kertaa 10 vuoteen pidempi kesäloma, Hän ei kaipaa välttämättä lomalta isoja suunnitelmia, vaan rentoutumista ilman aikatauluja.
– Yritän, että loma ei olisi suorittamista. Kaipaan tasapainoa ja haluan lukea vaikka kirjaa.
Freelancer-näyttelijän työhön kuuluu epävarmuutta ja välillä haasteita sovittaa aikatauluja. Päällekkäisyyksiäkin tulee. Juuri nyt hän ei esimerkiksi tiedä varmuudella mitä tekee seuraavaksi.
Vuonna 2023 ja -24 hän on tehnyt elokuvaa ja tv-sarjaa, jotka ovat sellaisia, joista ei voi hiiskua vielä mitään.
– Ne julkistetaan ja ne tulevat ulos vasta ensi vuoden puolella.
Viimeisimmän teatterivierailun Sonja on tehnyt Tampereen Työväenteatterissa. Kyseessä oli Jakob Öhrmannin käsikirjoittama ja ohjaama Kolme sisarta viides näytös, joka yhdisti Tsehovin klassikkonäytelmän Kolme sisarta ja Ridley Scottin ohjaamat Alien-scifiklassikkoelokuvat. Näytelmän sisaret olivat Masha (Inke Koskinen), Irina (Fanni Noroila) ja Olga (Sonja Kuittinen).
Esitys herätti kriitikoissa kysymyksiä moraalifilosofiasta sekä tieteen ja taiteen etiikasta. Onko ihminen lähtökohtaisesti hyvä vai paha? Vaikka tappaisimme kaikki maailman hirviöt, syntyykö aina uusi monsteri, joka vallanhimossaan haluaa kaiken. Tässä maailmantilanteessa teoksen voi nähdä myös allegoriana Putinin sodasta ja pahuuden voimasta.
– Olin ensikertaa teatterityössä Helsingin ulkopuolella eli asuin Tampereella viikot. Se oli hyvä kokemus ja nautin esityksen teosta.
Sonja käy mahdollisuuksien mukaan aina myös Puumalan kesäteattereissa.
– Ehdottomasti menen katsomaan. On mahtavaa, että Puumalassa on eläväinen perinne ja useampi kesäteatteriryhmä. On ilo seurata, miten niistä välittyy suuri into pyörittää niitä eri puolilla kyliä. Ne ovat jotenkin tiukasti kiinni omissa pitäjissään, joista nousee erityispiirteitä näytelmiin.
Hän kannustan kaikkia teatterin ja kesäteatterin pariin, sillä se on osa Puumalan eläväistä kulttuuria.
Sonja Kuittinen on tullut monelle tutuksi uusimmasta Ylen Sekunnit -tv-sarjasta, joka näkyy edelleen Areenassa.
– Sekunnit kuvattiin viime kesänä Tallinnassa. Oli ilo tehdä sitä tuotantoa ja aihe oli mielenkiintoinen. Kuvauspaikat oli hyvin valitut. Jonkin verran kuvataan Virossa. Esimerkiksi Mädät omenat, joka on nyt Ruutu + kanavalla. Sarja käsittelee muun muassa mielenterveyttä. Psykologinen draamasarja on saanut inspiraatiota Seilin saarella olleesta parantolasta, johon naisia suljettiin. Sarjassa yritetään selvitetään, ovatko naisten ongelmat todellisia vai piilevätkö syyt enemmänkin yhteiskunnassa, Sonja kuvailee rajuksikin miellettyä sarjaa.
Yhteistyö kansainvälisten kuvausryhmien kesken on lisääntynyt, mikä on Sonjan mielestä hienoa. Taitavia ja Sonjan ihailemia ammattilaisia löytyy molemmin puolin Suomenlahtea. Tallinnaan pääsee lautalla kahdessa tunnissa.
Talvisin Sonja harrastaa avantouintia, vaikka kertoo olleensa aiemmin vilukissa.
– Ollaan avannossa sen aikaa, kun tuntuu hyvältä. Harrastan myös kuntonyrkkeilyä. Selvästi hakeudun epämukavuusalueelleni, sillä minusta on kiva opetella jotain, mitä en ihan osaa. Saan tunteita uuden oppimisesta, kun voin haastaa itseäni.
Hän muistuttaa, että avantouintiin kuuluu päivittely, että kylläpä tuntui hyvältä.
– Naurattaa, kuinka hyvää se tekee. Arki voi välillä olla stressaavaa, epävarmaa, kiireistä ja intensiivistä. Samalla nautin kuitenkin siitä. On ihana päästä sukeltamaan uuteen maailmaan ja roolihenkilöön sekä uuteen työyhteisöön.
Näyttelijän työhön kuuluu myös luopuminen. Intensiivinen työaika kestää usein vain tietyn ajan. Kun elokuva ja tv-työssä kuvaukset loppuvat ja näyttelijät irtautuvat tuotannosta. Alkaa jälkityöt, kuten leikkaaminen ja värimäärittely. Usein tehdään myös jälkiäänityksiä, jonka myötä näyttelijä pääsee vähän palaamaan teoksen pariin.
– Usein jää haikeus siitä, milloin pääsee tekemään taas näiden ihmisten kanssa.
Sonja viihtyy hyvin Helsingissä ja Kalliossa, mutta väittää olevansa aika paljon mummoutunut. Kesällä on kuitenkin ihana istua ulkona ja lähellä on paljon lempikahviloita, harrastuspaikkoja, sekä paikkoja minne mennä ”ulos”.
– Erityistä on edelleen mennä itsekseen kahville ja tilata erikoiskahvi. Pienenä kun asuin Puumalassa ja muutin sitten lukioon Lappeenrantaan, oli siistiä ne tietyt asiat, joita ei ollut kotona. Puumalassa taas oli oma ilmaisutaitokerho, jossa oppi tekemään paljon itse, hän muistaa.
