Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Yh­te­näis­kou­lun 7.– 9.- luok­ka­lai­sil­la on yh­tei­nen luon­to­va­lin­nais­ryh­mä, jon­ka tun­neil­la opis­kel­laan luon­toon ja luon­to­bis­nek­seen liit­ty­viä asi­oi­ta käy­tän­nön­lä­hei­ses­ti te­ke­mi­sen kaut­ta. Op­pi­tun­neil­la käy­dään läpi eri tee­mo­ja, ku­ten met­säs­tys­tä, ka­las­tus­ta, ret­kei­lyä ja en­si­a­pu­tai­to­ja. Käy­tän­töön op­pe­ja so­vel­le­taan muun mu­as­sa luon­to­ret­kil­lä ja nik­ka­roi­mal­la.

Tun­neil­la on teh­ty lin­tu­lau­to­ja ja lin­nun­pönt­tö­jä sekä pur­je­lai­vo­ja, joi­den toi­mi­vuut­ta on käy­ty tes­taa­mas­sa Puu­ma­lan vir­ral­la.

– Jo­kai­nen suun­nit­te­lee oman­sa. Tun­nil­la poh­jus­te­taan ai­het­ta esi­mer­kik­si kat­so­mal­la ope­tus­vi­de­oi­ta. Sit­ten han­ki­taan tar­vit­ta­es­sa ma­te­ri­aa­le­ja ja to­teu­te­taan työt. Lo­puk­si kes­kus­te­lem­me, tu­li­ko sii­tä suun­ni­tel­man mu­kai­nen. Näin ke­hit­tyy hyvä luon­to­suh­de, to­te­aa tun­nit oh­jaa­va ma­te­maat­tis­ten ai­nei­den leh­to­ri Har­ri Kau­to­nen.

Kau­to­nen on por­ras­ta­nut töi­tä, et­tei joka vuo­si teh­dä ihan sa­mo­ja asi­oi­ta. Vii­me vuon­na teh­tiin pil­kit ja Kai­van­nol­la käy­tiin yh­des­sä ka­las­ta­mas­sa.

– Tääl­lä on hy­vin te­ke­väis­tä po­ruk­kaa, jo­ten opis­ke­lu on käy­tän­nön­lä­hei­sem­pää, ei­kä lii­an te­o­ri­a­pai­not­teis­ta. Nuo­ril­le on tosi tär­ke­ää saa­da it­se suun­ni­tel­la. Tar­koi­tuk­se­na on, et­tä ajat­te­luun tu­li­si vä­hän pi­dem­pi kaa­ri.

Kau­to­nen ot­taa esi­mer­kik­si lin­tu­lau­tap­ro­jek­tin.

– Op­pi­laat piir­si­vät ai­ka han­ka­lan nä­köi­siä mal­le­ja. Var­mis­tin, et­tä hei­dän on yri­tet­tä­vä teh­dä juu­ri sa­man­lai­sia kuin ku­vas­sa. Oli ihan hui­ke­aa seu­ra­ta, mi­ten op­pi­laat ke­hit­ti­vät eri rat­kai­su­ja to­teu­tuk­seen. Lin­tu­lau­dat oli­vat tosi per­soo­nal­li­sia, hän ke­huu.

Vii­me ke­vää­nä teh­tiin pur­je­ve­neet.

– Osa hit­sa­si ve­neen rau­das­ta vä­hän Wen­no-tyy­liin ja osa nik­ka­roi sen puus­ta. Pur­je­kan­kaat teh­tiin van­has­ta las­ten sa­teen­var­jos­ta. Sit­ten kä­vim­me aal­lon­mur­ta­jal­la tes­taa­mas­sa, mikä kul­kee par­hai­ten.

Vii­mei­sim­pi­nä tuo­tok­si­na op­pi­laat te­ki­vät uis­ti­met, joi­hin käy­tet­tiin kou­lun ruo­ka­lan käy­tös­tä pois­tet­tu­ja haa­ru­koi­ta. Uis­tin­ten te­koon liit­ty­vien ope­tus­vi­de­oi­den jäl­keen op­pi­laat te­ki­vät haa­ru­kois­ta ai­hi­ot, jon­ka jäl­keen ne ko­eui­tet­tiin ve­des­sä en­nen vii­meis­te­lyä.

– Haa­ruk­ka kat­kais­tiin poik­ki ja pyö­ris­tel­tiin päät. Sit­ten sii­hen po­rat­tiin kou­kun­rei­ät ja me­tal­lin­pa­la lai­tet­tiin ruu­vi­pen­kis­sä ole­van muo­tin vä­liin. Va­sa­ral­la lyö­den haa­ruk­ka tai­pui täl­lai­seen muo­toon. Jot­kut käyt­ti­vät myös lu­sik­kaa, ker­too Veik­ka Val­to­nen.

Vii­meis­te­lyyn käy­tet­tiin kah­ta eri­lais­ta tek­niik­kaa, pul­ve­ri­maa­lia ja teip­piä. Vii­vi Kil­ju­nen vii­meis­te­li vaa­le­an­pu­nai­sen ja ki­mal­ta­van uis­ti­men­sa pul­ve­ri­maa­lil­la.

– Pul­ve­ri­maa­li ri­po­tel­tiin uis­ti­men pääl­le, läm­mi­tet­tiin ret­ki­keit­ti­mel­lä ja sit­ten se vaan suli sii­hen pääl­le. Sii­nä piti huo­mi­oi­da, et­tei maa­lia läm­mi­tä lii­an kuu­mak­si, ker­too Kil­ju­nen.

– Mul­la­han oli myös pul­ve­ria, mut­ta sii­tä ei tul­lut ihan täy­del­li­nen ja lai­toin tei­pit pääl­le. Nyt pin­ta on hy­vän­tun­tui­nen, to­te­aa Val­to­nen.

Nuor­ten mie­les­tä käy­tän­nön­te­ke­mi­nen on ki­vaa ja kak­si­tun­ti­nen tun­tuu hu­jah­ta­van puo­les­sa tun­nis­sa.

Haas­tat­te­lu­päi­vä­nä Kau­to­nen an­taa teh­tä­väk­si suun­ni­tel­la hy­vät jää­nas­ka­lit. Op­pi­laat saa­vat ot­taa pu­he­li­met käyt­töön­sä ja käy­dä lu­ke­mas­sa jää­nas­ka­li­tes­te­jä. Sen jäl­keen tes­tien pe­rus­teel­la ar­vi­oi­daan, mis­tä omat jää­nas­ka­lit kan­nat­taa teh­dä.

– Jo­ku­han voi ke­hit­tää ne suo­raan har­jan­var­res­ta, mut­ta var­mas­ti joku al­kaa veis­tä­mään muo­toa puu­pa­li­kas­ta. Si­ten käy­dään me­tal­li­puo­lel­la kat­so­mas­sa vaih­to­eh­to­ja, mis­tä rau­ta­pii­kin voi­si teh­dä. Lo­puk­si mie­ti­tään, käy­te­tään­kö jää­nas­ka­lei­ta na­run kans­sa kau­las­sa vai teh­dään­kö nii­hin joku vyök­lip­su, Kau­to­nen sel­vit­ti.

Kaik­ki re­a­lis­ti­set to­teut­ta­mis­mah­dol­li­suu­det huo­mi­oi­daan. Kau­to­sen mu­kaan oleel­li­sin­ta on näh­dä oma pro­ses­si, mi­ten suun­nit­te­lun ja tes­taa­mi­sen kaut­ta voi op­pia, kuin et­tä te­ki­si suo­raan val­miik­si an­net­tu­jen oh­jei­den mu­kai­ses­ti.

Val­to­sel­la on nas­ka­li­suun­ni­tel­ma heti val­mii­na mie­les­sä. Tar­vi­taan vain pit­kä nau­la, me­tal­li­le­vy, puu­tup­pi ja lii­maa. Myös ko­ti­vers­taal­la nik­ka­roi­va Val­to­nen ar­ve­lee, et­tä nas­ka­lit on mel­ko help­po teh­dä.