”Näin Puu­ma­lan muut­tu­van” en­sim­mäi­nen osa. Sar­jas­sa käy­dään tam­mi­kuun ai­ka­na läpi Puu­ma­lan men­nyt­tä ja tu­le­vaa pian vir­kan­sa jät­tä­vän kun­nan­joh­ta­jan sil­min.

OSA 1: HYP­PY

Hel­sin­gin Sa­no­mien ”Ta­lous­tiis­tai” ker­toi syys­kuus­sa 1973 uu­ti­sen Puu­ma­las­ta: Puu­ma­lan te­ol­lis­tu­mi­nen oli al­ka­nut, kun ve­ne­val­mis­ta­ja Va­tor pe­rus­ti paik­ka­kun­nal­le teh­taan. Va­to­rin pe­rus­ta­mis­ta pa­rem­min moni muis­taa sen pa­la­mi­sen. Joka ta­pauk­ses­sa te­ol­li­sen val­lan­ku­mouk­sen jäl­ki­lai­neet tu­li­vat Puu­ma­laan vii­veel­lä ja ke­vyi­nä, ei­kä niis­tä kos­kaan ko­vin isoa aal­toa kas­va­nut. Tuol­loin, 1973, kak­si kol­ma­so­saa Puu­ma­lan työs­sä­käy­vis­tä sai lei­vän maa- ja met­sä­ta­lou­des­ta, nel­jä­so­sa pal­ve­lu­e­lin­kei­nois­ta ja joka kym­me­nes te­ol­li­suu­des­ta. Muu­al­la maas­sa oli maa- ja met­sä­ta­lou­den mer­ki­tys edel­tä­vi­nä kah­te­na vuo­si­kym­me­ne­nä puo­lit­tu­nut no­pe­as­ti 20 pro­sent­tiin: it­se asi­as­sa noin suu­ri on sen osuus Puu­ma­las­sa tä­nä­kin päi­vä­nä. Vaik­ka jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa asia usein unoh­tuu, niin met­sä­ta­lous tuo edel­leen lei­vän to­del­la mo­neen puu­ma­la­lai­seen pöy­tään.

Puu­ma­las­sa jos mis­sä nä­kee yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tok­sen konk­reet­ti­ses­ti. Kym­me­net kou­lut ovat hil­jen­ty­neet, lap­set vä­hen­ty­neet, kau­pat lop­pu­neet. Ta­ri­noi­ta 1970-lu­vul­la Imat­ral­le, Hel­sin­kiin ja kau­em­mak­si­kin muut­ta­neil­ta on pal­jon. Sa­maan ai­kaan paik­ka­kun­ta on ko­ke­nut myös kau­pun­gis­tu­mi­sen kau­niim­man puo­len: loma-asu­tus tuo Puu­ma­laan yhä enem­män elin­voi­maa vuo­des­ta toi­seen.

Ruot­sin ja Ve­nä­jän val­lan ai­ka­na Puu­ma­la ke­hit­tyi no­pe­as­ti. Si­jain­ti raja-alu­eel­la toi Puu­ma­lan maa­il­man­po­li­tii­kan polt­to­pis­teek­si­kin, Sai­maan ka­na­va toi Puu­ma­lan­kin met­sä­ta­lou­del­le val­ta­vat mark­ki­nat. Ai­ka­lais­ko­ke­mus­ten mu­kaan en­nen au­to­lii­ken­teen tu­loa ei ol­lut tun­net­ta, et­tä Puu­ma­la oli­si ol­lut syr­jäs­sä, eten­kään ke­säi­sin: oli­han paik­ka­kun­nal­le hy­vät lai­va­yh­tey­det lä­hi­kau­pun­geis­ta. Sata vuot­ta sit­ten kym­me­nit­täin aluk­sia kul­jet­ti Puu­ma­laan ja Puu­ma­las­ta niin ih­mi­siä kuin ta­va­raa­kin ja tämä tar­jo­si töi­tä sa­doil­le paik­ka­kun­nan mie­hil­le. Mut­ta yl­lät­tä­vän moni asia on ajan saa­tos­sa tul­lut Puu­ma­laan vii­mei­se­nä: esi­mer­kik­si kas­ki­ta­lou­den osal­ta Puu­ma­laa pi­det­tiin yh­tä vii­mei­se­nä lin­nak­kee­na, ja Puu­ma­lan his­to­ri­an mu­kaan vii­mei­nen kas­ki kaa­det­tiin Puu­ma­las­sa niin­kin myö­hään kuin 1930-lu­vul­la.

Edel­tä­jä­ni Kari Ki­tu­nen jou­tui aloit­ta­maan työn­sä erit­täin vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa: kun­ta oli ajau­tu­nut ne­ga­tii­vi­seen kier­tee­seen ja kun­nan vuo­si­ka­te oli vuon­na 2002 yli mil­joo­na eu­roa mii­nuk­sel­la. Seit­se­män vuo­den ajan kun­nan tu­lot ei­vät riit­tä­neet edes käyt­tö­me­noi­hin. Mi­nun on tie­ten­kin vai­kea ar­vi­oi­da, et­tä ym­mär­ret­tiin­kö tuol­loin kuin­ka sy­väl­le Puu­ma­la oli ajau­tu­nut, mut­ta en muis­ta tör­män­nee­ni yh­tä pit­kään kor­pi­va­el­luk­seen min­kään toi­sen kun­nan osal­ta.

Näi­nä vuo­si­na syn­tyi­vät siis ne suu­ret ali­jää­mät jot­ka vei­vät kun­nan Suo­men en­sim­mäi­sel­le krii­si­kun­ta­lis­tal­le. Tämä ky­see­na­lai­nen kun­nia on jät­tä­nyt taak­seen pit­kän var­jon, jo­hon tör­mää vie­lä tänä päi­vä­nä­kin. ”Ei sil­loin oi­kein keh­dan­nut edes ker­toa ole­van­sa Puu­ma­las­ta” muis­te­li eräs­kin pit­kä­ai­kai­nen päät­tä­jä tuon ajan tun­nel­mia.

Mie­li­ku­va Puu­ma­las­ta on­kin vaih­del­lut vuo­si­kym­me­nien saa­tos­sa run­saas­ti­kin. On kuu­lut­tu ke­hi­ty­sa­lu­ei­siin, ol­tu saa­ris­ton rik­ko­ma köy­hä kan­sa, van­ha ja ki­pe­ä­kin. Kun aloi­tin Puu­ma­las­sa työ­ni, niin kun­ta löy­tyi yl­lät­tä­vän mo­nen alu­e­ke­hi­tys­ti­las­ton hän­tä­pääs­tä. Mo­net ta­ka­vuo­sien epä­on­nis­tu­neet pro­jek­tit jäy­tä­vät edel­leen kun­ta­lais­ten miel­tä ja osin vie­lä edel­leen kun­nan ta­set­ta­kin.

Vuon­na 2009 aloit­ta­nut val­tuus­to käyn­nis­ti Puu­ma­las­sa kun­ta­lii­tos­sel­vi­tyk­sen, joka oli syk­syl­lä 2011 eden­nyt var­sin pit­käl­le vie­tyi­hin lii­tos­neu­vot­te­lui­hin Sa­von­lin­nan kans­sa. Tu­lin Puu­ma­laan hoi­ta­maan lii­to­sa­jan lop­puun, vuo­den pät­kä­pes­tiin, saat­to­hoi­ta­jak­si. Val­tuus­to oli ja­kaan­tu­nut, il­ma­pii­ri tu­leh­tu­nut, oli kak­si lei­riä. Val­tuus­ton ää­nes­tys­tu­lok­set 11-10 jäi­vät kun­ta­lais­ten mie­liin.

Tu­lo­ni Puu­ma­laan oli mo­nel­la ta­paa sat­tu­man kaup­paa. Huo­ma­sin vi­ran­ha­kuil­moi­tuk­sen mut­ta niin myö­häs­sä, et­tä haku oli jo me­nos­sa um­peen. Soi­tin kui­ten­kin, muis­taak­se­ni val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Aar­no Put­to­sel­le ja ky­syin teh­tä­väs­tä. En jät­tä­nyt ha­ku­pa­pe­rei­ta, mut­ta jos­tain syys­tä kun­nas­sa ryh­dyt­tiin kai­ve­le­maan tie­to­ja mi­nus­ta ja sain­kin yl­lä­tyk­sek­se­ni pu­he­lin­soi­ton, et­tä mi­nut on jo va­lit­tu haas­tat­te­luun; ”an­nat­ko suos­tu­muk­sen” ky­syt­tiin. Tämä on hyvä esi­merk­ki mi­ten yk­si pu­he­lin­soit­to oi­ke­aan ai­kaan voi muut­taa koko elä­män.

Oma tie­ni kun­nan­joh­ta­jak­si oli täs­tä poik­keuk­sel­li­ses­ta kään­tees­tä ja pät­kä­työs­tä joh­tu­en var­sin ly­hyt, ja olin­kin pit­kään vi­ras­sa­ni Suo­men nuo­rin. Vas­ten­tah­toi­ses­ti sain an­taa täs­tä syys­tä pal­jon haas­tat­te­lu­ja. Se ei ol­lut mi­nul­le eri­tyi­sen miel­lyt­tä­vää: suo­raan sa­not­tu­na en ha­lua näh­dä ku­vaa­ni leh­des­sä. Kun­nan edun ja työ­ni vuok­si olen täs­sä asi­as­sa tie­ten­kin jou­tu­nut jous­ta­maan.

Nuo­res­ta iäs­tä­ni huo­li­mat­ta työ­tä­ni on kui­ten­kin koko ura­ni ai­ka­na hel­pot­ta­nut suu­res­ti se to­si­seik­ka, et­tä olen saa­nut teh­tä­vään var­mas­ti Suo­men par­haan kou­lu­tuk­sen, kun opis­ke­lin kun­nal­lis­ta­lout­ta pää­ai­nee­na­ni Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Kun­nal­li­sa­lan kou­lu­tus an­toi vah­vat opit niin mi­nul­le kuin mo­nel­le opis­ke­lu­to­ve­ril­le­kin, jois­ta iso osa on­kin si­joit­tu­nut vas­taa­viin ja pal­jon vaa­ti­vam­piin­kin teh­tä­viin. Olen joka päi­vä en­tis­tä va­kuut­tu­neem­pi sii­tä, et­tä hyvä pe­rus­kou­lu­tus on enem­män kuin tar­peen kun­tien joh­ta­vil­le vi­ran­hal­ti­joil­le, ku­ten toki muil­le­kin työs­sä­käy­vil­le. Kui­ten­kin ar­jes­sa ke­hi­tys tun­tuu me­ne­vän toi­seen suun­taan, rek­ry­toin­neis­sa pai­na­vat muut sei­kat. Jopa var­sin pie­net kun­nat ovat siir­ty­neet por­mes­ta­ri­mal­liin, jos­sa or­ga­ni­saa­ti­on joh­ta­jal­ta ei vaa­di­ta vält­tä­mät­tä min­kään­lais­ta kou­lu­tus­ta tai osaa­mis­ta. Ku­vaa­vaa on­kin, et­tä Hel­sin­gin en­sim­mäi­nen por­mes­ta­ri Jan Va­paa­vuo­ri sa­noi vii­me lo­ka­kuus­sa vas­tus­ta­neen­sa por­mes­ta­ri­mal­lia ja vas­tus­taa sitä edel­leen: hän­kin nä­kee ke­hi­tyk­sen on­gel­mat. Il­man riit­tä­vää tut­ki­mus­tie­toa us­kal­lan väit­tää, et­tä täl­lä ke­hi­tyk­sel­lä ja kun­tien li­sään­ty­neil­lä hal­lin­nol­li­sil­la ja ta­lou­del­li­sil­la on­gel­mil­la on jon­kin­lai­nen riip­pu­vuus­suh­de.

Aloi­tin Puu­ma­las­sa 19.12.2011. Edel­tä­vä­nä päi­vä­nä, sun­nun­tai-il­ta­na, ko­koon­nuim­me kun­nan­hal­li­tuk­sen ko­kous­huo­nee­seen val­mis­tau­tu­maan kun­ta­lii­tos­neu­vot­te­lui­hin, jot­ka odot­ti­vat en­sim­mäi­se­nä vi­ran­hoi­to­päi­vä­nä­ni Sa­von­lin­nas­sa. Ta­pa­nin­päi­vä­nä is­ki kova myrs­ky, lä­hes koko kun­ta tai­si ol­la säh­köt­tä tuol­loin. Uu­dek­si­vuo­dek­si läh­dim­me opis­ke­lu­ka­ve­rei­den kans­sa Rii­kaan. Juu­ri en­nen läh­töä tuli val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­öl­tä pää­tös sii­tä, et­tei Puu­ma­lan ja Sa­von­lin­nan kun­ta­lii­tok­seen pe­rus­te­ta eri­tyis­tä kun­ta­ja­ko­sel­vi­tys­tä. Se ol­tai­siin tar­vit­tu, sil­lä yh­teis­tä maa­ra­jaa ei ol­lut, ei­kä Sul­ka­va ol­lut suos­tu­nut sitä luo­vut­ta­maan. En­sim­mäi­sen kah­den vii­kon ai­ka­na ta­pah­tui pal­jon.

Uu­den­vuo­den jäl­keen ajoim­me Sa­von­lin­nan kau­pun­gin­joh­ta­ja Jan­ne Lai­neen kans­sa Ruo­ko­lah­del­le. Tu­le­vas­sa työ­huo­nees­sa­ni kes­kus­te­lim­me voi­si­ko pie­ni sii­vu Ruo­ko­lah­des­ta riit­tää lii­tok­sen to­teut­ta­mi­seen. Toi­meen­pa­nin par­haa­ni mu­kaan val­tuus­ton enem­mis­tön tah­toa liit­tyä Sa­von­lin­naan. Tam­mi­kuus­sa oli en­sim­mäi­nen esit­te­ly­ni kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa, joka heti ää­nes­ti esi­tyk­seen täy­den­nyk­sen ja ha­lu­si käyn­nis­tää lii­tos­val­mis­te­lut Mik­ke­liin. Sa­mas­sa kuus­sa val­tuus­to jo päät­ti lo­pet­taa ne, tu­tuin ää­nin 11-10. Osa on tai­pu­vai­nen ajat­te­le­maan, et­tä kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa: niin var­mas­ti myös näil­lä tiu­koil­la ää­nes­tyk­sil­lä. Joka Ju­ma­laan us­koo saat­taa aja­tel­la, et­tä jon­kin­lai­nen kor­ke­am­pi joh­da­tus on asi­at saa­nut kul­ke­maan ku­ten ne kul­ki­vat.

Sii­nä ti­lan­tees­sa, tal­vel­la 2012, suun­taa et­si niin nuo­ri kun­nan­joh­ta­ja kuin pie­ni kun­ta Ete­lä-Sa­vos­ta, jol­le moni ei an­ta­nut pit­kää eli­na­ja­no­do­tet­ta.

Ma­ti­as Hil­den