Ke­sä­kuu oli mat­kai­lul­le ja pal­ve­luil­le iso mii­nus. Vii­le­ät säät jar­rut­ti­vat myyn­tiä. Hei­nä­kuu näyt­tää paik­kaa­van yrit­tä­jien me­ne­tyk­siä. Pi­de­tään siis mö­li­nät ma­has­sam­me, vaik­ka hel­tei­nen ruuh­ka kau­pois­sa ja park­ki­a­lu­eil­la voi jos­kus ot­taa ko­vil­le. Puu­ma­las­sa lo­ma­häs­säk­kä on kui­ten­kin ker­ta­luon­teis­ta ja sal­lit­tua. Ku­ten kes­ki­au­ke­a­man sa­ta­ma­pal­ve­luis­ta ja ve­nei­lys­tä ker­to­vas­sa ju­tus­sa eräs haas­ta­tel­ta­va to­te­aa: Puu­ma­la on Suo­men Saint-Tro­pez.

Se­son­ki on ly­hyt ja sik­si kaik­ki ei­vät lo­mai­le, vaan muut­kin kuin sep­pä ta­ko­vat, kun rau­ta on kuu­maa. Tämä nä­kyy sa­vu­a­vi­na muik­ku­pan­nui­na, kii­rei­si­nä tar­joi­li­joi­na ja sa­ta­ma­vah­tei­na, hyl­ly­jä täyt­tä­vi­nä kau­pan myy­ji­nä ja ret­kiä jär­jes­tä­vi­nä op­pai­na. Ote­taan kii­re po­si­tii­vi­se­na kul­ta­kai­vok­se­na ja poh­di­taan, mi­ten pal­jon hy­viä asi­oi­ta ja luon­nol­li­ses­ti myös va­luut­taa ke­sä­kii­reet tuo­vat kun­taan.

Jo­kai­nen puu­ma­la­lai­nen, mo­ni­paik­kai­nen ja va­paa-ajan asu­kas voi ol­la yl­peä Puu­ma­lan suo­si­os­ta sekä kau­niis­ta ja puh­taas­ta luon­nos­ta mar­ja- ja sie­ni­paik­koi­neen. Pi­de­tään yh­des­sä myös huol­ta sii­tä, et­tä se py­syy puh­taa­na. Ele­tään, mök­keil­lään ja mat­kail­laan vas­tuul­li­ses­ti, niin kai­kil­la on hyvä ol­la. Huo­leh­di­taan myös sii­tä, et­tä jät­teet la­ji­tel­laan ja ku­ten au­to­kin – jä­te­tään oi­ke­aan paik­kaan.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja