Monilla työpaikoilla on lojaliteettivelvoite, mikä tarkoittaa, että työntekijän pitäisi olla yrityksen käyntikortti ulospäin. Se tarkoittaa myös sitä, että puhuttaessa yrityksen asioista, noudatetaan hyviä tapoja ja jätetään tiedottamisvelvollisuus siitä vastaavalle henkilölle. Moni yritys on laatinut myös säännöt somekäyttäytymiselle, etenkin jos kirjoittelu liittyy yritykseen, jossa henkilöt työskentelevät.
Viikonloppuna luin entisen kotikaupunkini lehdestä jutun, jossa kerrottiin kymenlaaksolaisen lähihoitajan saaneen potkut arvosteltuaan vanhusten kotihoitoa liian suorasanaisesti somessa. Kyseinen lähihoitaja osoitti tekstinsä hyvinvointialueen johdolle ja kirjoitti muun muassa, näin: "siellä kentällä toimii oikeesti ihmisiä, ei ne ole mitään alinta paskaa miten te nyt niitä kohtelette" ja "ette ymmärrä että kaikkia niitä mummoja ja pappoja ei voida hoitaa etänä vaikka se teistä kivalta ja hienolta kuulostaa".
Sananvapaus on myös vastuuta siitä, mitä sanoo. Kirjoituksessa oli varmasti käytännönkokemuksen tuomaa tietoa ja totuutta, mutta työsopimuksen purkamisen perusteena oli "lojaliteettivelvoitteen vastainen toiminta, sopimaton käytös ja tästä aiheutunut merkittävä luottamuspula". Ennen irtisanomista tuli varoitus, jossa pyydettiin poistamaan teksti. Pyyntöä ei noudatettu.
Tiina Judén
päätoimittaja