Jar­go­nia on pu­hut­tu pit­kään, mut­ta edel­leen sen vil­je­ly vain li­sään­tyy eri­lai­sis­sa am­mat­ti­pii­reis­sä ja ko­ros­tuu eten­kin asi­an­tun­ti­ja­teh­tä­vis­sä. Ker­too­ko se egois­ti­suu­den li­sään­ty­mi­ses­tä vai lais­kuu­des­ta? Ha­lu­taan­ko pii­lou­tua epä­sel­vien ja vai­ke­as­ti ym­mär­ret­tä­vien, jos­kus vain oman kup­lan­sa kä­sit­tä­miin sa­non­toi­hin, jot­ta ku­kaan ei ym­mär­täi­si, mis­tä oi­ke­as­ti on kyse?

Jar­gon he­rät­tää rans­kan­kie­li­ses­tä al­ku­pe­räs­tään (mer­ki­tys: mon­ger­rus, hö­pi­nä) huo­li­mat­ta vain är­ty­mys­tä, sil­lä se on teen­näis­tä, etäis­tä, vai­ke­as­ti ym­mär­ret­tä­vää ja epä­sel­vää. Kuka siis oi­ke­as­ti ha­lu­aa kuun­nel­la sel­lais­ta skei­daa te­hok­kaal­la työ­a­jal­laan ja re­surs­si­pu­lan kol­ku­tel­les­sa ovel­la. Voi­sim­me­ko siis jäl­leen pa­la­ta suo­ma­lai­seen re­hel­li­syy­teen ja suo­riin sa­noi­hin sil­lä­kin uhal­la, et­tä asia voi jos­kus kuu­los­taa vä­hem­män hie­nol­ta ja vä­hem­män omaa it­seä ko­ros­ta­val­ta..

Vies­tin­näs­sä on olen­nais­ta, et­tä vies­ti me­nee pe­ril­le, oli­pa vies­ti hyvä tai huo­no. Se­kaan­nus­ta ja vää­rin­kä­si­tyk­siä ai­heut­ta­va vies­tin­tä on mie­les­tä­ni ai­na huo­noa, ol­koon ky­sees­sä sit­ten leh­ti- tai mai­nos­teks­ti. Mi­kään ei ole är­syt­tä­väm­pää kuin kuul­la tun­tien myyn­ti­pu­he ja lu­kea vii­kon pääs­tä saa­mas­taan tar­jouk­ses­ta, et­tä mi­kään ker­ro­tus­ta ei oi­ke­as­ti pi­tä­nyt­kään paik­kan­sa. Hy­vää täs­sä on se, et­tä asi­an huo­maa kui­ten­kin en­nen os­to­pää­tös­tä. Jos­kus­han sen voi­si epä­huo­mi­os­sa huo­ma­ta vas­ta os­to­pää­tök­sen teh­ty­ään.

Us­kon, et­tä jar­go­nin käyt­töön on kui­ten­kin syyn­sä. Usein jar­go­nin käyt­tä­jäl­lä on it­sel­lään epä­var­ma olo ja jar­gon on yri­tys pei­tel­lä am­ma­til­lis­ta epä­var­muut­ta. Mut­ta on­han se nyt no­loa, jos is­tu­taan pa­la­ve­ris­sa tun­te­ja, ei­kä ku­kaan lo­pul­ta ym­mär­rä, mis­tä siel­lä pu­hut­tiin. Ikä­vin­tä on jos ku­kaan ei us­kal­la ky­syä, mis­tä on kyse. Se mak­saa yh­teis­kun­nal­le ja yri­tyk­sil­le lii­kaa, jos iso osa palk­ka­ku­luis­ta ku­luu te­hot­to­maan vies­tin­tään.

Jot­ta ke­nel­le­kään ei jäi­si epä­sel­väk­si, mitä jar­gon on, otan täs­sä esi­mer­kin Maa­seu­tu 2.0 -hank­keen tii­vis­tel­mä­teks­tis­tä: "Hank­keen avul­la py­ri­tään kon­sep­toi­maan sekä va­li­doi­maan avoi­men stan­dar­din hyö­dyn­tä­mis­tä tu­ke­via jous­ta­via työ­koh­tei­den kar­toi­tus­me­ne­tel­miä sekä kan­sal­li­sen pal­ve­lu­väy­län mu­kais­ta, jär­jes­tel­mä­riip­pu­ma­ton­ta vii­te­ark­ki­teh­tuu­ria hyö­dyn­tä­vien verk­ko- ja mo­bii­li­pal­ve­lui­den pro­to­tyyp­pe­jä, joil­la edis­te­tään sekä met­sän- ja maa­ti­lan­hoi­don et­tä puun­han­kin­nan kan­nat­ta­vuut­ta." (Läh­de: Ai­to­maa­seu­tu.fi/hank­keet)

Tii­na Judén

pää­kir­joi­tus