Jargonia on puhuttu pitkään, mutta edelleen sen viljely vain lisääntyy erilaisissa ammattipiireissä ja korostuu etenkin asiantuntijatehtävissä. Kertooko se egoistisuuden lisääntymisestä vai laiskuudesta? Halutaanko piiloutua epäselvien ja vaikeasti ymmärrettävien, joskus vain oman kuplansa käsittämiin sanontoihin, jotta kukaan ei ymmärtäisi, mistä oikeasti on kyse?
Jargon herättää ranskankielisestä alkuperästään (merkitys: mongerrus, höpinä) huolimatta vain ärtymystä, sillä se on teennäistä, etäistä, vaikeasti ymmärrettävää ja epäselvää. Kuka siis oikeasti haluaa kuunnella sellaista skeidaa tehokkaalla työajallaan ja resurssipulan kolkutellessa ovella. Voisimmeko siis jälleen palata suomalaiseen rehellisyyteen ja suoriin sanoihin silläkin uhalla, että asia voi joskus kuulostaa vähemmän hienolta ja vähemmän omaa itseä korostavalta..
Viestinnässä on olennaista, että viesti menee perille, olipa viesti hyvä tai huono. Sekaannusta ja väärinkäsityksiä aiheuttava viestintä on mielestäni aina huonoa, olkoon kyseessä sitten lehti- tai mainosteksti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kuulla tuntien myyntipuhe ja lukea viikon päästä saamastaan tarjouksesta, että mikään kerrotusta ei oikeasti pitänytkään paikkansa. Hyvää tässä on se, että asian huomaa kuitenkin ennen ostopäätöstä. Joskushan sen voisi epähuomiossa huomata vasta ostopäätöksen tehtyään.
Uskon, että jargonin käyttöön on kuitenkin syynsä. Usein jargonin käyttäjällä on itsellään epävarma olo ja jargon on yritys peitellä ammatillista epävarmuutta. Mutta onhan se nyt noloa, jos istutaan palaverissa tunteja, eikä kukaan lopulta ymmärrä, mistä siellä puhuttiin. Ikävintä on jos kukaan ei uskalla kysyä, mistä on kyse. Se maksaa yhteiskunnalle ja yrityksille liikaa, jos iso osa palkkakuluista kuluu tehottomaan viestintään.
Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, mitä jargon on, otan tässä esimerkin Maaseutu 2.0 -hankkeen tiivistelmätekstistä: "Hankkeen avulla pyritään konseptoimaan sekä validoimaan avoimen standardin hyödyntämistä tukevia joustavia työkohteiden kartoitusmenetelmiä sekä kansallisen palveluväylän mukaista, järjestelmäriippumatonta viitearkkitehtuuria hyödyntävien verkko- ja mobiilipalveluiden prototyyppejä, joilla edistetään sekä metsän- ja maatilanhoidon että puunhankinnan kannattavuutta." (Lähde: Aitomaaseutu.fi/hankkeet)
Tiina Judén
pääkirjoitus