Rääkkä muuttui Leinon runossa linnuksi

Ruisrääkkä. Kuvitus: Aino Uski

Viikon 28 luontoääni Yleisradiossa

 

Ruislinnuksi nimesi Eino Leino ruisrääkän, sillä eihän runon sulosointuja sovi rääkätä. Runoilijan sepittelyksi on tulkittu myös se, että ruisrääkkä laulaisi vielä rukiin tähkälle tulon jälkeen. Rääkän laulukausi on pidentynyt ja viljan kasvu nopeutunut, joten ruisrääkkä voi laulaa heinäkuussakin, varsinkin lemmenkipeä koiras naaraan puutteessa.

Leinon Nocturne puhuttelee sukupolvea toisensa jälkeen. Runolla on monta käyttöä: yksi on painettu passiin turvallisuustekijäksi.

Ruislinnun levinneisyyshistoria on maanviljelyksen historiaa. Muinoin laji asusti luonnonniityillä ja kosteikoilla, mutta sopeutui sitten myös viljelysmaiden asukkaaksi.

Ruisrääkän kulta-aikaa viljelysmailla olivat 1800-luku ja 1900-luvun alkupuoli. Pentti Linkola odotti maatalouden koneellistumisen koituvan Leinon linnun kohtaloksi, mutta toisin kävi.

Pakettipellot, kesannot, kasvukauden kasvipeitteisyys ja uudet viljelykasvit kuten kumina ovat tarjonneet ruisrääkälle vaihtoehtoisia pesimäympäristöjä. Monta kertaa toistuvaan säilörehun korjuuseen rääkän on kuitenkin vaikea sopeutua.

Puumalassa on tänä kesänä laulanut yksi ruisrääkkä. Havainnot ovat harvassa myös aikaisemmilta vuosilta.

Ruisrääkän voi kuulla monena kymmenenä kesänä näkemättä lintua kertaakaan. Se piiloutuu mieluummin kasvustoon kuin lentää karkuun etsijänsä edestä. Tavat ovat rääkällä samanlaiset kuin sukulaisillaan rantakanoilla.

 

Markku Paakkinen