Viikon luontoääni: Taigametsän sankari

Viikon 13 luontoääni Yleisradiossa ja Yle Areenassa

Käpylintuja on kuvattu termillä taigametsän sankarit. Se johtuu lintujen elintavoista: ne pesivät jo lopputalvesta hyytävissä oloissa ja vaeltavat sitten tuhansia kilometrejä ruokansa perässä. Kirjosiipikäpylintu on taigan sankari, koska se on kotimaisia iso- ja pikkukäpylintuja itäisempi laji, joka syö myös lehtikuusen siemeniä. Suomen pieni pesimäkanta majailee pohjoisen itärajan tuntumassa.

Lintuatlastutkimuksen mukaan lajista on tehty aniharvoja pesimäaikaisia havaintoja Etelä-Savossa. 2000-luvulla kirjosiipikäpylintuja on nähty vaelluksella Puumalan Kotiniemessä. 

Käpylintujen aikaisen pesinnän syy on havupuiden siemensato. Kallisarvoiset kuusen ja männyn siemenet eivät saa varista kävyistä ennen kuin poikaset on ruokittu täysikasvuisiksi.

Kun linnun ravinto on yhden lähteen varassa, lajin täytyy erikoistua. Käpylintujen ristinokka sopii käpysuomujen aukaisemiseen, ruoansulatus siemenmassan tuottamiseen. Sitä varten käpylinnut käyttävät hiekanjyviä mahansa jauhinkivinä.

Erikoisuus on myös ristinokan pesä, joka on lämmöneristyksen ihme. Käpylintujen sankaruus ulottuu myös kotipiiriin, sillä joskus emot pitävät poikaset lämpiminä yli 20 asteen pakkasessa.

Markku Paakkinen

Viikon luontoääni: Puumala kuirien reitillä

18.5.2017

 

 

Kahlaajilla on yhtä kyytiä tehdyn muuttolennon yli 10 000 kilometrin maailmanennätykset. Punakuiri voi taittaa keväisen matkan Pohjanmeren rannoilta Pohjolan perille kertaakaan välillä laskeutumatta, jos tuulet ovat suotuisat.

Siitä huolimatta, että punakuiri pesii Tunturi-Lapissa ja talvehtii Englannin kanaalin rantamilla, sitä voidaan nähdä muuttoaikoina Etelä-Savossa.

Punakuiri on vähentynyt kuten monet muutkin kahlaajat, mutta sen muutaman tuhannen parin kanta arvioitiin lintuatlaksessa elinvoimaiseksi.

Kahlaajat eivät Suomessa kauan viivy. Punakuirit saapuvat toukokuun puolivälissä ja ryhtyvät pesimäpuuhiin kesäkuussa. Kun poikaset ovat itsenäistyneet, vanhat linnut lähtevät etelänmatkalle.

Heinäkuun loppupuolelta alkaen, kun on sateen tuntua ilmassa ja koillistuuli puhaltaa, kuirit suuntaavat lounaaseen. Syysmuutolla ne ovat herkempiä laskeutumaan levolle kuin keväällä, jolloin on kova kiire omalle reviirille.

Punakuirien muuttoreitti kulkee Lietveden ja Puumalan eteläpuolisen Suur-Saimaan kautta. Joskus liikkeellä on satojenkin kuirien parvia.

Luontoääni kuullaan Yleisradiossa.

Markku Paakkinen

Viikon 14 luontoääni Yleisradiossa: Kiuru isoilla pelloilla

6.4.2017

Perinteinen kevään merkki kiuru kuuluu niihin peltolintuihin, jotka ovat kärsineet viljelymenetelmien muutoksista. Keväinen livertäjä viihtyy yli kymmenen hehtaarin pelloilla, mutta koko ei yksin riitä.

Kiurun pesinnän onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka suojaisan pesän se saa rakennettua. Keväällä muokatut ja vailla kasvillisuutta olevat pellot altistavat kiurun pesän pedoille, kun taas nurmet, kesannot ja syysviljojen oraat antavat sille suojaa.

Salaojitus on vienyt kiurulta suojaiset pientareet.

Elinympäristön köyhtymisestä huolimatta kiuruja pesii Suomessa satoja tuhansia pareja. Runsain kanta pesii Lounais-Suomessa ja sieltä kiurut harvenevat pohjoiseen päin.

Puumalan harvahko kiurukanta on keskittynyt muutamalle suurimmalle pellolle. Pesintä on todettu muiden muassa Sepänkylässä.

Ensimmäiset kiurut ovat vahvoilla parhaiden reviirien valloituksessa. Puumalaan kiuru ehtii yleensä huhtikuussa ja näyttäytyy peltopälvillä.

Markku Paakkinen