Snapchattiä ja Whatsappia

Eerika Kasanen on Puumalan nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Hän käyttää sosiaaliseen mediaan noin neljä tuntia päivässä. Suosikki on Snapchat.

Tiina Judén

SUOMALAISTEN suosikit sosiaalisen median palveluista ovat vuonna 2019 WhatsApp ja YouTube, joilla kummallakin on 2,8 miljoonaa käyttäjää. Facebookilla on 2,7  ja Instagramilla 1,6 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Lisäksi suosiossa ovat myös Twitter, Snapchat, LinkedIn ja Pinterest, joilla kullakin on Suomessa 500 000 – 1 000 000 käyttäjää.

Muilla sosiaalisen median palveluilla on Suomessa alle viisisataatuhatta käyttäjää.

Suomen käytetyin sosiaalinen media on DNA:n ja Nepan tutkimuksen mukaan Whatsapp. Sitä käyttää noin 68 prosenttia suomalaisista. Kuva DNA ja Nepa.

EERIKA Kasanen, 18, kuuluu ikäryhmään, jonka voidaan sanoa syntyneen kännykkä vaippataskussa. Digitaalisuus ja sosiaalinen media ovat tälle sukupolvelle kuin kaurapuuro tai jokapäiväinen leipä. Kasanen käyttää kaikkein mieluiten Snapchattiä, Instagramia ja Whatsappia. Lisäksi hän selailee Facebookkia, mutta ei juurikaan päivitä sinne mitään, kuten eivät lukuisat ikätoverinsakaan.

-Vaikea sanoa, miten paljon käytän aikaa somen parissa, ei sitä tule mietittyä. Sanoisin, ehkä noin 4 tuntia päivässä, Kasanen kertoo.

Kasasta sosiaalisen median reaaliaikaisuus ja hektinen vuorovaikutteisuus ei ahdista, ennemminkin häiritsee, jos joku ihminen ei ole aktiivinen somessa, eikä vastaa, kun kysyy jotain tärkeää.

-Snapchatistä pidän siksi, kun siellä keskustelu kavereiden kanssa kuvien ja videoiden avulla on niin luontevaa. Snapin avulla tietää, mitä kavereille kuuluu.

HÄNEN mielestään video- ja kuvaviestintä on hauskin tapa viestiä. Snapit eli näpsäykset ovat itsestään tuhoutuvia kuvia tai lyhyitä 10 sekunnin videoita, joita voi lähettää yhdelle tai useammalle kaverille.Story eli tarinapitää sisällään useita näpsäyksiä.

Lisäksi tässä mediassa voi käyttää chattiä eli keskustelua, joka on yksinkertaista kahdenkeskistä tekstipohjaista viestintää.

-Lähes aina rajaan yleisön, jolle Snappiviesti menee. Facebookkia käyn vain lähinnä nopeasti selaamassa. Tuskin kukaan minun ikäiseni tekee sinne päivityksiä.

Jos Kasanen ei somettaisi, hän käyttäisi someajan olemalla kasvotusten kavereiden kanssa. Hänen mielestään kavereiden kanssa oleminen ei kuitenkaan kärsi somen takia, sillä suurin osa somettamisesta tulee tehtyä nopeissa tilanteissa. Eerika Kasasella on myös jonkin verran kavereita ulkomailla.

-Olin Norjassa 4H-leirillä ja sieltä tuli kavereita, joiden kanssa tulee keskusteltua somen välityksellä.

KASANEN on toiminut Puumalan nuorisovaltuuston puheenjohtajana jo kaksi vuotta. Nyt tammikuussa pyörähtää käyntiin viimeinen nuorisovaltuustokausi, sillä hän täyttää 19-vuotta. Hän valmistuu ylioppilaaksi Imatran lukiosta ensi keväänä.

Kasasen mukaan Puumalassa saadaan päättäjät nopeasti mukaan nuorisovaltuuston ideoihin.

-Ensinnäkin on tosi kiva, että meitä kuunnellaan ja ajatuksia viedään oikeasti eteenpäin. Esimerkiksi kun halusimme Norppapuistoon jotain toimintaa myös esiteineille, niin ajatukseen tartuttiin heti, Kasanen kiittelee.

NUORISOVALTUUSTOTOIMINTA on rohkaissut Kasasta ja antanut uskoa nuorten mahdollisuuteen vaikuttaa. Jäsenistöön tulee hänen mukaansa joka vuosi pari uutta nuorta ja osa samoista nuorista jatkaa. Kasanen kuuluu myös Etelä-Savon nuorisovaltuustoon. Se kokoontuu parin kolmen kuukauden välein Mikkelissä.

-Sielläkin meitä on tosi paljon, yli 20 varajäsenineen, Kasanen kertoo.

Lue tänään ilmestyneestä Puumala-lehdestä lisää myös ikäihmisten mediankäytöstä.

Sosiaalinen media on täynnä hunajaa ja myrkkyä

20.4.2017
Elokuun Kirjakemmakoilla puhutaan somekiusaamisesta ja verkossa helposti syntyvistä rikoksista.
Presidentti Sauli Niinistö on ottanut väkevästi kantaa koulukiusaamista vastaan.
Sosiaalisessa mediassa tunnisteella #kannustusryhmä kerätään onnistuneita kannustustekoja koko Suomen alueelta, myös Puumalasta.
Lue asiasta lisää Puumala-lehdestä.

Vanhemmille tietoa lastensa nettikäytöstä

6.10.2016

Yhtenäiskoululla vieraili Nuorten palvelu Ry:n Helmi Korhonen kertomassa vanhemmille, millaisessa nettimaailmassa nykyisin eletään. Käsiäänestyksessä paljastui, että vain puolet vanhemmista sanoo tietävänsä, mitä heidän lapsensa tekevät ja katsovat verkossa. Kotiläksyksi vanhemmat saivatkin kysyä lapsiltaan, missä he surffaavat.
Lue lisää Puumala-lehdestä siitä, miten verkkoa pitäisi käyttää.

Aika venyy, kun ei ole koneella

LV Kari KauppinenKun käyttää ahkerasti nettiä, roikkuu koneella, seuraa sosiaalista mediaa ja lukee uutisia sekä katsoo muuta reaaliaikaista informaatiota alvariinsa, uupuu, mutta sitä ei huomaa. Sen havaitsee vasta, kun pitää nettivapaita päiviä.
Olen netin ja somen suurkuluttaja, työn ja vapaa-ajan takia. Netti on täynnä kiinnostavaa asiaa eikä siinä tietenkään lähtökohtaisesti ole mitään pahaa. Oikeastaan on hassua puhua enää netistä, ainakaan erillisenä maailmana, niin kiinteä osa siitä on tullut, väittäisin että suurimman osan elämää.

Mutta mennäänpä siihen nettivapaaseen. Äskettäin koko koneen aukaiseminen vapaapäivänä rasitti. Se oli hyvä kyllästyminen, havaitsin myöhemmin. Kun päivä oli ehtinyt iltaan, olin ehtinyt nukkua ja hoitaa asioita sekä tehdä niin sanotusti vaikka mitä. Aika yksinkertaisesti venyi. Päivässä oli kai ihan normimäärä tunteja, mutta tavallista enemmän arvokkaita hetkiä.
Asiantuntijoiden vanhemmille toitottamat ohjeet esimerkiksi nettikäytön aikarajoista eivät siis taida ollakaan valistusjargonia vaan sille pitää antaa kaikupohjaa. Aikuisenakin. Olla siis läsnä itselleen ja muille. Ei saa antaa ulkopuolisen maailman määrittää koko ajan omaa ajankäyttöään. Tämä pätee tietysti kaikkeen muuhunkin.

En aio ryhtyä puritaaniksi ja hylätä aktiivista some- ja nettimaailmaa, mutta taidan ottaa käyttöön lapsille asetetut rajoitukset, soveltaen. Kun informaatiotulva ei turruta aivoja, hektisyys hellittää ja mieli elpyy. Niin ainakin kävi tämän yhden kerran. Siihen riittää jo se, kun ei imuroi itseensä negatiivista maailmankuvaa, joka tökkii joka paikasta sosiaalisessa mediassa. Parhaiten siihen auttaa yksinkertainen toimi eli ei avaa koko maailmaa. Tekee jotakin muuta, ehkä jo kauan sitten unohtuneita tavallisia kivoja asioita.

Ehkä tässä on askel toiseenkin kohennukseen elämän saralla. Jos ei täytä pääkoppaansa alituisella maailman ja lähipiirin tapahtumien päivittämisellä, ehkä kaikki painajaiset jäävät pois. Sitten olisi vapaa siitä, että Isis ahdistelee uimarannalla ja kyselee valokuvista, joita on tallennettu koneen muistiin. Tällä tavoin kävi yhtenä yönä. Tai ehkei enää tarvitse juosta karkuun, jotakuta tuntematonta, pitäen pientä lasta kädestä.
Sen sijaan sen unen voisin ottaa, että lähden Midsomerin murhien nykyisen päätutkijan kanssa oluelle. Sellainen uni ei tuo huonoa oloa niin sanottuun reaalimaailmaankaan. Ja voisi rupatella niin sanotusti face-to-face, ei siellä somessa läppäri sylissään.

Kari Kauppinen

Oikeaa elämää somessa

LV Kari KauppinenSosiaalisen median aliarviointi on edelleen yleistä. Sitä pilkataan ja pidetään leikkinä, ajanhukkana. Viimeksi tämä tuli esiin perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-päivityksen myötä, kun hän otti vahvasti kantaa monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Osa tuomitsi Immosta kohtaan esitetyn kritiikin, koska hänen tekstinsä julkaistiin ”vain” Facebookissa.

Fakta on kuitenkin se, että monelle päivän ensimmäinen uutislähde on juuri Facebook, joka tsekataan heti herätessä. Aamulla ensimmäisenä tulvii siis tuttujen päivityksiä omista tekemisistään, mutta myös uutisia, joita itse kunkin kaverit ovat jakaneet. Nopeaa viestintää, josta voi tarkistaa, vieläkö maailma on paikallaan. Moni lähtee päivään vain näiden uutisten myötä. Ei ole siis sama, mitä sosiaalisessa mediassa julkaisee.

Vaikka some, mikä sen muoto tulevaisuudessa onkaan, on tullut jäädäkseen myös uutislähteenä, se ei toimi tietenkään perinteisen journalismin tapaan eikä kerro kattavasti ja neutraalisti paikkakunnan uutisia.

Sosiaalisen median vastustajat ja pilkkaajat kehottavat elämään oikeasti. He eivät ole ymmärtäneet, että sosiaalinen media on oikeaa elämää. Siellä käytyjä keskusteluja, ellei ole uutta sanottavaa, ei enää käydä uudelleen, kun kohdataan kasvokkain. Some on kuin puhelin tai sähköposti, asiat sanotaan kerran ja se riittää.

Toki sosiaalisessa mediassa ei pidä viettää koko aikaa. Se on yksi tapa muiden viestintämuotojen ja tapaamisten ohella.

Some-keskustelujen myötä ihmisistä tulee väistämättä toisilleen tuttuja tavalla, joka ei olisi ehkä koskaan ollut mahdollista niin sanotussa oikeassa elämässä. Ei vain olisi ollut nopean kohtaamisen jälkeen aikaa eikä paikkaa tutustua paremmin. Mutta sitten kun on tutustuttu, vaihdettu mielipiteitä, tavataan ehkä kasvokkainkin.

Parhaimmillaan sosiaalinen media toimii monikulttuurisesti myös niin sanottujen kantasuomalaisten keskuudessa. Erilaiset ajatukset ja perustelut ovat kaikkien saatavilla. Jos ei heti hyökkää kirjoituksia vastaan ja tuomitse niitä vaan hetken miettii, voi löytää myös itselleen hyödyllisiä ajatuksia.

Vihapuhetta ja perustelematonta huutoa sosiaalisessa mediassa riittää. Siinä mielessä se ei ehkä ole oikeaa elämää, sillä harva lähtee mesoamaan julkisella paikalla, mutta on hämmästyttävää, että sama tehdään netissä omalla nimellä ja kuvalla. Ehkä juuri he eivät ole ymmärtäneet sosiaalisen median olevan aitoa, kun kuvittelevat sen olevan erillinen saareke. Some on vain yksi nykyelämisen muodoista.

Siitä, miten käyttäytyminen somessa vaikuttaa muuhun elämään, muun muassa työnsaantiin, on puhuttu jo vuosia. Esimerkiksi Facebookissa fiksusti esiintymällä luo itsestään kuvan, jolla on varmasti merkitystä muiden kanssa toimiessa ja työnsaannissa.

Kari Kauppinen