Iloisia asioita

31.8.2017
On kesää jäljellä vielä. Kelit ei ehkä enää kummoisemmiksi käy, mutta kesä onkin parhaimmillaan itse kunkin sydämessä. Säistä viis, siis.

Vaimoni laittoi löytämänsä täydellisen pienen herkkutatin obduktiokuvan Suomen sieniseuran Facebook –sivuille menneen viikon perjantaina. Sunnuntaihin mennessä yli 1100 tykkäystä ja parisataa sydäntä tälle puumalalaiselle tattivaliolle, jossa sienisääsken toukat tai muutkaan ökkömönkiäiset eivät olleet hitustakaan ehtineet mellastamaan.

Hyvä, loistava, täydellinen sienivuosi siis. Vain alan harrastajat voivat sen riemun kokea ja ymmärtää, kun hienoa saalista riittää niin kameran linssiin, sienikoriin kuin pannulle tai purkkiin pantavaksi.

Hyvää makua on talven kaamokseen luvassa ja luomaan jo ennakko-odotuksia seuraavan kesän sadosta ja uusista ihanuuksista. Hyvää makua – ja osin huonoakin – sivuttiin myös edellisviikon Kirjakemmakoilla. Kävijämäärä ylittyi selvästi viime vuodesta ja loppukesän kulttuuripiikki puumalalaisiin pakaroihin veti paikalle yli 800 kävijää. Osa ilahduttavan kaukaakin tulleita. Oli lähes liikuttavaa kuunnella myös vierailevien kirjailijoiden arviota Puumalan kauneudesta ja Kirjakemmakoiden merkityksestä pienelle, mutta vireälle paikkakunnalle, joka tämänkin tapahtuman kautta haluaa esitellä elinvoimaisuuttaan kaiken pakko-urbanisoitumiskohkaamisen keskellä.

Jos vertailulukuja kaipaatte, Puumalan kunnan asukasmäärään suhteutettuna Kirjakemmakoiden kävijämäärä hipoi puolta kuntalaisten määrästä. Helsingissä vastaavan tapahtuman pitäisi vetää yli neljännesmiljoona kävijää, koko pääkaupunkiseutu mukaa lukien puoli miljoonaa. Tämä siis suhteellisuusteorian mukaan tuumailtuna.

Suomalainen kulttuuri, nimenomaan kirjallinen kulttuuri on maaseudulla syntynyt ja kaupunkipaikkoihin täältä viety. On vain oikein, että se osoittaa Kirjakemmakoiden kaltaisten yleisötapahtumien kautta juurensa ja juurevuutensa, olipa kyse runosta, proosasta tai teatteritaiteesta. Tulos on kunniaksi kunnalle, paras kiitos sen puuhaporukalle ja ylpeilyn aiheeksi kuntalaisille.

Nostan esiin yhden, vähemmän julkisuutta saaneen esimerkin. Itsekin joskus kateederin takana seisseenä oli ilahduttavaa havaita kuinka vakavina ja hiirenhiljaisina Puumalan koululaiset kuuntelivat MTV:n rikostoimituksen päällikön, kirjailija Jarkko Sipilän esitystä hyvästä mausta nykyaikaisessa kirjallisessa jokamiehen kommunikaatiossa, eli sosiaalisen median käytössä. Missä kulkee se veteen piirretty viiva, jonka ylittämällä nuori somettaja siirtyy tietämättään, tajuamattaan rikoksen poluille. Herjaa, solvaa, panettelee ystävää, tuttavaa, koulukaveria. Syyllistyy uuden sukupolven koulukiusaamiseen, jota vastaan jopa presidenttimme Sauli Niinistö taistelee omalla esimerkillään ja muutamien nuoriso-idolien sivustatuella.

Sipilä herätti aiheellisen kysymyksen, jonka pitäisi kolkutella myös vanhempien paatuneita sydämiä. Jos nuoriso näkee ja kokee vanhempien väärinkäyttävän sosiaalista mediaa oman ilkeytensä, kateellisuutensa tai jonkin muun alhaisen syyn takia, se ihan varmasti madaltaa kynnystä myös nuorissa lähteä väärille somepoluille. Pähkinänkuoressa, kiteytettynä: vastuullinen somen käyttö on meidän yhteinen asiamme ja sen osaamisen kautta loppupeleissä mitataan sivistyksemme taso ja mikä pahinta, sen puute.

Takaisin tatti-avenuelle, jota nimeä lemmikki-sienipolkumme on jo vuosikaudet kantanut. Sen antia voi ilolla ja ylpeydellä jakaa myös somessa,

Timo Korppi

Kirjakemmakoiden ohjelmassa runoja ja ruokaa

23.3.2017

Puumalan toisten elokuisten Kirjakemmakoiden teemana on Maku, jota lähestytään monimerkityksellisesti kirjallisuuden kautta.
Kirjakemmakat ovat 18.-20.8.2017.

Lue tarkemmasta ohjelmasta Puumala-lehden etusivulta.

Onnen pipanoita

rajattu LV Timo Korppi, kirjalijaEdesmennyt laulaja-lauluntekijä Veikko Lavi on jäänyt mieleen monesta sattuvasta kielikuvasta. Yksi niistä ovat ”onnen pienet pipanat”, joita jokaisen elämään mahtuu arjen murheiden keskelle ja tasoittamaan niitä henkisiä nousuja ja laskuja, joita harva voi välttää.

Puumalalaisten elämässä on kuluvana vuonna näitä onnen pipanoita riittänyt kunnan kokoon ja kuntalaisten määrään nähden ylen määrin. Koko vuosi on juhlittu ja juhlitaan yhdessä seurakunnan kanssa 400 vuoden toiminnallista taivalta. Tähän viitekehykseen on luontevasti istutettu kulttuuria ja erilaisia muita tapahtumia niin, että kaikilla on ollut varaa valita itselleen mieluisimmat.

Kesä- ja lomakauden pidennykseksi suunnitellut Kirjakemmakat elokuun loppupuolella olivat näyttävä osoitus siitä, että hyvä ja tarpeellinen idea saadessaan taakseen innovaattoreiden lisäksi tarpeellisen määrän innokasta talkooväkeä ei voi mennä metsään.
Jo nyt kunnan johtoportaassa hyrisee tyytyväinen keskustelu ensi vuoden Kirjakemmakoista, joiden pohjustus on käynnistynyt myönteisessä ilmapiirissä.

Ei ole vähäinen saavutus, että tapahtumasta ehti nauttimaan liki neljännes kuntalaisista. Toki myös kesäasukkaat saivat tapahtumasta oivan syyn pidentää Puumala-kauttaan, joka oli tapahtuman yksi taka-ajatus. Kirjakemmakat olivat myös säiden säätäjän suosiossa, eikä senkään puolesta epäileville tuomaille jäänyt jupittamisen aihetta.

Mutta toki vastaisen varalle jäi mietittävääkin, sillä varsinkin ulkopaikkakuntalaiset – kesäasukkaat ja satunnaiset kulkijat – olisivat kaivanneet lisää tietoa ja opastusta Kirjakemmakoiden tarjoamien nautintojen pariin. Koulu ja sen hieno auditorio olivat looginen ja toimiva aktiviteettien keskuspaikka, mutta näkyvä opastus kylänraitilta olisi ehkä houkutellut mukaan satunnaisempiakin ohikulkijoita. Samoin R-kioskilla ulkomaisen turistin suusta kuultu ihmettely ”onkos täällä venetsialaiset menossa” osoittaa, että joka tapahtuman markkinointiviestintä on ikuinen haaste.

Median kiitettävä kiinnostus on tietenkin ensisijaisen tärkeää tapahtuman onnistumiselle myös jatkossa, mutta kun markkinointi on kallista, niin ehkä ratkaisu löytyy jatkossakin kulttuuri- ja uutistoimitusten mielenkiinnon ylläpitämisestä. Ensimmäiset Kirjakemmakat olivat niin onnistunut tapahtuma, että tie on varmasti auki tiedon valtateille laajemminkin.

Vaikka jokunen kotiseutuhenkinen kriitikko vaatikin paikallisen kirjallisuuden ja lähikirjailijoiden näkyvyyden lisäämistä, pitää muistaa, että tälle tielle kääntyminen sisältää riskejä. Teoksia ja tekijöitä ei ole tarpeeksi takaamaan tapahtuman tulevaisuutta. Toisaalta tunnetut kansalliset nimet toimivat vetonauloina kulttuurin ystäville, kauempaakin kuin Puumalan postinumeroalueelta.

Jos jotakin toivoa saisi niin sankkaan kesäasukkaiden julkkisjoukkoon, näihin Puumalan ihanuuden puolestapuhujiin, toivoisi vielä ykkösketjun kirjailijan tai pari, niin sillä sementoitaisiin Kirjakemmakat pysyvästi isompien kulttuuritapahtumien rinnalle.

Timo Korppi

Kirjakemmakat onnistuivat hienosti

25.8.2016
Ensimmäiset Kirjakemmakat onnistuivat hyvin. Yleisöä riitti ja myös tapahtuman luennoitsijat ottivat osaa eri tilaisuuksiin oman esityksensä ohella. Kirjailija Panu Rajala viihtyi vaimonsa Marja Norhan kanssa Puumalassa koko viikonlopun.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kirjailija Panu Rajala on kulttuurin moniottelija

18.8.2016
Kirjakemmakoiden esitelmöitsijä kirjailija, filosofian tohtori Panu Rajala on kulttuurin multitaskaaja. Sen lisäksi, että hän on tuottelias kirjailija, Rajala on ohjannut ja dramatisoinut teatteriesityksiä ja ollut mukana elokuvaprojekteissa. Rajala on teatterin ja draamantutkimuksen professori.
Lue Puumala-lehdestä Rajalan ajatuksia Suomen kansallisvalokuvaaja I.K.Inhasta ja tavallisten ihmisten valokuvien tallentamisesta. Rajala puhuu viikonloppuna Kirjakemmakoilla.

Kannettu vesi ei….

rajattu LV Timo Korppi, kirjalija…kaivossa pysy. Vanha väite ei kuitenkaan ole kovin vakaalla pohjalla, sillä vesi pysyy kyllä kaivossa, jos sitä jaksaa kylliksi kantaa.
Puumalassa vettä riittää, mutta tarkoitus oli kuitenkin puhua nyt kulttuurista ja kulttuurin janon sammuttamisesta. Viikon päästä upeat 400 vuotta täyttänyt kuntamme repäisee ensi kertaa näyttävästi myös kirjallisen kulttuurin saralla. Kirjallisuutta ja kirjailijoita esitellään viikonlopun aikana näyttävästi ja tapaus on ollut ”framilla” pitkin kesää niin maa- kuin valtakunnallisestikin.

Puumalan Kirjakemmakat on ihanasti ideoitu kesänpidennystapahtuma, joka vielä kerran ennen syksyyn laskeutumista tuo yhteen paikalliset ja kesäasukkaat. Toivottavasti kävijöitä, kulttuurin ja kirjan ystäviä saapuu tänne kauempaakin, koska mikään tässä kuohuvassa maailmassa ei ole tärkeämpää kuin kulttuurin puolesta puhuminen ja sen pelastaminen. Ilman kulttuuria meillä ei ole ihmisyyttä ja kirjallinen kulttuuri on kokonaisuuden osista kenties tärkein. Sanan miekka on aseista voimakkain ja ainoa, jolle on aina oikeutus olemassa.

Puumalassa on ihailtavan paljon oma-aloitteisuutta ja halua toimia silloin, kun kutsu käy ja aatteen palo roihuaa. Pääosin nuorempaa väkeä puhutellut ja sen korvia hivellyt rocktapahtuma oli taannoin loistoesimerkki siitä, että paikallisin voimin pystytään mihin vaan, kun toimeen tartutaan. Varsinaiset Kemmakat, niin läpikaupallinen tapahtuma kuin se onkin, on toinen hyvä esimerkki siitä kuinka Puumala vuodesta toiseen soitetaan ja bailataan maailmankartalle. Kun mukaan lasketaan seurakunnan ja kunnan myötävaikutuksella järjestetty kesäinen ”Saimaan kauneimmat sävelet” –tapahtumakavalkadi, niin musiikin puolella harva tämän kokoluokan kunta pystyy parempaan.

Kirja ja kirjallisuus yritetään nyt nostaa arvoasteikolla samalle tasolle kuin musiikki. Kun siinä onnistutaan ja tapahtumalle rakennetaan kestävä pohja ja kantava jatkosuunnitelma, Puumalasta tulee monipuolinen kulttuurikunta, joka puhuttelee ja houkuttelee tänne väkeä myös uusiksi, vakituisiksi asukkaiksi. Täällä kannattaa ottaa vakavasti se paine, joka ajaa erityisesti varttuneempaa väkeä pois suurista taajamista, nauttimaan elämänsä parhaista vuosista parhaassa mahdollisessa miljöössä. Täällä monipuolinen kulttuuri ja maailman kauneimmat luontoarvot kohtaavat ympärivuotisesti.

Kunnan johtopaikoilla on ymmärretty hyvin, mitkä valttikortit meille on annettu tulevaisuuden rakentamiseen. Siihen raamiin Kirjakemmakat sopii loistavasti ja samalla kaikille kirjallisesta kulttuurista kiinnostuneille tarjotaan elävä muistutus siitä, että täällä ei olla vain vierailevien tähtien varassa vaan Puumalassa on kirjailijoita ja muita sanan taitajia myös omasta takaa. Tätä kautta myös peripuumalalainen omanarvontunto pysyy hyvässä vireessä ja siitä kasvaa vahva tukijalka myös tulevien vuosien Kirjakemmakoille.
Muistakaa, että tämänkin tervetulleen kulttuuritapahtuman me puumalalaiset teemme ja koemme yhdessä.

Timo Korppi

Keskiajalla Puumalan läpi meni tärkeä kauppareitti

28.7.2016
Arkeologi, keskiajan tutkija Ilari Aalto kertoo Puumalan Kirjakemmakoissa matkustamisesta keskiajan Suomessa. Keskiajalla ei ollut tienviittoja, joten matkailijaa auttoi paikallinen opas, leettari, tiennäyttäjä. Keskiajalla Puumalan läpi meni vanha Viipurintie, jos sitä nyt nykyisessä mittapuussa tieksi voi sanoa.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Vesa Luukkonen kertoo hurjia tarinoita keskiajan Puumalasta

14.7.2016
Kirjailija Vesa Luukkosen sukutarinan kolmas osa, Parantaja Katri (ntamo 2014), on historiallinen romaani Suomen katoliselta keskiajalta. Sukutrilogian kaksi ensimmäistä romaania Niinisaareen ja Omalla konnulla muistuttavat toisiaan, mutta Parantaja Katri poikkeaa edeltäjistään. Teos on nuoren naisen kehitystarina, erilaisen naisen, joka osasi eläinten kieltä ja herätti parantajan taidoillaan pelkoa muissa. Luukkonen tulee Puumalan Kirjakemmakoihin.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Citius, altius, fortius

Matias Hilden14.7.2016

Kuten kaikki tiedämme, niin Puumalan tapahtumatarjonta on ydinkesällä vilkas. Monet vuosittaiset ja vakiintuneet tapahtumat keräävät satoja ihmisiä koolle eri osissa Puumalaa. Uusimpia avauksia ovat tänä vuonna muun muassa Hurissalon Teatterifestit ja elokuussa järjestettävät Kirjakemmakat. Molemmista toivottavasti saadaan myös pysyvä tapahtuma Puumalan kesään. Olennaista on se, ettei tapahtumia järjestetä vain omaksi iloksemme, vaan Puumalaan löytyy vierailijoita myös muilta kulmakunnilta.

Viime viikolla moni suomalainenkin vietti runsaasti aikaa televisioiden äärellä seuraten muun muassa yleisurheilun ja jalkapallon EM-kilpailuja. Puumalassa urheilevaa nuorisoa näkyi esimerkiksi urheilukentällä, joka täyttyi kymmenennen kerran lasten ja nuorten jalkapalloleiristä. Lähes sadan lapsen ja nuoren taitavaa joukkoa oli ilo seurata. Pääsinpä itsekin elvyttämään ruostuneita palloilutaitojani. Tämäkin tapahtuma on siis jo hieno perinne, joka toivottavasti entisestään kehittyy tulevina vuosina. Myös pari viikkoa sitten järjestetyt Puumalan ravit keräsivät runsaasti katsojia Puumalaan ympäri Suomea.

Erilaiset massaurheilutapahtumat ovat Suomessa ja maailmalla kovassa huudossa. Perinteisten Jukolan viestin ja Sulkavan soutujen lisäksi myös uusia tapahtumia syntyy ja kehittyy koko ajan. Omaan hyvinvointiin ja urheiluun ollaan valmiita satsaamaan aikaa ja rahaa, ja tapahtumien perässä myös matkustetaan pitkiä matkoja. Meiltä Puumalasta tällainen iso, satoja tai jopa tuhansia osanottajia houkutteleva urheilutapahtuma vielä puuttuu. Puitteita toki löytyy vaikka mihin, varsinkin, jos tapahtuman ajankohta osuisi vielä vilkkaimman kesäsesonkimme
ulkopuolelle.

On selvää, ettei kerralla voida käynnistää suurta massatapahtumaa, mutta pienin askelin edeten voisi oma kotikuntammekin varmasti tarjota hyvät puitteet uusille tapahtumille. Mikä voisi olla Puumalalle se laji tai tapahtuma, joka voisi vuosien saatossa saavuttaa samanlainen aseman kuin vaikkapa Joroisten Finntriathlon tai Sulkavan soudut? Ainakin allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan erilaisia uusia avauksia.

Matias Hilden

Kirja – tuo loma-ajan mainio käyttöliittymä

Päivi Musakka16.6.2016
Oli taas se aika vuodesta, jolloin virkeimmät virkamiehet heittivät talviturkkinsa jo kesän ensi paisteen myötä ja vertailivat asiantuntevasti kylmän veden terveysvaikutteita, etuja elintoiminnoille, ruskean rasvan kertymiselle ja masennuksen hallinnalle.
Oli se aika, jolloin pukumiehet alkoivat puhua pellepuvuista, jakkupukurouvat keskittyivät mökkisaunan kuistin reunakiveyksiin ja kukkaistutuksiin, illanistujaisiin ja toisissaan vierailuihin. Oli se aika.
Poikakin aloitti sen ajan vieton hyvin varustautuneena. Vanha kotitalo odotti lämmittäjäänsä, uuninmuuri korjaajaansa ja rantasaunan kivijalka oikaisijaansa.

Tänä vuonna Poika oli kuitenkin päättänyt, että kaikki on toisin. Räjähtäköön mökkipaha käsiin, hän ottaisi rennosti.
Poika oli kilpailuttanut verkkopalvelujen antajat, hankkinut mokkulan ja pari puhelinta sim-kortteineen. Jos sattuisi, että toinen katoaisi, toisella voisi toiseen soittaa. Saattaisihan joku työpaikalta sittenkin, ehkä, mahdollisesti, sattumoisin, kenties ja mitä todennäköisimmin kaivata työn taitavaa tekijää. Ainoaa osaavaa, korvaamatonta suorastaan.
Sauna lämpiämään, mökin akkunat auki, mokkula seinään ja puhelimet laturiin. Poika kellahti tyytyväisenä repsahtaneen uunin kylkeen kiilatulle laverille ja alkoi odottaa. Kului tunti, kului toinen, sekunnit raksuttivat, viisarit vierivät. Vaan ei soinut puhelin, ei kilahtanut sähköposti, ei paukkunut Messenger. Facessa oli hiljaista, Linkedinissäkään ei niin viestin viestiä. Yksikään ei ollut tviitannut. Kukaan ei kaivannut, ei kutsunut, ei soittanut.

Vikaahan niissä laitteissa on oltava, Poika tuumi, lähti kylälle ja osui Ojakujalle. Mikäs se siinä, Poika mietti ja oivalsi – kirjasto. Päätteli, että siellä on toimiva langaton verkko ja päätteli oikein. Ei ollut turhaa kouluja käynyt, vaikka ei viime vuosina ollut kirjastoon osunutkaan, hädin ja tuskin muisti sellaista olevan. Poika oli
nimittäin nettikansalainen, hän hoiteli kaiken kätevästi verkossa, paperia tuskin muisti olevan, omaa käsialaansa ei ollut nähnyt enää vuosiin.
Ja sitten hän huomasi sen – Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille. Mummi ryppyisine käsineen, papan keinutuoli, pihalla kukkivat akileijat ja ne jokavuotiset lampaat. Ne, jotka kummasti syksyn tullen katosivat. Pääsiäisenä syötiin lammaspaistia, mutta siitä ei sen enempää koskaan puhuttu. Iltasatuna aina jotakin opettavaista, mieluiten pelottavaa. Mummin eläytyvä ääni. Opittiin kurissa ja nuhteessa elämään ja tietämään, että lapsi vaikenee silloin, kun aikuinen puhuu. Ei ollut nettiä eikä peliteollisuutta.

Ja siinä Ojakujalla ollessaan Poika päätti, tänä kesänä kaikki todellakin on toisin. Hän lainasi kassillisen kirjoja. Romaaneja, pari Panu Kailaa, muutaman puutarhaoppaan.
Mökin pihassa, hän painaisi auton oven lukkoon, unohti mokkulan ja puhelimet takapaksiin, kantoi kirjat mökkiin. Poika heittäytyi laverille, sekunnit kuluivat, tunnit raksuivat, viisarit vierivät. Poika ei ehtinyt niitä seurata, sillä hän oli tehnyt mullistavan keksinnön. Kenenkään ei tarvitse olla kaikkialla kaiken aikaa ja yhteydessä koko ajan joka paikkaan.
Poika keksi kauan sitten unohtamansa: kirja on maailman paras ja monipuolisin käyttöliittymä. Sehän käy hätätilassa vaikka päänalusesta ja häikäisynestona. Jos oikein äityy paistamaan. Sillä voi vaikka heittää vesilintua, jos siltä sattuu tuntumaan. Lomalla tosin melko harvoin….

Päivi Musakka

Kirjan saa jättää kesken

26.5.2016
Kirjakemmakoille runoja lausumaan tuleva runoilija-kirjailija Aulikki Oksanen sanoo, että jos aloittaa lukemaan kirjaa, ja se ei tunnu viehättävän, on lupa jättää kirja kesken ja aloittaa sitten vaikkapa uuden teoksen tarkastelu.
Lue Puumala-lehdestä laaja Oksasen haastattelu.
Kirjakemmakat ovat 19.-21.8.