Seuraavat 115 vuotta

Näin Puumalan muuttuvan osa 4 – Matias Hildenin muisteluja vuosien varrelta

OSA 4: Seuraavat 115 vuotta

Suomessa asui vuoden 2019 lopussa 4702 Puumalassa syntynyttä kansalaista. Heistä Puumalassa asui alle neljäsosa, noin 1137. Tämä suhteellinen osuus on yksi Suomen kuntien pienemmistä. Se kuvaa sitä miten kovan rakennemuutoksen juuri Puumala on menneinä vuosikymmeninä kokenut. Kolme neljästä Puumalassa syntyneestä asuu siis nyt jossain muualla kuin Puumalassa: toki monelle heistä Puumala on tänäkin päivänä paljon muutakin kuin paikka synnyintodistuksessa.

Puumalan historian toinen osa ilmestyi reilu 50 vuotta sitten. Siinä on käyty läpi Puumalan väestökehitystä aina 1800-luvulta 1960-luvun puoliväliin saakka. Muuttoliikettä on tarkasteltu viiden vuoden ajanjaksoissa, joka kertookin enemmän kuin yksittäiset vuodet. Kirjan ilmestyessä edellisestä muuttovoittojaksosta oli jo kulunut jo yli 60 vuotta: se oli vuosina 1901-1905. Vaikka historiakirjan kolmatta osaa ei ole tehtykään, niin vastaavan tilaston mollivoittoinen sävy ei muuttunut. Vielä 90-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vastaavien viisivuotisjaksojen muuttotappiot olivat 100-130 asukkaan haarukassa.

Nyt tämä pitkä muuttotappiojakso on kuitenkin päättynyt. Maan sisäistä muuttovoittoa kertyi Puumalan osalta vuosina 2016-2020 kaikkiaan 36 asukkaan verran. Määrää enemmän se kertoo historiallisen pitkän negatiivisen kehityskulun kääntymisestä. Koko Kaakkois-Suomessa (Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Kymenlaakso) vastaavia kuntia oli muuten Puumalan lisäksi vain yksi: Kangasniemi. Vastaavana aikana esimerkiksi Etelä-Savon maakunnan muuttotappio oli yli 5000 henkeä.

115 vuodessa Puumalan syntyvyys on kuitenkin laskenut dramaattisesti. Sitä ei tarvitse ihmetellä: vielä vuonna 1993 Puumalassa asui 186 naista, joiden ikä oli 25-34 vuotta. Vuonna 2001 määrä oli enää puolet tästä, 90, ja vuosikymmenen lopulla määrä putosi noin 50:n tienoille, josta se ei onneksi ole enää pudonnut. Kun tiedämme että syntyvien lasten määrä on hedelmällisyysluvun ja naisten määrän tulo, niin kovin suuria vauvajuhlia ei saada aikaiseksi. Sen vuoksi sitäkin tärkeämpää on muuttoliikkeen suunta ja paikkakunnan vetovoimaisuus niin vakituisille kuin loma-asukkaille.

Alue- ja väestökehityksessä ei helposti tapahdu nopeita muutoksia, vaikka koronaepidemia sellaisia jossain määrin saikin aikaan. Mutta maailman muutos nopeutuu. Kesti 75 vuotta että puhelin sai 50 miljoonaa käyttäjää, televisiolla vastaavaan meni 13 vuotta. Twitterillä tähän meni 9 kuukautta, Pokemon Go-pelillä 19 päivää.  On mahdotonta aavistaa mitä seuraavat 115 vuotta tuovat tullessaan, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin enemmän kuin menneet 115 vuotta.

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut kuntaliitoskeskustelujen aikaan, että Puumalassa on vuosikymmenen vaihtuessa Kaakkois- ja Itä-Suomen matalin kunnallisveroprosentti, maakunnan alhaisin työttömyysaste, muuttovoittoa ja tutkitustikin tyytyväiset asukkaat, niin tuskin häntä olisi uskottu. Hyvä niin. Sillä mikään hyvä kehitys ei synny pelkällä uskomisella tai hurskailla toiveilla, joille ei ole realistista pohjaa. Monet kunnat ja päättäjät olettavat uusien ja hienojen koulurakennusten vetävän muuttajia kuin hunaja karhuja, monet ajattelevat, että jokin muu yksittäinen muu asia voisi kääntää pelin täysin uuteen asentoon. En tähän usko. Sen sijaan tarvitaan tavoitteita, realistisuutta, avarakatseisuutta, määrätietoista työtä, yhteishenkeä ja myös kylmää analyyttisyyttä: ja tätä ennen kaikkea luottamushenkilöiltä. Pitää elää ajassa, ennen kaikkea tulevassa ajassa. Meidän itäsuomalaisten korttikädessä kun on niin vähän valtteja, ettei yhtäkään kuvakorttia ole varaa heittää pakkaan.

Kuntajohtajan, ja myös -päättäjän, asema ei ole tänä päivänä mieluinen. Julkisessa tehtävässä joutuu laittamaan naamansa likoon, ja myös sietämään sen vuoksi asioita, joita ei koskaan toivo kenellekään muulle. Lähes joka kuukausi saa mediasta lukea jonkun kollegan jättäneen tehtävänsä, eikä se ole ihme. Omana terapeuttinani ja työparinani ovat toimineet erityisesti puheenjohtajat, viimeisimpänä Harri Kautonen. Minua on onnistanut se, että Puumalassa puheenjohtajia valittaessa on jalka aina osunut tismalleen lankulle.

Kuntapäättäjän, varsinkaan johtavan sellaisen, tehtävä ei ole nykyaikana mukava. Siksikin suuri hatunnosto kaikille, jotka keväänkin vaaleissa ehdolle asettuvat, ja varsinkin heille, jotka suuren vastuunsa annettavissa tehtävissä ryhdillä kantavat. Arvostelijoita löytyy kyllä ehdokkaita helpommin.

Suurta voimaa on itselleni tuonut hyvä henkilöstö, päättäjät ja erityisesti kaikki te kunnan asukkaat, niin vakituiset kuin loma-asukkaat, joiden kannustus on tuonut voimaa huonoinakin hetkinä. Ja joiden kanssa olen saanut iloita hyvinä hetkinä, vaikkapa norppauimari Kimmo Ohtosen saapuessa Puumalan satamaan, presidentti Niinistön vieraillessa ja Jukka Jalosen mahtavissa MM-kultajuhlissa. Näiden ja monien muiden kohtaamisten paiste ei sammu pimeimpänä marraskuun sadeyönäkään: kuten ei toivottavasti sammu se suuri yhteishenkikään, joka kantoi Puumalan läpi vaikeista vuosista.

Kaikesta kiittäen

Matias Hilden