Sanna Korhonen

Sanna Korhonen


Saaristolaiselämää II

Tammikuu saaristossa. Jäät ei tahdo tulla tänä talvena millään, eikä lumitöiden iloihin ole kunnolla päässyt käsiksi. Pimeää, märkää, tuulista ja kosteaa. Vielä alkusyksyn pimeydessä öisen sadekuuron ropina peltikatossa kuulostaa romanttiselta, mutta ei enää tammikuussa. Tämäkö nyt on sitten saariston talvi? Tekisi mieli valittaa. Sitten ajattelen tuttavamme elämää Australian tulihelvetistä ja totean, että meillä on kaikki hyvin. Elämme vielä elinkelpoisessa ja turvallisessa ympäristössä.

Planeettamme rakenne, ilmakehä ja vedet ovat kuitenkin yhteisiä. Vaikka vesialueita yritetään omistaa ja ilmatilaa hallita, ilmalla ja vedellä on niiden oma kiertokulkunsa, joka ei suostu noudattamaan ihmisen keksimiä rajoja tai omistussuhteita. Niistä muodostuu elämän kannalta välttämätön, ei kenenkään omistama ”välitila”. Tila, jossa lopulta mitataan ihmisten kyky elämän kannalta kestävään yhteistoimintaan globaalisti.

Tuuppaammeko tuohon välitilaan sellaiset ylijäämät ja laiminlyöntiemme tuotokset, joita emme halua pitää itsellämme? Vai olisiko se sittenkin kunnia-asia pitää parasta huolta juuri siitä, mikä on yhteistä, ihan vaan vaikka puhtaasti itsekkäistä syistä? Onhan kyse kuitenkin lopulta elämän ainoista tärkeistä pääomista, niistä, jotka mahdollistavat elämän planeetallamme.

Yhteiset, yksittäistä ihmistä tai toimijaa suuremmat, kaikkien elämää uhkaavat haasteet voivat olla niitä, joiden äärellä lopulta löydämme uusia yhteisen ihmisyyden ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia. Voimme oppia toimimaan toinen toistemme kanssa paremmin. Näkemään myös ihmisten väliin muodostuvan, kaikkia koskettavan välitilan, jonka ilmapiiriin jokainen voi vaikuttaa. Hesarin artikkelin mukaan yksi vuoden 2020 nousevista trendeistä on olla mukava ihminen. Pyrkimällä olemaan ystävällinen, kohtelias ja mukava toisillemme rakennamme sellaista ilmapiiriä, jonka avulla voimme yhdessä onnistua meitä suurempienkin haasteiden edessä.

Epäsuotuisa ilmastokehitys näkyy eri tavoin eri puolilla maapalloa, ja tekee joitakin alueita elinkelvottomammaksi nopeammin kuin toisia. Muutoksia eri puolilla ei voi kuitenkaan olla huomaamatta. Minusta vaikuttaa, että me emme täällä Saimaan suojissakaan tule selviämään omasta osuudestamme kuivin jaloin. Kumisaappaat alkavat olla käyttökelpoisimmat jalkineen ympärivuotisesti.

Olemme vastuussa oman toimintamme vaikutuksista niin lähiympäristöömme kuin lähi-ilmapiiriimme. Niistä vaikutukset laajenevat tavalla tai toisella niin kauas, ettemme kykene niitä kaikkia enää tunnistamaan. No paasaaminen sikseen. Vastuun ottaminen on kai aloitettava ihan omalta tontilta. Tänä vuonna lupaan elää edes pikkuisen vaatimattomammin – vaatia itselleni vähän vähemmän. Oletan kuitenkin, että haastavampaa tulee olemaan täyttää lupaukseni käyttäytyä paremmin. Erityisesti niinä huonoina päivinä, jolloin katson minulla olevan oikeus saastuttaa lähi-ilmapiiriäni omalla tökeryydelläni.

Sanna Korhonen

Kirjoittaja on Saimaan saaristolainen ja Hanhiniityn yrittäjä