Timo Korppi

Timo Korppi


Eläköön akkavalta

Moni ikäisenikin köriläs tituleeraa mielellään itseään äijäfeministiksi. Mikäs siinä, mutta sille puheelle pitäisi olla katettakin.

Oikeat naisasianaiset eivät ota sellaisia puheita tosissaan ja korkeintaan nauravat niille hornamaista pilkkanaurua.

Mutta siitä ei päästä mihinkään, että maata hallitsee tällä hetkellä naisviisikko, joka on naisittanut sekä puolueiden johtopallit että hallituspuolueiden ministerisalkut.

Tässä mielessä asiat ovat meillä hyvin tai ainakin paremmin kuin useimmissa maissa. Miettikää itse onko missään sellaisessa maassa jossa soditaan tai joka on lähtenyt sotimaan oman maansa rajojen ulkopuolelle naisten johtama hallitus tai puoluekartta. Eipä ole. Naiset eivät kiellä tai kierrä ongelmia, mutta eivät myöskään lähde ratkomaan niitä verellä ja väkivallalla.

Syyttäkää minua tämän jälkeen feministiksi, vaikka en sitä olekaan. Pyrin pysymään puolueettomana realistina. Mutta tietenkin odotan kyseiseltä naisviisikolta tekoja ja tehoja.

Naisten asema alkaa olla vahva ja kasvava myös yhteiskunnassa yleensä ja kulttuurielämässä ihan erikseen. Tulevilla Puumalan kirjakemmakoilla naiset ovat olleet eturivissä ennenkin, mutta ensi kesänä vielä enemmän. Mieskirjailijoita, proosan sen enempää kuin runoudenkaan edustajia ylenkatsomatta, kirjallisten naisten osuus on kasvussa edelleen. Selkeästi se myös kasvattaa yleisön odotuksia ja toivottavasti myös määrää.

Naiset ovat myös kulttuurimme sankarittaria. Heidän tarinansa vetävät yleisöä niin elokuviin, teatteriin kuin taidenäyttelyihinkin. Tuskin tarvitsee edes viitata ilmiöön nimeltä Helene Schjerfbeck.

Tietenkään ei pitäisi tehdä mistään asiasta sukupuolikysymystä. Jaotella miesten juttuihin ja erikseen naisten. Kannattaisi pysytellä ihmisille yhteisissä asioissa. Mutta kun sukupuolten tasa-arvo palkka-asioissa on yhtä kaukana huomenna ja vielä sadan vuoden päästäkin niin ei tätä jaottelua voi välttääkään.

Naisten johtaman hallituksen myötä maassa on alkanut etsikkoaika. On asioita, joissa tasa-arvon voi toteuttaa, jos siihen halua riittää. Tai edes yrittää toteuttaa, vaikka liian monessa poliittisessa tai muussa korkeassa asemassa ja virassa istuu jäykkälavettinen mies, jolle jokainen myönnytys tuntuu kuin antaisi kiskoa kynsiä varpaista yhden kerrallaan.

Onneksi ei olla niin takapajula kuin naapurissa, jossa äskettäin uusittuun hallitukseen otettiin vain kolme naista. Mutta siellähän vallitsevin käsitys naisen paikasta onkin hellan ja nyrkin välissä.