Hanna-Mari Tyrväinen valittiin Puumala-lehden toimittajaksi

21.12.2017

Hanna-Mari Tyrväinen, 42, on Puumala-lehden uusi toimittaja. Hän aloittaa toistaiseksi voimassa olevassa eli vakituisessa työsuhteessa maanantaina 8. tammikuuta 2018.

Tyrväisellä on pitkä kokemus paikallislehtityöstä. Hän on työskennellyt viimeksi kuluneet kuusi vuotta Hirvensalmen ja Haukivuoren paikallismedioissa, jotka ovat Hirvensalmelainen ja Haukivuoren Seutu.

Tyrväisellä on myös vahva valokuvaustausta ja siitä näyttelykokemusta.

-Tiedän, että lukijat arvostavat oman kunnan paikallislehteä. Lehteä, joka kirjoittaa lähellä tapahtuvista asioista ja pitää ääntä kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita koskevista tärkeistä asioista, sanoo Tyrväinen innostuneena.

Lehden päätoimittaja Elvi Köpman jää eläkkeelle 1.4., mutta jää lomille tammikuun puolivälissä, jolloin toimittaja Kari Kauppinen siirtyy päätoimittajan sijaiseksi ja huhtikuun alusta päätoimittajaksi.

Mitä kivaa ja hassua kaipaisit Puumalaan?

21.12.2017

Mitä sinä haluaisit Puumalaan? Pienet yksityiskohdat voivat olla tärkeitä, merkityksellisiä ja mieleenpainuvia. Lue lehdestä juttu aiheesta ja kerro ajatuksesi toimitukselle. Meihin saa yhteyden esimerkiksi sähköpostilla toimitus@puumalalehti.fi tai numerolla 040 1386 334 sekä Facebookissa.

Joulun vanhat ja uudet perinteet

21.12.2017
Joulu ja sen perinteet. Arvaan, että aika moni elää nyt ja kahtena seuraavana päivänä liiankin stressaavaa aikaa, kun pitää täyttää joulun odotukset.
Palautuupa mieliin yhdysvaltalainen poliisisarja Kuuma piiri. Sitä katsoneet muistavat sen lämminhenkisenä, jossa käytiin läpi poliisipäällikön työtä ja perhe-elämää. Yhdessä jaksossa vietettiin, ei joulua, mutta kiitospäivää ja illallisella oli tietysti kalkkunaa. Tästä voimme muistella vaalittavaa perinnettä. Se menee näin.
Poliisipäällikön rouva tuskaili kalkkunansa kanssa kaikkien muiden kotihommiensa ohella, kun perhe oli tulossa illaksi ja kaikki oli vielä rempallaan. Kiirettä helpottaakseen hän pyysi miestään leikkaamaan kalkkunan tietyllä erikoisella tavalla, koska hänen äitinsä oli tehnyt niin myös.
Aviopuoliso ihmetteli, miksi kalkkuna pitäisi leikellä. Sen kun tyrkkäisi uuniin kypsymään.
Rouva intti, ettei käy, koska äidillä oli aina tämä perinne ja sitä pitää vaalia. Puoliso oli skarppina ja muisti liittonsa alkuajoilta syyn perinteeseen ja vastasi: ”Äidilläsi oli niin pieni uuni, ettei kalkkunaa mahtunut kokonaisena laittamaan uuniin.”
Niin, sinne hulahti kalkkuna kokonaisena uuniin. Oli aika siirtyä uuden stressiajatuksen pariin, jotta syntyy ”täydellinen” juhlapyhä.

Väitän, että joulu syntyy, jos on syntyäkseen, sydämessämme. Olemme siihen niin vahvasti kulttuurillisesti kasvaneet. Olen viettänyt monta joulua paikassa, jossa 24.-25.12. ovat tavalliset arkipäivät työ- ja koulupäivineen. Kun tuollaisessa paikassa esimerkiksi aattona istuu kahvilassa ja kävelee kaupungilla kaiken arjen keskellä, niin joulu hiipii kuitenkin mieleen: lapsuuden joulut niine hyvine perinteineen, sauna, vanhemmat, lasten ilo, pukki, sukulaiset, suklaat, lahjat, ruoat ja se kiireettömyys.
Sen tunteen kun tavoittaa, voi sanoa saaneensa lahjan.

Kari Kauppinen

Terttu Hakulinen kertoo lotta-ajoista

21.12.2017
Terttu Hakulinen (o.s. Löppönen), 96, oli talvisodan alkaessa 17-vuotias. Hän toimi sodassa ilmavalvonnassa. Saman kylän poika Tauno Hakulinen tuli häntä tervehtimään Viipurissa ja romantiikan tunteet alkoivat herätä, kun tuossa Karjalan kaupungissa he kävivät syömässä, elokuvissa ja kävelemässä Monrepos’n puistossa.
Lue Puumala-lehdestä lisää Hakulisten tarinasta.

Paloilmoitin hälytti, ei tulipaloa

16.12.2017
Papinpellon rivitalossa Pappilantiellä ilmoitti automaattinen paloilmoitin tulipalosta hieman ennen kello 13 lauantaina. Pelastuslaitos tarkisti tilat, mutta ei havainnut tulipaloa.
Hälytys oli aiheutunut ruuan laitosta.
-Tällaisia välillä sattuu, sanoo päivystävä palomestari Riku Seppä.
Pelastuslaitos tuuletti ruuan käryn huoneistosta.
Hälytys tehtävään tuli kello 12:54.
Automaattinen paloilmoitin välittää tiedon mahdollisesta tulipalosta nimensä mukaisesti automaattisesti hätäkeskukseen.

Julkisuus ja media: Katalyytti vai kanto kaskessa?

14.12.2017
Muutama päivä sitten Tukholmassa ja Oslossa järjestettiin vuotuiset Nobel-juhlat, joiden perinteisiin kuuluu palkittavien Nobel-luennot. Minä sain oman ”Nobelin” jo pari viikkoa etuajassa: nimittäin Puumala-lehden myöntämän paikallislehtien Antti-patsaan. Lienee siis minunkin syytä pitää luento palkinnon tiimoilta, näin kirjallisena tosin.
Medialla ja erityisesti julkisella päätöksenteolla on aina ollut vahva suhde, viime vuosina entistä useammin viha-rakkaussuhde. Suomessa pääministerikin on luontevasti tekemisissä niiden toimittajien kanssa, jotka saattavat vaatia seuraavana päivänä hänen eroaan. Tällainen vuorovaikutus tuskin olisi ollut mahdollista vielä Kekkosen Suomessa, jossa ikävästä kirjoittelusta sai palkinnoksi potkut tai vähintään paikan ulkokehältä.

On selvää, että laajassa maassa ja myös sen kuntakentässä on monenlaista lähestymistapaa julkisuuteen ja paikalliseen mediaan. Toiset pyrkivät aktiivisesti salaamaan asioita ja joissain kunnissa avoimuuden puute on esimerkiksi netistä puuttuvia kokouspykäliä tai medialta salattuja liitteitä. Jätän huonot esimerkit mainitsematta.
Uskon kuitenkin, että julkisuuteen kriittisesti suhtautuvat viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat maassamme vähenemään päin. Myös yrityssektorilla avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan: toiminnan läpinäkyvyys ohjaa kuluttajia ja asiakkaita entistä enemmän.
Olen itse edustanut sitä koulukuntaa, jonka mukaan julkisuus kannattaa ottaa pikemminkin katalyyttinä, joka vie organisaatiota kohti aiempaa parempaa toimintaa. Jos jotain asiaa ei halua tuoda julkisuuteen, niin ensimmäisenä kannattaa omien hälytyskellojen soida: jos en osaa perustella jotain asiaa kansalaisille, niin osaanko perustella sitä edes itselleni?

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten Puumala-lehdessä kerrottiin, kuka on muuttanut kuntaan ja pois kunnasta, ja kenelle kunta on vuokraamassa mitäkin asuntoa. Tuskin kaikki muut asiat olivat tuolloin nykyajan tavalla julkista. Lisääntyvä avoimuus onkin osaltaan myös ristiriidassa esimerkiksi entistä tarkemman tietosuojan kanssa.
Paikallislehdistön rooli vallan vahtikoirana on tärkeä ja myös vaikea. Sen on toisaalta oltava riippumaton ja kriittinen, toisaalta siltä odotetaan monesti kotiseutuhenkeä ja merkittävää panosta paikkakunnan ilmapiirin edistämiseen.
Hyvä lehti osaa yhdistää nämä tehtävät toisiinsa kestävällä tavalla. Uskon ja toivon, että Puumala-lehti hallitsee tämän myös jatkossa.

Matias Hilden

Suomi juhli itsenäisyytensä sataa vuotta

14.12.2017
Päivän lehdessä palataan vielä aukeaman verran viime viikon keskiviikon itsenäisyyspäivään, jolloin Suomi itsenäisenä valtiona täytti 100 vuotta.
Lue, miltä Antti Luukkosesta, 101, tuntui olla Linnan juhlissa. Ja miten itsenäisyyttä juhlittiin Puumalassa, missä veteraanit olivat ansaitusti juhlinnan kohteena.
Lisäksi lehdessä kerrotaan pääministeri Juha Sipilän järjestämistä itsenäisyyden lastenkutsuista ja Puumalasta kotoisin olevan Anniina Reinholdtsenin (os. Härkönen), laulamasta Finlandiasta Keski-Euroopassa.

Kunnan talous on edelleen hyvässä kunnossa, ensi vuoden budjetti hyväksyttiin

14.12.2017
Kunnan ensi vuoden talousarvio on nuijittu valmiiksi. Kunnanvaltuusto hyväksyi sen maanantaina.
Kunta tekee ensi vuonna edelleen ylijäämäisen tuloksen. Tuloja on arvioitu olevan 37 000 euroa enemmän kuin menoja, mutta luku voi nousta jopa miljoonaan euroon, jos sosiaali- ja terveyspuolella ei tule suuria yllättäviä kustannuksia.
Lue asiasta lisää Puumala-lehdestä.

Kunta laati strategian vuoteen 2025 saakka

7.12.2017
Kunnanvaltuusto käsittelee ensi maanantaina esitystä uudeksi kunnan strategiaksi, joka yltää vuoteen 2025 asti.
Lue lehdestä, mitä strategia sisältää, millaista työtä ja vapaa-ajan toimintaa kuntaan on tarkoitus saada.

Maa on luja ja vapaa

6.12.2017

Minä haluan olla lipputanko. Tällä tavoin kuulin jonkun sanovan. Kyse oli leikistä, jossa piti keksiä eläin, joka haluaisi olla. Tämä ajattelija ei halunnut olla mikään muu kuin lipputanko ja sen päässä liehuva siniristilippu.

Mikäpä ajatus sopisikaan tähän ajankohtaan paremmin. Suomi itsenäisenä valtiona täyttää tänään keskiviikkona sata vuotta.

Perustelut toiveelle olla lipputanko olivat vankat. Niitä voi itse kukin miettiä, kun katselee seuraavan kerran siniristilippua salossa. Ei taivu salko, vaikka kuinka tuulee ja tuivertaa. Se seisoo vakaana isänmaasta ponnistaen, tehtäväänsä suorittaen.

Ylhäällä salon päässä loistaa lippu. Se julistaa vapauttaan, liikehtien miten haluaa, välillä leväten.

Niin tämä leikkijäkin perusteli mielipiteensä. Hän haluaa olla luja ja vapaa. Lipputanko ja lippu. Satavuotiaan tasavallan kansalaisen malliesimerkki.

Sellainen on maakin. Luja. Ja vapaa.

Kari Kauppinen

Palokunta kävi terveysasemalla, ei vaaraa

3.12.2017

Uuden lieden käyttöönotto aiheutti sunnuntaina aamupäivästä käryä sen verran, että Etelä-Savon pelastuslaitos kävi paikalla terveysaseman yläkerrassa olevassa hoitajan asunnossa.

Päivystävä palomestari Joni Himberg Mikkelistä kertoo, että lieden suoja-aineet olivat käryttäneet sen jälkeen, kun liettä oli ohjeistuksen mukaan otettu käyttöön pitämällä levyjä päällä.

Tulipaloa ei syttynyt eikä muuta vaaraa aiheutunut.