101 vuotta tänään täyttävä Antti Luukkonen Linnan juhliin

30.11.2017

Hurissalolainen sotaveteraani Antti Luukkonen täyttää tänään 101 vuotta. Hän syntyi 30.11.1916.

Talvisodan alkamisesta tuli tänään kuluneeksi 78 vuotta.

Luukkonen on saanut kutsun Linnan juhliin 6. joulukuuta.

Kun Luukkonen syntyi, Suomen suuriruhtinaskunta veteli viimeisiään. Viimeinen Venäjän tsaari ehti olla vallassa vielä 3,5 kuukautta. Itsenäinen Suomi häämötti vuoden ja kuuden päivän päässä.

Luukkonen syntyi Hurissalossa ja on elänyt siellä aina neljää vuotta lukuun ottamatta. Sodassa hän tietysti oli pitkiä aikoja kylältä poissa.

Luukkonen asuu rantatontilla, itse tekemässään talossa, jonka rakentamisen hän aloitti kahdeksankymppisenä. Luukkonen ei näytä kuuluvan niihin ihmisiin, jotka toteavat, etteivät enää viitsi aloittaa mitään uutta tai tehdä erilaisia asioita.

Nykyisestä kodista lapsuuden maisemat ovat parin kilometrin säteellä.

Kari Kauppinen

30.11.2017

Joulun avaus viime lauantaina noudatteli perinteitä sään haltijan vierailua myöten. Lumi on ilahduttanut viimeksi avajaistapahtumaa neljä vuotta sitten ja moni sitä kaipaili sateenvarjojen suojasta.

Vs. kunnanjohtaja Niina Kuuva sanoi puheessaan, että hän miettii joulua taitekohtana: silloin on aika kiittää kuluneesta vuodesta, on aika pysähtyä joulun sanoman äärelle ja on aika miettiä tulevaa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Suomi 100 -juhlavuonna syntyi neljä vauvaa Puumalaan

30.11.2017

Puumalaan on saatu juhlavuoden kunniaksi neljäs vauva, jonka voi sanoa putkahtaneen maailmaan monellakin tapaa. Vauva säilyi pienen joukon tiedossa loppuun saakka ja lauantaisynnytys lokakuun 28. päivänä oli vauhdikas.

Lue pikkuisesta lisää Puumala-lehdestä.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä

30.11.2017
Juhliessamme maamme itsenäisyyden 100-juhlavuotta ja piakkoin myös itsenäisyyspäivää, on hyvä muistella myös vuonna 1917 säädettyjen kunnallislakien merkitystä. Marraskuun 15. päivänä 1917 Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Seuraavan vuorokauden puolella pidetyssä istunnossa eduskunta vahvisti kunnallislait ja lain kahdeksantuntisesta työviikosta. Lakien säätäminen tapahtui hyvin ristiriitaisissa oloissa.
Itsenäisyytemme alkuvuosina maallemme haettiin linjaa ja puolueiden kesken kamppailtiin muun muassa kuningaskunnan ja tasavaltaisen hallitusmuodon välillä. Myös kuntahallintoon suhtautuminen vaihteli: osa puolueista halusi rajata äänestys- ja vaalioikeutta sekä valtuustojen vallankäyttöä. Kuntahallintoa koskivat eräissä asioissa valtuuston 2/3-määräenemmistön saaminen päätösten taakse ja eräiden asioiden alistaminen maaherran ja osin valtioneuvoston vahvistettavaksi. Kunnan valtuuston määräenemmistöä vaadittiin pitkää esimerkiksi kiinteän omaisuuden ostamiseen tai myymiseen.

Marraskuun 27. päivänä 1917 annettiin neljä kunnallishallintoon liittyvää lakia: maalaiskuntien kunnallislaki, kaupunkien kunnallislaki, laki kansanäänestyksestä ja kunnallinen vaalilaki. Sisällissodan syttyminen siirsi lakien voimaan astumista.
Vuoden 1919 aikana kunnallislakeja muutettiin vielä ja myöhemmin samana vuonna palattiin monelta osin 1917 hyväksyttyjen lakien suuntaan. Kuitenkin esimerkiksi kansanäänestystä koskevat säädökset jäivät pois. Eli itsenäistymisen aikoihin Suomessa kuohui ja kuohunta vaikutti myös kuntia koskeviin lakeihin. Näiden muutosten taustalla oli muun muassa sisällissodan jälkeinen tynkäeduskunta. Tynkäeduskunnan sijaan tuli vuoden 1919 eduskuntavaalien jälkeen 200-jäseninen eduskunta ja se vaikutti myös kuntalakeja koskeviin ratkaisuihin.

Kunnallislait ja se, että Suomeen ei niiden myötä tullut parlamentarismia, vaan kaikki poliittiset ryhmät olivat edustettuina saamiensa äänimäärien suhteessa, loi sisällissodan jälkeen tilanteen, jossa sodan vastapuolilla olleet kokoontuivat varsin nopeasti sotatoimien loputtua saman pöydän ääreen ratkomaan kotikuntansa asioita. Jo tuolloinkin jouduttiin tekemään kompromisseja ja hakemaan yhtenäistä linjaa kotikunnan kehittämiseksi.
Kansallisen eheytymisen kannalta tällä kaikella oli huomattava merkitys. Monessa Euroopan maassa tilanne oli ja on toisenlainen. Esimerkiksi pormestarijärjestelmä ja parlamentarismi ovat johtaneet siihen, että paikallistasolla on vallalla selkeä jako vallassa oleviin ja oppositioon eikä yhteistä linjaa kunnan kehittämiseksi saada helposti aikaan. Suomessa eräissä kaupungeissa käyttöön otettu pormestarijärjestelmä pohjautuu vahvasti suomalaisen kunnallisen itsehallinnon periaatteisiin, eikä ole samalla tavalla jakava järjestelmä kuin kaiken vallan yhdelle pormestarille ja hänen taustaryhmälleen keskittävä malli.
1930-luvun kuohuntavuosien aikana joillakin paikkakunnilla pyrittiin sulkemaan osa väestöstä pois kunnallishallinnosta, mutta nuo yritykset eivät onnistuneet kaatamaan kunnallisen itsehallinnon perustana olevaa ideaa kunnallisesta itsehallinnosta kansalaisten itsehallintona kotikunnassaan. Siihen olennaisena osana kuuluu täysi-ikäisten oikeus äänestää ja asettua ehdolle.

Puumalassa, oikeastaan laajemmin koko Etelä-Savossa, itsenäisyytemme alkuajan kuohunta ei ollut lainkaan niin voimakasta, kuin teollisuuspaikkakunnilla tai paikkakunnilla, joissa oli isoja kartanoita ja runsaasti torppareita sekä maatonta väestöä.
Kuntahallintoa koskevalla lainsäädännöllä itsenäisyytemme alussa luotiin osaltaan pohjia myöhemmin tapahtuneille kansakuntaa eheyttäneille ratkaisuille, kuten torpparivapautukselle ja tammikuun kihlaukselle sekä myöhemmin yksimieliseen isänmaan puolustukseen talvisodassa ja kansakunnan yhtenäisyyteen jatkosodassa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Timo Kietäväinen

Kirjoittaja on pitkäaikainen Puumalan vapaa-ajan asukas, jonka sukujuuret ovat syvällä Puumalan historiassa.

Päiväkoti sai postikortit kaikista Suomen kunnista

28.11.2017

Reilua viikkoa ennen kuin Suomi täyttää itsenäisenä valtiona sata vuotta, Puumalan päiväkoti on saanut puuttuvat postikortit kokoelmaansa Ahvenanmaalta.

Nyt päiväkodilla on maisemakortit kaikista Suomen kunnista.

Päiväkodilta puuttui pitkään kortit seitsemästä Ahvenanmaan kunnasta, mutta asiassa auttoi, kun sikäläinen sanomalehti Ålandstidningen julkaisi Puumala-lehden lähettämän aineiston palstoillaan ja kehotti lukijoitaan toimittamaan kortit niistä kunnista, joista niitä ei vielä ollut lähetetty.

Kampanjan tarkoituksena on esitellä Suomen erilaisia maisemia lapsille, joten päiväkoti toivoi, että kuvissa olisi esillä esimerkiksi paikallista luontoa ja kulttuuria.

Kari Kauppinen

Ajokeli vaarallinen, poliisi kehottaa välttämään ajamista

26.11.2017

Ajokeli on sunnuntaiaamusta alkaen erittäin vaarallinen. Esimerkiksi kantatie 62 Puumalasta Mikkeliin oli ainakin vielä aamusta auraamatta ja erittäin liukas.

-Jos ei ole ihan pakko lähteä liikenteeseen, niin sitä kannattaa välttää, sanoi komisario Ilpo Kortelainen Itä-Suomen poliisilaitoksen tilannekeskuksesta sunnuntaiaamuna kello 9 jälkeen.

Vielä ei poliisille ole tullut ilmoituksia onnettomuuksista yön ja aamun osalta.

-Mutta keli huononee koko ajan. Jään päälle sataa lunta.

Mikäli liikenteeseen lähtee, erityinen varovaisuus on tarpeen.

-Ajonopeus pitää mitoittaa vallitsevien olojen mukaan. Eli käytännössä nopeutta pois, sanoo Kortelainen.

Tiellä saa ajaa myös nopeusrajoituksen määrittämää kilometrilukemaa hitaammin.

-Turvaväli myös kuntoon, ohjeistaa Kortelainen.

-Eli jos edellä ajavalle tapahtuu jotakin, niin ei olla sitten siinä samassa kasassa.

Kari Kauppinen

Puumalaan haetaan lääkäriä korotetulla palkalla ja muilla eduilla

23.11.2017

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote hakee Puumalaan lääkäriä viideksi päiväksi viikossa paremmalla palkalla sekä mahdollisesti asumis- ja matkustamistuin.

Essoten hallitus kokoontui torstaina ja asiasta keskusteltiin kokouksen yhteydessä. Virallisella asialistalla lääkärirekrytointi ei ollut.

Rekrytointi-ilmoitus vakituisen lääkärin virasta julkaistaan mahdollisesti jo perjantaina.

Lääkärille luvataan maksaa kaksikymmentä prosenttia enemmän palkkaa kuin terveyskeskuslääkäri normaalisti ansaitsee, mikäli lääkäri valitsee Puumalan työpisteekseen.

Kunta on luvannut oman panoksensa rekrytointiin siten, että se auttaa asunnon järjestämisessä. Tarvittaessa kunta saattaa osallistua myös asumiskustannuksiin.

Mikäli lääkäri ei halua asua Puumalassa, kunta saattaa miettiä myös lääkärin matkakustannusten kompensoimista.

-Laaja yhteinen mielipide kuitenkin on, että Puumalaan tarvitaan lääkäri viideksi päiväksi viikossa, sanoo vs. kunnanjohtaja Niina Kuuva.

Essotea kirittää lääkärin palkkaamisessa myös se, että asiakkailla on paineita mennä päivystykseen Mikkeliin kiireettömissäkin tapauksissa, jos omalle lääkärille ei saa aikaa kohtuullisen nopeasti.

Varmaa lääkärin saaminen uusillakaan ehdoilla ei ole. Yksityinen sektori saattaa helpostikin tarjota paremmat edut.

Mikäli lääkäri saadaan, todennäköisesti tämä on Puumalassa viisi päivää viikossa viimeistään helmikuun alusta.

Tällä hetkellä lääkärit ovat Puumalassa kolmena päivänä viikossa.

Kari Kauppinen

Öljynerottelukaivon sielunelämästä

23.11.2017
Öljynerottelukaivo, tuo keksinnöistä erikoisin ja yksi omituisimmista. Siihen virtaa autotallin käsienpesualtaasta raikasta ja kirkasta vettä. Autotallin alta pihakaivosta siihen valuu likaista, öljyistä ja hiekkaista kuonaa. Auton alusesta öljynerottelukaivo saa annoksensa kaikkialta ajoreittien varrelta mukaan tarttunutta liejua.
Niin valuu ihmiseenkin kirkkaita ja valoisia oivalluksia yhdestä kapeasta putkesta, tunkkaista lietettä leveämmästä. Alati leveämmäksi muuttuu ympäröivästä yhteiskunnasta mukaan tarttuva kuona ja kauna.
Mistään ei lähde putkea minnekään eteenpäin. Mihin se kaikki menee, kun sitä kaikkea vain koko ajan tulee.

Poika oli tehnyt havainnon. Hän oli ostanut vanhan omakotitalon ja seisoi sen autotallissa ihmettelemässä. Öljyisen veden pinta kaivossa oli noussut syksyn edetessä eikä ratkaisua ollut löytynyt. Kynällä ja paperilla hän oli piirtänyt saapuvat putkenpäät. Lähtevää ei näkynyt. Ei näkynyt eikä tullut, vaikka hän kuinka piirsi ja pähki.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Mikä on ollut suunnittelijan ajatus? Mitä miettinyt ja miten ajatellut asian ratkaista?

Tämähän on kuin ihmisen pää. Sinne ajetaan milloin mitäkin. Ahdistusta ja murhetta tulee torven täydeltä ja sakein kuona jää pohjaan seisomaan. Siinä se velloo tankeana eikä liiku minnekään.
Poika oli pyöritellyt öljynerottelukaivon pohjalla vellovaa sakkaa ja saanut autotallin käsienpesualtaasta tulevan raikkaan veden sekoittumaan sakkaiseen öljyn kyllästämään lietteeseen.
Hän oli istahtanut Muorin talosta tuodulle lypsyjakkaralle ja ryhtynyt miettimään. Oliko öljynerottelukaivon suunnittelijalla ja rakentajalla ollut paha päivä? Olivatko rahat loppuneet, auto hajonnut, talo palanut tai muuten vain murhe vallannut alaa?
Öljynerottelukaivohan on kuin nykyihminen. Koko ajan on olevinaan kiire täyttyä suurista ajatuksista ja aikomuksista, käynnissä on suuria suunnitelmia. Harva toteutuu ja vielä harvempi toteutuu hyvin.

Poika katseli kaivoon. Sen pinnalla kellui ohut kelmu kaikissa sateenkaaren väreissä. Poika muisti, miten samanlaisia raitoja oli ollut lapsuuden kuralätäköissä ja kuinka Muori oli kieltänyt niihin koskemasta.
Niin sitä ihmisen päähän tunkee samalla tavalla kaikenlaista. Suuri osa tulee sakeana ja synkkänä, korvasta toiseen vellovana lietteenä. Joskus tipahtaa muutama kirkas pisara valaisemaan veden pintaa, valaisee ja kirkastaa kunnes sekoittuu paksuun lietteeseen. Jättää näkyville ne valheelliset sateenkaaren värit.
Poika tarttui ämpäriin, upotti sen öljynerottelukaivon lietteeseen. Hän lappoi toistasataa litraa lietettä autotallista pihamaalle.
Liasta pääsee eroon puhdistamalla. Tulee siitä öljynerottelukaivostakin siisti, kun reippaasti kantaa.

Illalla Poika meni saunaan, öljyn haju leijui pitkään iholla. Öljynerottelukaivo on tyhjennettävä aika ajoin, samoin on ihmisen tyhjennettävä päänsä turhasta kuonasta. Eteenpäin on elävän mieli ja taakse on heitettävä kaikki mennyt. Se on otettava hetki kerrallansa, Poika mietti ja heitti kiukaalle vettä.

Päivi Musakka

Matias Hilden sai Antti-patsaan

23.11.2017
Virkavapaalla oleva kunnanjohtaja Matias Hilden vastaanotti Puumala-lehden Antti-patsaan.
Patsas on Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaoston, Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen ja Suomen Paikallismediat Oy:n vuosittain jakama tunnustus yhteisölle tai yksityiselle, joka on toiminnallaan edistänyt paikallislehdelle tärkeitä arvoja.
Lue kakkukahvihetkestä lisää Puumala-lehdestä.

Kunta hankkinee liukuesteet seniorien kenkiin

23.11.2017
Kunnanhallitus käsittelee ensi maanantaina kenkien liukuesteiden hankkimista 70 vuotta täyttäneille. Aktiivikävelijä Paula Kiljunen kertoo, että hän on ollut tyytyväinen neljä vuotta sitten hankkimiinsa liukuesteisiin. Kävely on tukevoitunut lumisella ja jäisellä pinnalla.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Koululla oli 1950-luvun päivä

23.11.
Yhtenäiskoululla oli viime viikolla kolme niin sanottua monialaisen oppimisen teemapäivää. Esillä oli muun muassa vanhoja maaseudun työkaluja sekä eka- ja tokaluokkalaiset tekivät elokuvan 1950-luvun koulupäivästä.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kanalan ja lampolan kuulumisia Hamulasta

16.11.2017

Hamulan kana- ja lammastilalla käy vilske. Kanalassa on yli 20 000 kanaa ja lampaita yli sata. Lue Puumala-lehdestä, mitä kuuluu Kirsi ja Vesa Kauraselle sekä heidän tyttärelleen Heini Pöyrylle ja tämän puolisolle Jari Pöyrylle. Sukupolvenvaihdoskin on tulossa.

Katso lehdestä samalla Omasta maasta -liite, joka on julkaistu sadassa tilattavassa paikallislehdessä.

Tankki täyteen

16.11.2017
Kukapa tuota tv-sarjaa ei muistasi. Vielähän se pyörähti Mikkelin Naisvuoren kesäteatterissakin kansaa naurattamassa reilu vuosi sitten. Reppanasta Sulo Vilenistä tuli aikanaan yksi kuolemattomista henkilöhahmoista, joka leimaa minuakin, kun läheltä kuuluu lievää vinoilua vilenismin uhrista. On taas tullut ostettua jotakin puolipöhköä, kun halvalla sai.
Huomasin harrastavani vilenismiä oikeastikin, kun etsin mahdollisimman hyvää tarjousta auringonkukan siemenistä. Lumi ja ensijäät – vaikka sitten sulivatkin – tulivat tänä vuonna aikaisin ja se alkoi heti näkyä rinneravintolamme ympäristössä, kun tintit ja muut siivekkäät rupesivat parveilemaan sapuskaa etsimässä. Niillekin puhkesi luontainen tarve pistää tankki täyteen ennen kuin paukkupakkaset tulevat.
Ensi täytöllä ei pitkälle pötkitty, sillä puolentoista kilon pussi auringonkukansiemeniä meni kolmessa päivässä ja jono elämänluukulla oli katkeamaton, aamuhämärästä iltapimeille.
Jopa täysikuun valaistessa tienoota liikennettä riitti.
Tätä oman elämän tosi-tv:tä oli ja on ikkunasta ilo seurata.
Ainoa haikeus piilee siinä, että tällä menolla menee ennen kevättä kolme 25 kilon säkkiä siemeniä, ehkä neljäkin, jos närhiä, tikkoja ja oravia ilmaantuu osingonjaolle.

No, omaksi iloksenihan minä luontokappaleita ruokin ja syön sitten itse vähemmän, jos tiukalle menee.
Se ei olekaan huono ajatus, sillä viime viikon tiistaina vietettiin diabetespäivää.
Tällä suomalaisella kansantaudilla on mitä ilmeisin yhteys ruokailutapoihimme ja taipumukseemme tankata suklaata, pullaa ja muita makeita, erityisesti, kun kaamos ahdistaa ja stressi painaa päälle. Sininen hetki vällyn alla virkistää mieltä ja hoitelee endorfiinitasoja, mutta harvoilla ilman seurauksia.
Yli puoli miljoonaa suomalaista kärsii diabeteksesta ja kasvava määrä sen kakkostyypistä, joka iskee yleensä aikuisiällä, salakavalasti ja jopa vuosia itseään piilotellen.
Oireita, kuten ylenmääräistä janotusta, väsytystä, pissitystä, kohonneita kolestroliarvoja ja verenpainetta ei joko osata tai haluta nähdä diabeteksen hälytyssireeneinä.
Ehkä halutaan vaistomaisesti torjua ajatus, että tuo iso D juuri minulla olisi.
Kuitenkin, sotesektori ennustaa, että vuonna 2025 meitä diabeetikkoja on jo miljoona.
Ehkä kannattaisi tuijottaa totuutta silmiin ja ottaa lääkelusikka kauniiseen käteen. Vaikka valtiovalta yhdessä Kelan kanssa teki keljun tempun siirtymällä diabeteslääkkeiden halpuuttamisen sijasta niiden kallistukseen, pakko niitä on käyttää, ellei halua vaivalloista ja kivuliasta, samalla myös vääjäämättä lyhenevää loppuelämää. Silti joutuu moni miettimään, mistä muusta tinkiä, jos lääkkeistä ei voi tai ei ainakaan pitäisi.

Jälleen takaisin lähtöruutuun, eli jospa tankkia ei pantaisikaan niin täyteen ruokapöydässä kuin mieli tekisi. Onhan se ruoka hyvää, kun kotikokki on parhaasta päästä, mutta jospa sen santsilautasen jättäisikin huomiselle eikä söisi sitä tänään.
Aivot rekisteröivät syömisen kautta tulevan kylläisyyden tunteen vasta parinkymmenen minuutin viiveellä, joten ei kannata hotkia.
Vettä alle lasi tai pari, sen kyytipojaksi salaattia tai muuta viherpiiperrystä ja vasta sitten pääruokaa, jolloin hyvin pedattuna sitä riittääkin yksi lautasellinen.
Jos sitten illalla vielä jotakin mieli tekee ennen maatapanoa, niin teetä ja hedelmiä kenties. Jätetään Touhulan Heikin kerrosvoileivät sovinnolla uniin ja haaveisiin.
Ja jos oikein ahistaa niin lenkille sitten, sekin edistää diabeteksen itsehoitoa, painonhallintaa ja hyvää yöunta.

Tästä elintapasaarnasta huolimatta, jaksan yhä tuntikausia seurata, kuinka linnut tankkaavat talven varalle eivätkä kanna huolta mahdollisesta liikalihavuudesta, kuten sohvaperunoiden pitäisi.
Ehkä alinomainen liikkeellä olo korvaa niillä painontarkkailun tarpeen ja pitää diabeteksen loitolla.

Timo Korppi

Kirkkoherra tarjoaa kuusikymppiskahvit

16.11.2017
Kirkkoherra, rovasti Helena Castrén juhlii kuusikymppisiään huomenna perjantaina. Sunnuntaina hän tarjoaa kakkukahvit messun jälkeen seurakuntatalolla. Mahdolliset syntymäpäivälahjat hän toivoo ohjattavan Senegalin nuorille ammattiin opiskeleville naisille Suomen Lähetysseuran kautta.
Lue lisää Puumala-lehdestä.
Kuva: Satu Valtonen

Taivaan ilmiöitä ja somettavia turisteja

9.11.2017
Tämä on ensimmäinen syksyni Puumalan asukkaana. Iltalenkillä havahduin siihen, että täällä on pimeää. Tähdet näkyvät keskellä kirkonkylää ja ei tarvitse mennä kauas, kun ne näkyvät todella hyvin. Kaupungissa joutuu ajamaan hieman pitemmän matkan päästäkseen keinovaloista eroon.
Tähtien katselu on ollut harrastukseni lapsesta alkaen. En ole vakavasti otettava harrastaja, mutta nautin tuosta äärettömyydestä ja saan päänsärkyä siitä, kun mietin, että kun avaruus laajenee, niin mikä on se, mihin se laajenee. Mitä on siellä, missä ei ole mitään?
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on haastanut kaikki etsimään taivaalta Linnunrataa. Varsinainen kampanja
päättyi tällä viikolla, mutta ei se tarkoita, että taivaalle tiirailu pitäisi lopettaa.
Linnunrata ei näy valosaasteessa. Kannattaa katsoa. Linnunrata on kaunis ja mahtava. Muistan nähneeni sen itse kesällä, etelän pimeissä öissä. Makasin selälläni lumoutuneena keskellä yötä pihamaalla ja katselin tuota kotigalaksiamme.
Sain tosin päänsäryn, kun jäin miettimään, että miten minä olen tässä selälläni ja Linnunrata on tuolla, jos me kerran olemme osa sitä. Eli jos on pilvetön taivas, kannattaa lähteä yölliselle retkelle.

Saturnus. Meillä kaikilla lienee siitä käsitys kuvien perusteella. Pallo, jota renkaat ympäröivät. Kuka järjestäisi kirkkaalla ilmalla bussimatkan jollekin lähialueiden tähtitornille silloin kun Saturnus loistaa
taivaalla? Erikseen sopien ihan omalle porukalle, jotta ruuhkaa ei pääse syntymään.
Miksi? Koska Saturnus pitää nähdä kaukoputken läpi. Olen itse nähnyt sen yhden kerran. En ollut uskoa sitä todeksi. Aivan kuin joku olisi heiluttanut kaukoputken päässä paperista askartelemaansa ja värikynin käsittelemäänsä planeettaa. Saturnus oli kuin sadusta. Siellä se leijui lähes 1,3 miljardin kilometrin päässä,
mutta aivan kuin kämmenelle otettavissa.
Haluan nähdä sen uudelleen.
Muistan vielä vuosien jälkeen ne hetket, kun menetin Linnunrata- ja Saturnus-neitsyyteni. Se kertoo näkyjen vaikuttavuudesta.

Lapissa on turistibuumi. Muun muassa aasialaiset matkailijat rynnivät sinne talvella. Joissakin matkailukeskuksissa palkataan kiinaa osaavaa henkilökuntaa. Turistit tulevat katsomaan pimeyttä, lunta,
revontulia, majoittumaan erikoisissa hotelleissa kuten igluissa ja haluavat ottaa itsestään eksoottisia selfieitä, jotka päivittävät saman tien sosiaaliseen mediaan hashtagilla ”täällä minä olin”.
Samalla nämä turistit näkevät ehkä elämänsä ensimmäisen kerran sen, että pimeällä taivaalla tuikkii valoja.
Matkailijat tulevat usein aasialaisista ja eurooppalaisista suurkaupungeista, jossa taivaan ilmiöitä ei voi yleensä nähdä koskaan. Paitsi kun sataa kaatamalla vettä.

Nyt pitäisikin miettiä, miksi turistin pitäisi mennä Lappiin asti. Jos Suomeen asti vaivautuu, se ei ehkä ole edes kustannuskysymys, ja Lappi on korkealla pohjoisessa ja se on Joulupukin maa. Vahvoja argumentteja.
Mitkä olisivat ne tärpit, joilla turisti tulisi ja jäisi tänne meille? Ja voisivat kokea paljon samaa ja samoja luonnonilmiöitä kuin pohjoisessa, mutta samalla jotakin muuta ihmeellistä.
Talvella voisi järjestää eksoottisia asioita kuten kalastusta verkoilla jäällä, pilkkimistä, lyhyitä opastettuja retkiä metsään katsomaan eläinten jälkiä, laskemaan pulkalla mäkeä samalla kun pitkät kahvit ja muurikkaletut valmistuvat.
Lapissa on huomattu, että kaikki eivät uskalla mennä metsään. Tarvitaan opas. Turisti etsii kokemuksia, joista jää jälki. Paljon jo tehdään, enemmän varmasti voi.

Eikä kannata nauraa puhelimiaan kädessä pitäville ja alati valokuvia ottaville turisteille. Lapin matkanjärjestäjät ovat ymmärtäneet, että somettamiseen on annettava aikaa. Turisteille mietitään valmiiksi jopa kuvaustaustoja luonnossa.
Kun mennään jännään paikkaan, on oltava aikaa ikuistaa hetki ja laittaa se verkkoon ennen kuin jatketaan eteenpäin seuraavaan päivityskohteeseen.
Tämän ilmiön on huomattu kasvavan matkailijoiden keskuudessa. Tuskinpa se ainakaan vähenee.

Kari Kauppinen

Pysäköintikiekkomerkit siirrettiin varastoon

9.11.2017
Pysäköintikiekkomerkit asennettiin Keskustien varteen peruskunnostuksen yhteydessä. Asiasta nousi vilkas keskustelu ja nyt lähes kaikki merkit on laitettu varastoon. Mahdollisesti kesällä niitä käytetään laajemmin.
Lue lisää päivän Puumala-lehdestä.

Kaupungit, maakunnat ja Puumala

2.11.2017
Kuten tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet, niin viime viikkojen aikana julkisuudessa on keskusteltu varsin äänekkäästikin maakuntauudistuksesta ja erityisesti suurimpien kaupunkiemme näkökulmasta siihen.
Äänitorvena on ollut erityisesti Helsingin tuore pormestari Jan Vapaavuori. Kuten arvata saattaa, niin tällaisella kritiikillä on ollut työllistävä vaikutus myös allekirjoittaneeseen.

Maakuntauudistuksen tavoitteena ei ole sen enempää hidastaa kuin nopeuttaakaan kaupungistumista.
Päätarkoituksena on selkeyttää julkista hallintoamme siten, että maamme pystyy ottamaan entistä paremmin vastaan ikääntymisen tuomat haasteet hoivakustannuksiin.
Kahdeksaantoista maakuntaan siirretään yli 400 julkisorganisaation toiminnot: sairaanhoitopiirit, sote-vastuukunnat, ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet, ELY-keskukset, TE-toimistot ja niin edelleen.
Uudistuksen jälkeen meillä on enemmän demokratiaa, mutta vähemmän byrokratiaa.

Kaupungistuminen jatkuu Suomessa varmasti vielä edelleen. On luonnollista, että ihmisten koulutusasteen nouseminen vaikuttaa työpaikkojen keskittymiseen, ja erityisesti ne keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja yliopistopaikkakunnille.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen visioi, että vuonna 2030 puolet nuorten ikäluokasta aloittaisi korkeakouluopinnot. Jo nyt korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 40-44-vuotiaissa noin 45 prosenttia väestöstä.
Ilman toisen asteen tai korkea-asteen koulutusta on puolestaan entistä vaikeampaa löytää sopivaa työtä. Aiemmin nämä tehtävät ovat hävinneet maaseudulta. Robotisaation myötä ne tulevat häviämään entistä useammin myös kaupungeista.

Ihmisten työpaikat keskittyvät siis luultavimmin fyysisesti edelleen, mutta entistä useampi pystyy valitsemaan tämän rinnalla asuinpaikkansa vapaasti.
Isoimpien kaupunkien rinnalla pärjäävät siis alueet, joilla on vetovoimatekijöitä, ja joissa ihmiset vapaaehtoisesti haluavat viettää aikaa.
Puumalalla on vapaa-ajan asumisen paikkakuntana tässä kisassa erittäin hyvät pärjäämisen mahdollisuudet. Eräs tällainen merkki on se, että juuri Puumala ja Kangasniemi ovat Etelä-Savossa ne kunnat, joiden muuttoliike on tällä hetkellä positiivinen.

Puumalassa syntyneistä ja edelleen hengissä olevista noin viidestätuhannesta suomalaisesta vain 25 prosenttia, eli noin 1200 asukasta, asuu enää synnyinkunnassaan. Osuus on Suomen kuntien pienimpiä.
Noin 45 prosenttia puumalalaisista on puolestaan muualla syntyneitä, ”junan tuomia”, kuten minäkin. Heidän määränsä kasvattaminen on ehdoton elinedellytys Puumalalle, varsinkin jos syntyvät lapset ovat tulevinakin vuosina yhden käden sormilla laskettavissa.
Alueen vetovoimatekijöiden ja kilpailuetujen tunnistaminen, vahvistaminen ja korostaminen on tässä erityisen tärkeää.

Matias Hilden