Yksi hukkui Puumalassa juhannusaattoa vasten yöllä

23.6.2017
Juhannusta saareen viettämään mennyt henkilö hukkui torstain ja perjantain välisenä yönä Tetrinselällä Puumalassa.
Joukko ihmisiä oli saaressa aloittanut keskikesän juhlan, kun yksi seurueen jäsenistä oli lähtenyt veneelleen ja ilmeisesti liukastunut kalliolla ja päätynyt veteen.
Kun rantaan lähtenyt henkilö ei palannut muun seurueen joukkoon, muu porukka huolestui ja löysi rannasta vedessä kelluneen kadonneen henkilön lippalakin.
Pelastuslaitos sukelsi hukkuneen pohjasta.
Hätäkeskus sai ilmoituksen asiasta puoliltaöin.
Hukkuneen henkilön sukupuolta, ikää eikä sitä, onko hän paikkakuntalainen, eivät viranomaiset vielä aamuyöstä kertoneet, sillä suruviesti ei ollut vielä välttämättä tavoittanut omaisia.

Etelä-Savon pelastuslaitos on tarkentanut, että hukkunut on Puumalassa asunut 60-vuotias mies.

Yhteyslautta aloitti viikonloppuna

15.6.2017

Rengastien yhteyslautta aloitti liikennöinnin viime viikonloppuna, kun reitti Lintusalon ja Hurissalon välillä avattiin.

Mitä polku- ja moottoripyöräilijät tuumivat reitistä? Entä miksi lautturipariskunta Pirjo ja Jussi Kapanen hankkivat itselleen tällaisen kesätyön? Lue tunnelmista Puumala-lehdestä.

Kesää odotellessa, hirviä harmitellessa

15.6.2017

Suomalaiset alkavat muistuttaa entistä enemmän brittejä, jotka puhuvat tunnetusti paljon säästä ja syystäkin, sillä tunnetusti Brittein saarilla säät eivät ole parhaimmasta päästä.
Tämä kevät on ollut todella poikkeuksellinen, olemme saaneet odotella kesää poikkeuksellisen pitkään.
Toivotaan, ettei tänä vuonna käy samoin kuin nälkävuosina 1860-luvulla. Tuolloin Puumalassakin pahimpana kesänä ajettiin juhannuskirkkoon jäätä pitkin reellä. Tuolloin toki kesän tulo erosi tästä vuodesta. Ensin tuli aikainen kevät ja sen jälkeen todellinen takatalvi.

Meille kaikille Puumalan vapaa-ajan asukkaille kesä merkitsee ajan käytössä painopisteen siirtymistä isolta osin Puumalaan, irtautumista työrutiineista toisenlaisiin hommiin – jos ei kokonaan, niin ainakin suurelta osin. Kesän myötä Puumalan ja muiden mökkipaikkakuntien elämä vilkastuu silmin nähtävästi.

Itselleni niin lomat kuin viikonloput Puumalassa merkitsevät mahdollisuutta tehdä metsätöitä, viime vuosina entistä enemmän taimikonhoitotöitä: taimiston perkaamista, kunnostusta ja raivaamista. Mukavaa hommaa ja hyvää vaihtelua työrutiineille.
Taimikonhoitotyöt ovat tunnetusti hienoja siinä mielessä, että työn jälki näkyy, toisin kuin työkokouksissa istuessa.

Metsätöissä tulevat hirvet väkisinkin mieleen. Suuri hirvikanta tuhoaa taimikoita ja aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä.
Uskon että monia harmittaa taloudellisia menetyksiä enemmän menetetty työaika, hukkaan mennyt vuosien taimikonhoitotyö.
Hirvituhojen laajuus on jo pidemmän aikaa suunnannut metsän uudistusta aivan liian paljon männystä kuuseen. Tästä aiheutuu taloudellisia tappioita, koska liian karuilla paikoilla kuusi ei kasva samalla tapaa kuin mänty. Myös maisemat muuttuvat yksipuolisiksi.

Joka kevät lumien sulettua on aikamoinen jännitys, kun pääsee tarkastamaan taimikoita ja niiden hirvi- ja myyrätuhoja.
Kun jotain taimikkoa on useamman vuoden perannut ja auttanut kasvuun, on todella turhauttavaa – näin kauniisti todettuna – nähdä se hirvien katkomana.

Hirvet ja muut hirvieläimet aiheuttavat paljon muutakin haittaa, jos niitä on liikaa: ne levittävät punkkeja ja hirvikärpäsiä ja nämä epätoivotut eläimet, erityisesti punkit, taas lukuisia tauteja.
Eivätkä haitat lopu tähän: hirvieläinten aiheuttamat liikenneonnettomuudet ovat valitettavan yleisiä.
Itsekin pari vuotta sitten vaimon kanssa sellaiseen jouduin ja lopputuloksena oli auton romuttuminen täysin ja lievät henkilövahingot: oli varjelusta matkassa, pelkällä tuurilla emme olisi selvinneet. Olimme matkalla viitostiellä Puumalaan mökille elokuisena perjantai-iltana ja Mikkelin pohjoispuolella hirvi tuli eteen kirjaimellisesti puskista: Mitään ei ollut tehtävissä.
Hirvet kuuluvat osaksi maamme luontoa. Niiden kannan määrittely on ihmisten vastuulla. Pedot eivät ole enää pitkään aikaan siitä huolehtineet.
Olisi tärkeää käydä hirvikannan koosta kunnon keskustelua ja rajata kanta sellaiseksi, että se olisi tasapainossa erilaisten etujen kanssa. Selkokielellä todettuna: hirvikantaa tulisi vähentää ja näin vähentää sen aiheuttamia haittoja.
Lopuksi haluan kiittää metsästysseuroja ja niissä toimivia siitä, että annettujen lupien puitteissa pidätte hirvikantaa kurissa.

Timo Kietäväinen

Kirjoittaja on Puumalan vapaa-ajan asukas ja metsänomistaja.

Kunnanhallitus ja kunnanvaltuuston puheenjohtajisto valittu

12.6.2017

Puumalan kunnanvaltuusto on juuri valinnut uuden kunnanhallituksen.

Hallituksessa ovat seuraavat henkilöt: Harri Kautonen, kesk., (henkilökohtainen varajäsen Allan Mäkelä), Minna Korhonen, kesk., (Leena Puttonen), Olli Luukkonen, kesk., (Jukka Pitkonen), Seija Ikonen, kesk., (Emmi Valtonen), Antti Kasanen, ps., (Janne Mattila), Keijo Montonen, sd., (Jorma Virta), Laura Pitkonen, sd., (Elisa Lempiäinen).

Harri Kautonen valittiin puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Keijo Montonen.

KUNNANVALTUUSTON puheenjohtajaksi valittiin Unto Pasanen (kesk.), ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Erkki Luukkonen (kesk.) ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Martti Laine (kok.)

Kielletään kaikki

8.6.2017
Kielletään kerralla kaikki, ettei jää kenellekään nokan koputtamista.
Viime viikkoina ovat taas puhuttaneet suomalaisten pysyvät kieltokohteet kuten alkoholi ja tupakka. Saako ruokakaupan oluttölkissä olla 5,5 prossaa vai vain 4,7? Tai saako parvekkeella tupakoida ja jos ei, niin miten sen estät?
No, muutama hajamiete lienee paikallaan. Aloitan helpommasta eli tupakasta, jonka kanssa katkaisin välit 45 vuotta sitten. Päästyäni eräiden mutkien kautta armeijasta RECINT-laatoilla totesin, että paluu yliopiston penkille ja perheellistyminen olivat liian hintava paketti salliakseen sellaisia paheita kuin tupakointi. Katkaisin välit Työmieheen ja huomasin varsin pian, että pölli suussa edes puuholkissa ei ollut elämälle välttämättömyys. Eikä Saimaa maistunut sen paremmalta. Moderneihin merkkeihin en ehtinyt juurikaan tutustua lyhyen rakkautemme aikana.
Mutta nyt kun tupakka-askit koristellaan malli Auschwitz -kauhukuvilla ja Isossa Britanniassa vain niillä – bränditkin jää askeista pois – niin miksei kielletä kessuttelua kokonaan? No siksi, että jokaisella on oikeus valintoihin ainakin periaatteessa, joskin isoveli voi valvoessaan vaikeuttaa valintoja. Suomi tupakoimattomaksi vuoteen 2030 mennessä? Kun näkisi…

Nuorison keskuudessa tupakointi on vähentynyt viime vuosina rajusti. Kun miehistä sotavuosina 76 prosenttia röyhytteli, nykynuorisosta enää 12-20 prosenttia riippuen siitä, mihin ikään raja vedetään. No, nuuskaaminen on lisääntynyt erityisesti jääkiekkoilijoiden keskuudessa, mutta koska laji on muualla Euroopassa jo kielletty eikä sillä ole lätkän MM-saumoja parantavaa vaikutusta kuin naapurin hannuhanhilassa, lienee ajan kysymys, kun sekin kielletään.

Ja sitten alkoholi. Siihen aikaan, kun isoisä varpusen osti, Suomessa oli kolmetoista vuotta kestänyt kieltolaki, jolla yritettiin pakkoraitistaa kansaa. Toisin kävi, kansa ryyppäsi entistä ankarammin ja humalahakuisemmin. Viinaa – käytännössä liki sataprosenttista pirtua – virtasi Virosta kuten tänä päivänä mäyräkoiria. Laivat uivat syvällä mennen tullen. Lastina sama määrä ihmisiä, sama määrä suomalaista olutta, joka käy Tallinnassa kääntymässä ja palaa sitten vähän myöhemmin samoilla laivoilla Suomeen juotavaksi.
Kielletään sekin! Valmistujaisviinat haettiin jo huhti-toukokuussa, mutta nyt, kun juhannus lähestyy, niin jo vain suomalaisen ikijanon sammuttajat ovat liikkeellä paketti- ja kuorma-autoin, että varmastikin jokaisen kokon jälkivartioon riittää kaljaveikkoja, nesteenpoistotarpeineen. Johan siinä on ympäristön pilaantumisvaarakin ilmeinen, kun osa käytetystä oluesta lirisee vesistöihin niitä rehevöittämään.

Viro nostaa portaittain alkoholiveroa kesästä lähtien, tavoitteena lähes suomalaistasoinen verokanta vuoteen 2020 mennessä. Mitä se hyödyttää? Alkomahoolikaupat siirtävät toimipisteet rajan pintaan Latvian puolelle ja kaljalastin haku hieman vaikeutuu. Mutta ostetaan kerralla sitten enemmän, että bensakulut kuittaantuu. Kielletään siis tämäkin porsaanreikä, vaikka armas kallis hallituksemme tähyääkin jo silmät kiiluen ihanuutta, että veljeskansa veropäätöksellään mahdollistaa alkoholiveron reippaan noston myös meillä. Pitäähän hinnanero säilyttää maiden välillä, ettei kansa pääse selviämään ihan käsiin.
Kielletään sekin! Alkoholiveron tarkoitushakuinen nostaminen siis, koska jo nyt 1,4 miljardin vuotuinen verotuotto on suurempi kuin 1,2 miljardin suuruiset alkoholihaitat. Veroahan on perusteltu nimenomaan haittojen hoitotarpeella, sinänsä hyvin ynnätty. Mutta veroa rapakasti nostamalla tilkittäisiin vain valtion tulevia sotevajeita, ei hillittäisi juomahimoa. Suomalainen aikuinen – siis yli 15-vuotias – juo puhtaaksi spriiksi muunnettuna vuodessa keskimäärin 10,8 litraa. Ja veropolitiikan onnistumista kuvaa sekin, että vaikka kotimaisen verotetun myynnin määrä laskee, omaehtoisen tuonnin määrä kasvaa, joten nollasummapeliksi menee.
Kansa on janoinen, kielletään siis sekin!
Toden puhuen nykynuoriso on esi-isiään viisaampi niin alkoholin kuin tupakankin suhteen. Kulutus laskee, ei dramaattisesti, mutta pikkuhiljaa. Nautintoaineiden käyttötyyli alkaa lähestyä eurooppalaista normikulutusta, sivistynyttä suhdetta kyseisiin tuotteisiin siis. Humalahakuisuudesta ollaan pääsemässä eroon.
Mihin minkäänlaisia kieltolakeja siis tarvitaan?
Kielletään nekin!

Timo Korppi

Pasi Partanen remppaa, on työsuhteessa ja pitää vapaatakin

8.6.2017
Yrittäjä Pasi Partasella on kesällä taas niin sanotusti monta rautaa tulessa. Ihan uutena asiana tulevat vapaapäivät: niitä Partanen aikoo pitää kaksi viikossa. Vapaapäiviä hänellä ei ole kesäisin ollut sen jälkeen, kun aloitti Puumalassa yrittäjänä vuonna 2004.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Sofia Flygare on lehden kesätoimittaja

8.6.2017
Puumala-lehden kesätoimittajana on Sofia Flygare. Hänet tavoittaa numerosta 040 558 9228 ja sähköpostilla osoitteesta lomatoimitus@puumalalehti.fi.
Luepa lisää päivän Puumala-lehdestä.

Rengastie on polkupyöräilijälle aistimatka

3.6.2017
Puumalan vapaa-ajan asukas Ilkka Lehtola testasi rengastien polkupyörällä.
-Pyöräretki on parhaimmillaan tutkimusretki paikallisuuteen. Se ei ole vain sitä, että kilometrejä kertyy ja hiki lentää, vaan että ehtii nautiskellakin matkan varrella.
Lehtolalle polkupyörällä ajaminen on moniaistinen kokemus.
-Esimerkiksi tuoksuja kokee harvemmin autoillessa tai prätkäillessä. Ja yksi parhaimmista tuoksuista on se, kun polkee jyrkähköä ylämäkeä, niin tien laidasta nousee metsämansikan tuoksu.
Tuolloin pyörän satulasta voi hypätä hyvinkin pois ja poimia marjoja suuhunsa, sillä ajaminen ei ole niin totista ja kiireellistä.
-Muutoinkin matkan varrella on erilaisia kahvipaikkoja ja kioskeja. Yksilöllisiä pysähtymispaikkoja on paljon. Niissä maut ovat yksilöllisiä.
-Esimerkiksi Lietveden kioskilla korkealla mäen päällä kahvi ja tuore munkki maistuvat paljon paremmalta kuin kaupungissa. Paikka muuttaa perustuotteen henkilökohtaisemmaksi. Kiireettömyys, maisemat sekä kasvien, puiden ja kukkien tuoksu tuovat lisäarvoa.
Paikallisissa ruokapaikoissa kannattaa Lehtolan mukaan kokeilla paikallisia erikoisuuksia.
Pyöräilyn tuottama hyvä olo jatkuu ajopäivän jälkeen.
-Kun istahtaa ja lihakset lähtevät rentoutumaan, niin tulee raukea mielihyvän olo. Se on hyvä tunnetila. On liikkunut ja samalla kokenut erilaisia asioita.

ILKKA Lehtola ajoi rengastien Nestorinrannasta alkaen, siirtyen ensin Matti Viialaisen kyyditsemänä veneellä Hurissaloon, sieltä Lietveden kioskille, seuraavaan taukopaikkaan Sahanlahteen ja sitten Puumalan satamaan, josta edelleen Lintusaloon, takaisin Nestorinrantaan.
-Haastavin osuus oli ajaa Hurissalon ja kantatie 62:n risteyksestä lähelle Puumalaa. Sillä osuudella pitää olla tarkkana.
Lehtola kuvailee, että kaikkein vaikeinta on, kun iso rekka menee ohi ja joutuu sen imuun.
-Siinä joutuu pitämään tangosta tiukasti kiinni varsinkin tilanteessa, jossa samaan aikaan tulee kohtaavaa liikennettä eikä rekka pääse ohittamaan pyöräilijää etäältä.
Lehtola sanoo, että tilanne helpottuu, kun pääsee Vanhan Puumalantien risteykseen, jossa kantatieltä pääsee pois.
Lehtola pohtiikin, josko pyöräilyreitille voisi löytyä turvallisempia vaihtoehtoja kantatien osuudella maastosta, ketunlenkeistä.
-Siinä olisi kehitettävää.
Paras reitti rengastiellä Lehtolan mielestä on, kun ajellaan vähäliikenteistä reittiä Puumalasta Hurissaloon ja koko ajan on vesistöä sekä ylitetään salmia, siltoja ja saaria.
-Vene ja lossimatka tekevät tästä reitistä erityisen.
Yhteensä rengastiellä on matkaa noin 60 kilometriä.

AUTOILIJOILLE Ilkka Lehtolalla on vinkki.
-Sen sanoisin, että kun edessään näkee pyöräilijän, niin ihan reilusti hiljentäisi.
Pyöräilijää Lehtola kehottaa pukemaan oranssin liivin, jotta autoilija kiinnittää heti huomiota.
Perheille Lehtola suosittelee yhtä majapaikkaa muutamaksi päiväksi, josta voi sitten tehdä eri suuntiin päiväretkiä. Retkien ennakkosuunnittelu on tärkeää.
-Useampaan suuntaan pitäisi päästä, jotta ei tarvitse vatkata samoja reittejä.
Kun pyöräretkelle lähtee, ajopelin pitää tietysti olla kunnossa, vaikka mitään erityisenlaatuista pyörää ei tarvitse. Lehtola sanoo, että pitää valita oman kunnon mukainen matka sekä varata juomaa mukaan.
-Uupumus tulee helposti, jos välittömästi hikoilee itsensä kuivaksi.
Lehtola asuu Imatralla, mutta hänellä on vapaa-ajan asunto Puumalassa.

LINTUSALON ja Hurissalon väliä liikennöivä yhteysalus aloittaa liikennöinnin 10. kesäkuuta. Lautta kuljettaa polku- ja moottoripyöräilijöitä. Aluksena toimii Norppa II.
Hurissalon puolella lautan satamapaikka on Kivisalmi, josta on kaksi kilometriä Hurissalon Salelle. Lintusalossa satamapaikka on Nestorinranta.
Alus liikennöi päivittäin elokuun loppuun saakka. Lähtöaika Lintusalosta on kello 14 ja Hurissalosta kello 15.
Lauttamatka kestää puolisen tuntia.
Yhdensuuntainen matka maksaa polkupyöräilijältä kymmenen euroa, moottoripyöräilijältä viisitoista euroa ja lisämatkustajilta viisi euroa.
Lauttapaikan voi varata sähköpostilla osoitteesta norppa@puumala.fi tai puhelimitse numerosta 050 308 3004. Jos lauttamatkaan on aikaa alle 24 tuntia, liikennöitsijä suosittelee varaamista puhelimitse.
Lauttalippuja myy myös osa reitin varrella olevista yrityksistä.

Tällä levelillä ja tätä päivää

1.6.2017
Ystävättären Isä otti ja kuoli. Isä oli elänyt pitkän ja hienon elämän – puusepän pojasta oli vuosikymmenten saatossa tullut varakas mies. Hän oli käynyt koulut ja kurssit. Hän oli matkustanut ja nähnyt maailmaa. Hän oli asunut pitkiä toveja 92-vuotisesta elämästään ulkomailla. Hän oli toteuttanut sen sukupolven unelmaa.

Poika oli luvannut auttaa Ystävätärtä Isän hautaamisessa, talon tyhjentämisessä, perunkirjoituksessa, pankkiasioiden hoitamisessa, kuolinpesän asioiden selvittämisessä. Oli luvannut – vaan ei tiennyt Poika mitä tuli luvanneeksi.

Ei siinä seurakunnan kanssa suoranaisesti riidelty, mutta ei paljon muutakaan. Pankki pani parastaan ja muistutti, että nyt eletään tätä päivää. Perunkirjoituksessa kinattiin vanhoista haarukoista. Ja Ystävätär itki itkemästä päästyään.

Poika tilasi Isän virkatodistuksia monesta seurakunnasta. Oli mokoma vielä mennyt syntymäänkin menetetyssä Karjalassa. Poika kaiveli Isän vanhimman tyttären virka- ja kuolintodistukset, soitti soittamasta päästyään. Poika soitti vuosien saatossa kuin huomaamatta maksullisiksi muuttuneisiin numeroihin, yritti mennä tapaamaan virkailijoita paikan päälle, yritti saada asiat hoidettua. Ovet aukenivat sitkaasti ja Ystävättären antamissa valtakirjoissa oli aina joku muotovirhe. Rahaa paloi ja Poika alkoi tupakoida uudestaan viiden vuoden jälkeen.

Seurakunnan kanttori ilmoitti, että hän ei osaa soittaa Mozartin Lacrimosaa. Eikö Bachin Air käy? On se kelvannut muillekin. Lacrimosa on sitä paitsi kuorokappale, ei sitä voi uruilla soittaa. Mitä sillä on väliä, jos Isä oli toivonut Lacrimosaa, ei se sitä enää kuule kuitenkaan. Niin tuumasi leipäkanttori ja soitti Airin. Elämme nyt tällä levelillä, ei tässä ole aikaa mihinkään joutavan vainajan joutavan toiveen toteuttamiseen.

Pankki sulki tilit. Tietenkin ne suljetaan, tuumasi pankkivirkailija, nehän ovat nyt kuolinpesän rahoja ja niihin tarvitaan osakkaiden valtakirjat. Valtakirjojen on oltava muodollisesti oikeanlaiset. Mitä sitten, jos Ystävättärenne sisar ei anna valtakirjaa. Maksakaa omista rahoistanne ja perikää sitten kuolinpesältä. Poika maksoi, kun oli luvannut auttaa Ystävätärtä. Maksoi kuin maksoikin.

Niin saatiin Isä hautaan. Airin säestyksellä. Pojan rahoilla.

Ja katso, niin koitti pesänselvityksen ja perinnönjaon aika. Ystävätär ja sisar kiistelivät vanhoista lakanoista, lusikoista, tauluista, astioista, matoista, viherkasveista, puutarhaletkuista, ruohonleikkureista, trimmereistä, imureista ja mitä kaikkea sitä ihminen kotiinsa keksiikään haalia. Riidan päätteeksi sisarusten välit menivät niin solmuun, että puhevälit loppuivat. Otettiin juristi ja juristihan se vasta maksoikin. Ja Poika maksoi. Hän maksoi kaiken, kun oli kerran tullut luvanneeksi.

Kalliiksi tulee kuoleminen näinä sähköisen viestimisen aikoina. Kalliiksi tulee näinä aikoina, kun ihmiset ovat ajautuneet elämissään niin äärirajoille, että hermojen mitta on puoli milliä.

Jos on ihmisen elämä ja eläminen kallista, niin sitä totisesti on kuoleminenkin. Jos tulee ihminen huonosti kohdelluksi elämässä, niin ei se kohtelu kuolemassakaan sen kummempaa ole, Poika tuumi.

Hän muisti erään vanhan ystävänsä sanat: ei kuolleen ihmisen haudan äärellä rahaa ja haarukoita jaeta, siellä jaetaan rakkautta. Kuka oli se, jota vainaja eniten rakasti. Kenestä välitti. Perinnönjakoon erikoistunut asianajaja tiesi mitä puhui. Vainajalle on yksi lysti mitä kanttori soittaa, kuka haarukat saa ja kenelle päätyy vanha matto.

Vainaja on päässyt taivaan riemuihin…tai sinne minne on itse ajatellut pääsevänsä. Jos minnekään. Oppia ikä kaikki, Poika tuumi ja päätti tehdä edunvalvontatestamentin, testamentin ja hoitotahdon. Poika päätti lopettaa maallisen tavaran keräämisen ja ryhtyä tuhlaamaan kaikki ne pankkineuvojan mielenkiintoisina myymät pankin ”tuotteet” – sijoitusrahastot, indeksilainat, eläkevakuutukset, korkotilit, teollisuusosakkeet. Niin kauan, kun vielä on aikaa ja järki päässä, Poika mietti. Se on tätä päivää se!

Päivi Musakka

Posliiniateljee siirtyi aurinkolämpöön

1.6.2017

Posliiniateljee Honey Moon on siirtynyt luonnonmukaisen sähkön tuotantoon. Viime viikon keskiviikkona talon katolle asennettiin 32 kookasta aurinkokennoa, joiden tuottamalla sähköllä rakennus valaistaan ja lämmitetään lähes täydelleen. Uusi tuotanto käynnistyi jo asennusiltana.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Autojen tilannenopeus aiheuttaa harmia siltatyömaalla

1.6.2017

Likasalmen silta Luukkolantiellä on remontissa, joka käynnistyi toukokuun alussa. Työt valmistuvat heinäkuun lopulla ja elokuun alussa päästään ajamaan uuden asfaltin saanutta siltaa pitkin.

Ongelmia aiheuttavat autoilijat, jotka eivät noudata nopeusrajoituksia vaan ajavat reipasta ylinopeutta.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Metsässä kasvaa varallisuus

1.6.2017

Puumalan kunta tekee uuden metsäsuunnitelman, jotta metsän varallisuus ja tarvittavat toimenpiteet ovat ajan tasalla.

Myös yksityiset metsänomistajat voivat tehdä suunnitelman. Metsäomistuksen sukupolvenvaihdoskin olisi hyvä tehdä ajoissa.

Lue lisäää Puumala-lehdestä.

Kuvassa metsäpalveluyrittäjä Antti Haverinen mittaa puustoa.

Oppilaat näkivät norpan

1.6.2017

s/s Wennon kesäkausi alkoi täyteläisesti, sillä laiva lastattiin kolmena päivänä viimeistä sijaa myöten koululaisilla.

Keskiviikkona Puumalan koululaiset näkivät laivalta norpan.

Lue lisää Puumala-lehdestä.