Aura-auton nostotyöt jatkuvat Rongonsalmella

27.11.2016
Lauantaina iltapäivällä Rongonsalmen lossiväylällä järveen uponnut auto on edelleen paikallaan.
Etelä-Savon Pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Joni Himberg arvioi, että auto saadaan ylös ja lossiliikenne avattua sunnuntain aikana. Aikaa hän ei osaa arvioida.
Auto yritettiin aiemmin nostaa nosturilla, mutta sen tehot eivät riittäneet. Nyt nostoa yritetään toisella taktiikalla. Himberg sanoo, että raskaampia nostureita ei paikalle voi helpolla tuoda, sillä tie ei tällaista operaatiota kestä.
Aura-auton kuljettaja pelastautui autosta uimalla.

Kuva: Etelä-Savon Pelastuslaitos.

Kuorma-auto järveen lossirampilta

26.11.2016
Soralastissa ollut aura-auto ajautui Rongonsalmen lossin rampilta järveen lauantaina iltapäivällä.
Ajoneuvon kuljettaja pelastautui ajoneuvostaan ja ui rantaan.
Järvessä oleva kuorma-auto estää lossin liikenteen vähintäänkin myöhäiseen lauantai-iltaan.
-Voi olla, että menee huomiseenkin, sanoo Etelä-Savon Pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Eero Aho.
Pelastuslaitoksen yksiköt estävät ajoneuvosta vapautuvan öljyn leviämisen laajemmalle vesistöön puomittamalla onnettomuuskohteen.

Heijastinkuusi loistaa pimeässä

25.11.2016
Puumala-lehti pystytti keskiviikkoaamuna heijastinpuun kirkonkylän keskelle, Keskustie 10:n tontilla olevan kannon päähän tien viereen.
Kuusen heijastimia saa ottaa jokainen tarpeensa mukaan. Tavoite olisi tietysti, että kaikilla hämärällä liikkujilla olisi heijastin.
Heijastimia lisätään puuhun tarpeen mukaan.
Heijastinpuun ajatus on nimenomaan se, että ne, joilla ei jostain syystä heijastinta ole mukanaan, voivat niitä puusta ottaa ja kiinnittää vaatteisiinsa mielellään saman tien.
Yhteyspäällikkö Eini Karvonen Liikenneturvan Mikkelin toimistosta pitää heijastinpuuta erinomaisena ajatuksena.
-Se on loistava idea nostaa esille näkymistä ja näkemistä liikenteessä.

HEIJASTINPUITA on ollut muuallakin Suomessa, mutta mikään laaja ilmiö se ei ole. Sen sijaan esimerkiksi Virossa heijastinpuita koristellaan runsaasti, esimerkiksi koulujen ja päiväkotien läheisyyteen sekä muille yleisille paikoille. Virossa heijastin on lain mukaan pakollinen varuste.
-Tietojeni mukaan aivan vastaavanlaisia heijastinpuu-tempauksia ei ole Etelä-Savossa toteutettu.
-Niitä on ollut kylläkin jonkun verran niin sanotulla vaihtokauppaperiaatteella eli ”tuo vanha heijastin heijastinpuuhun ja saat uuden tilalle”.
-Vaihdossa saatuja heijastimia on sitten käytetty erilaisten tilataiteiden tekemiseen muun muassa niin, että niitä on ripustettu sisätiloissa oleviin puunoksiin ja puihin, sanoo Eini Karvonen.

HEIJASTIN on taajamissakin erittäin tärkeä väline näkyvyyden parantamiseksi. Vaikka jalankulkija tai pyöräilijä näkee auton, ei autonkuljettaja välttämättä havaitse riittävän ajoissa muita liikkujia, joilla ei heijastimia ole.
Vaikka taajamassa on valot, se ei takaa näkyvyyttä. Päinvastoin, autoilija saattaa häikäistyä valon taittumisen takia, varsinkin sateella.
-Meillä jalankulkijoilla ei ole mitään valoa tuottavaa lähdettä ja siksi meitä on todella vaikea nähdä myös taajamassa, sanoo Eini Karvonen.
-Heijastin tai taskulamppu ovatkin ainoita, mikä auttaa meitä näkymään, vaikka me itse näkisimmekin liikkua vaikeuksitta katu- tai mainosvalojen loisteessa.
Myös autolla liikkuvat tarvitsevat heijastinta.
-Muistuttaisin heitä, että autosta pois noustessaan myös he ovat jalankulkijoita.

HEIJASTIMIA Puumalan heijastinkuuseen lahjoittivat Liikenneturva, Etelä-Savon Pelastuslaitoksen Puumalan yksikkö, vakuutusyhtiöt OP-Pohjola, Turva, Lähi-Tapiola ja Pohjantähti sekä Mikkelin Jukurit.
Kuusen lahjoitti Antti Kasanen ja se pystytettiin FH Investin, josta kumppanina on Mikko Viskari, tontille.

Kari Kauppinen

Hyvän kierteessä

rajattu LV Timo Korppi, kirjalija24.11.2016

Helsingistä kuuluu kummia. Liituraitaklopit ja eduskunnan poliittiset broilerit ovat sitä mieltä, että työllisyysongelma ratkeaa julistamalla koko Kehä III:n ulkopuolinen Suomi havumetsä-protektoraatiksi ja keskittämällä asuminen Kehä III:n sisäpuolelle. Se kuulemma onnistuu rakentamalla muutama lähiö täyteen satakerroksisia kivitaloja, joiden yläkerroksista näkyy paitsi Tallinnaan, myös Tukholmaan ja hyvän sään aikana New Yorkin Trump Toweriin saakka.
Samalla logiikalla nämä suupielet korvissa ideallaan hekumoivat rikkiviisaat julistavat, että ahdistavat liikenneongelmatkin väistyvät, kun valtakunnan kaikki pysyvät työpaikat ovat kävelymatkan, tai korkeintaan kaupunkijopoilla pyöräilymatkan päässä.

Onpa ihanaa! Puumalakin luettaisiin tällä logiikalla kuuluvaksi ulkohuussisuomeen, joka kuuluu karhuille, susille, hirville ja muille pienemmille villieläimille. Mitään niistä, siis hyttysiä suurempia ei saisi uuden, eiralaisessa kerrostaloyksiössä ideoidun luonnonsuojelu- ja alkuasukaslain nojalla metsästää ja muuten vainota.
Puumalaiset, siis me alkuasukkaat saisimme toki elannoksemme poimia metsämarjoja ja villiyrttejä, sekä kalastaa valikoivasti särkiä, kiiskiä ja järvikuoreita, kunhan säästämme paremmat kalat pääkaupunkilaisserkkujen pöytiin ja lähetämme ne Stockan Herkkuun.
No, onneksi yllä kuvattu tilanne oli vain Tuppuraisen painajaisunesta, josta hän Kuittisessa kertoi Tappuraiselle kauhusta väräjävällä äänellä.
Tappurainen lohdutteli nähneensä ihan päinvastaista unta. Puumala oli ajautunut hyvän kierteeseen, jolla ei kerta kaikkiaan näkynyt loppua olevankaan.
Koko vuosi on juhlittu kunnan 400-vuotista itsenäistä historiaa, näkyvästi ja kuuluvasti. Tasavallan presidentti suoritti valtiovierailun Puumalaan kesällä ja kutsui sen jälkilöylyissä kunnanjohtajamme Matias Hildenin vastavierailulle linnaansa. Kutsun sai myös Sahanlahden isäntäpari, Jaana ja Janne Kuivalainen, jotka tarjosivat matkailukeskuksessaan presidentille vierailuohjelmaan kuuluvan lounaan ja melontaretken jälkeisen upean savusaunakokemuksen.

Eikä tässä vielä kaikki hyvä, ei suinkaan. Kunnassa päätettiin, päinvastoin kuin 47 muussa kunnassa, laskea verotusta. Kompensoimaan vaikkapa tänä ja ensi vuonna leikattavien eläkkeiden ostoarvoa.
Päätös merkitsee, että isot naapurikunnat kuten Mikkeli ja Savonlinna ovat paljon Puumalaa tiukempia verottajia. Kuntalaiset saavat veroalessa ainakin 150 000 euron vuosihyödyn ja jos arvioidaan verotuksen piiriin kuuluvien puumalalaisten määrä 1 500 hengeksi, se on satanen per nokka.
Kadehtikaa vaan siellä ruuhkasuomessa asti ja hei herätys, eläkeläiset. Muuttakaa tekin Puumalaan, täällä eläminen on halvempaa, mukavampaa ja hyvän kierteessämme riittää riemua teillekin.

Jos pelkäätte, että täällä odottaa kulttuurityhjiö, se on ihan turha pelko.
Vihdoinkin kunnolla toimivaksi saatu kulttuuriyhteistyö yli kuntarajojen tuo jo ensi kesänä Sahanlahteen aivan uudenlaista ja -tasoista kesäteatteria. Mukana niminäyttelijöitä kulttuurin kuka-kukin-on-kalenterin kärkipaikoilta, joille rakennetaan matkailukeskukseen oma Thalian torppa, tässä tapauksessa teatteritalli. Sinne, isäntäväen ystävällis-turvalliseen huomaan pesiytyy myös kesäinen Teatterifestivaali, joka aloitti ja lopetti Hurissalossa viime kesänä.
Puumalan kesää aiotaan päättäväisesti pidentää tuomalla niin koti- kuin ulkomaisiakin turisteja nauttimaan myös elokuisista Kirjakemmakoista, joiden ensi kesän teema-aihe on maku. Syyskesän metsämarjojen, villiyrttien ja herkullisen järkikalan maut ja maine halutaan näin vientituotteeksi ja tuontivietteeksi ihmisille, joille raitis ilma, rauhallinen ja seesteinen luonto, puhtaat ja maistuvat luonnon antimet eivät ole omilla kotinurkilla kuin kaukainen kangastus, fata morgana. Ei kannata punastella vaatimattomuudesta, jos vierailijat lähtiessään kummastelevat, miksi heille ei aiemmin kerrottu Puumala -nimisen Shangri-lan olemassaolosta.
Hyvän kierre ei saa päästä katkeamaan, joten kunnanjohtajamme esittämä ajatus haalia Puumalan puolesta uusia kehitysideoita kannattaa ottaa todesta. Etsitään yhdessä se, jota vaikkapa kiinalaisille tai japanilaisille voidaan tarjota ”The spirit of Puumala” – epiteetin alla. Voidaan samalla torpata nuo liituraitakloppien ja poliittisten broilerien hullut puheet Helsingissä ja jättää siellä viljellyt visiot omaan arvoonsa.
Niin, Tuppuraisesta ja Tappuraisesta vielä. Tuppuraisen painajainen ei kaikilta osin ollut unta. Tappuraisen positiivinen painajainen ei miltään osin.

Timo Korppi

Perheenpäivä oli suosittu

24.11.2016
Viime lauantaina järjestetty perheenpäivä keräsi väkeä enemmän kuin vuosiin. Paikalla oli muun muassa eläimiä ja liikuntapisteitä. Järjestäjätaho Mannerheimin Lastensuojeluliiton Puumalan yhdistys oli ennen tapahtumaa saanut mahtavan yllätyksen.
Lue lisää ja katso kuvat Puumala-lehdestä.

Kuorot juhlivat pyöreitä vuosia

24.11.2016
Puumalan kansalaisopiston Sekakuoro on toiminut 40 vuotta ja Mieslaulajat 60 vuotta. Kuorot juhlivat tasavuosiaan viime sunnuntain juhlakonsertissa. Kuvassa kuorojen pitkäaikainen johtaja Ritva-Leena Pitkäpaasi ja nykyinen johtaja Sirja Rexho.
Lue lisää kuorojen taustasta Puumala-lehdestä.

Antti Luukkonen täyttää 100 vuotta

24.11.2016
Hurissalossa asuva Antti Luukkonen viettää marraskuun viimeisenä päivänä satavuotissyntymäpäiviään samassa talossa, jossa aloitti koulunkäynnin 1920-luvulla, HurissaloTalossa. Kuvassa Luukkonen lukee kopiota syntymäpäivänsä sanomalehdestä 30.11.1916.
Lue Antin ajatuksia elämästä ja rakkaudesta Puumala-lehdestä.

Heijastinkuusi Keskustie 10:n pihalle

23.11.2016
Puumala-lehti pystytti keskiviikkoaamuna heijastinpuun kirkonkylän keskelle, Keskustie 10:n tontilla olevan kannon päähän tien viereen.
Kuusen heijastimia saa ottaa jokainen tarpeensa mukaan. Tavoite olisi tietysti, että kaikilla hämärällä liikkujilla olisi heijastin.
Heijastimia lisätään puuhun tarpeen mukaan.
Heijastinpuun ajatus on nimenomaan se, että ne, joilla ei jostain syystä heijastinta ole mukanaan, voivat niitä puusta ottaa ja kiinnittää vaatteisiinsa mielellään saman tien.
Yhteyspäällikkö Eini Karvonen Liikenneturvan Mikkelin toimistosta pitää heijastinpuuta erinomaisena ajatuksena.
-Se on loistava idea nostaa esille näkymistä ja näkemistä liikenteessä.

HEIJASTINPUITA on ollut muuallakin Suomessa, mutta mikään laaja ilmiö se ei ole. Sen sijaan esimerkiksi Virossa heijastinpuita koristellaan runsaasti, esimerkiksi koulujen ja päiväkotien läheisyyteen sekä muille yleisille paikoille. Virossa heijastin on lain mukaan pakollinen varuste.
-Tietojeni mukaan aivan vastaavanlaisia heijastinpuu-tempauksia ei ole Etelä-Savossa toteutettu.
-Niitä on ollut kylläkin jonkun verran niin sanotulla vaihtokauppaperiaatteella eli ”tuo vanha heijastin heijastinpuuhun ja saat uuden tilalle”.
-Vaihdossa saatuja heijastimia on sitten käytetty erilaisten tilataiteiden tekemiseen muun muassa niin, että niitä on ripustettu sisätiloissa oleviin puunoksiin ja puihin, sanoo Eini Karvonen.

HEIJASTIN on taajamissakin erittäin tärkeä väline näkyvyyden parantamiseksi. Vaikka jalankulkija tai pyöräilijä näkee auton, ei autonkuljettaja välttämättä havaitse riittävän ajoissa muita liikkujia, joilla ei heijastimia ole.
Vaikka taajamassa on valot, se ei takaa näkyvyyttä. Päinvastoin, autoilija saattaa häikäistyä valon taittumisen takia, varsinkin sateella.
-Meillä jalankulkijoilla ei ole mitään valoa tuottavaa lähdettä ja siksi meitä on todella vaikea nähdä myös taajamassa, sanoo Eini Karvonen.
-Heijastin tai taskulamppu ovatkin ainoita, mikä auttaa meitä näkymään, vaikka me itse näkisimmekin liikkua vaikeuksitta katu- tai mainosvalojen loisteessa.
Myös autolla liikkuvat tarvitsevat heijastinta.
-Muistuttaisin heitä, että autosta pois noustessaan myös he ovat jalankulkijoita.

HEIJASTIMIA Puumalan heijastinkuuseen lahjoittivat Liikenneturva, Etelä-Savon Pelastuslaitoksen Puumalan yksikkö, vakuutusyhtiöt OP-Pohjola, Turva, Lähi-Tapiola ja Pohjantähti sekä Mikkelin Jukurit.
Kuusen lahjoitti Antti Kasanen ja se pystytettiin FH Investin, josta kumppanina on Mikko Viskari, tontille.

Kari Kauppinen

Jani Halmeelta ei lopu lukeminen kesken

17.11.2016
Jani Halmeelle tulee Puumala-lehden lisäksi 162 paikallis- ja kaupunkilehteä. Hän pitää paikallislehtien merkitystä omalla alueellaan merkittävänä. Samaa mieltä on Janne Kataja, joka on myös tilannut kaikki nämä lehdet. Kataja sanoo, että paikallislehdissä pienet yksityiskohdat nousevat kirkkaammin esiin ja piirtävät Suomesta rikkaan ja ainutlaatuisen kuvan.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Sahanlahdelle kesäteatteri

17.11.2016

Sahanlahdella panostetaan ensi kesäksi kulttuuriin, erityisesti teatteriin. Jaana ja Janne Kuivalainen rakentavat tulevaksi kesäkaudeksi erillisen, makasiinia markkeeraavan ja maiseman miljööseen sopivan latomaisen rakennuksen.

Teatteriin satsaamisen taustalla on Pauliina Hukkanen, joka pyörittää kesäteatteri Kuninkaankartanoa Juvalla. Hän toimii Kuninkaankartanon Kesäteatterin johtajana ja tuottajana. Hukkasen teatterin lisäksi Hurissalon Teatterifestit siirtyvät Sahanlahdelle.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Titta Hämäläinen viihtyy Tallinnassa

17.11.2016
Puumalasta kotoisin oleva Titta Hämäläinen on asunut Tallinnassa yli kymmenen vuotta. Hän viihtyy Virossa ja virolaisten parissa. Hämäläisen puheessakin kuuluu jo virolainen sointi.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Pieniä tekoja, suuria seurauksia

LV Kari Kauppinen17.11.2016

Aurinkoisia ja muita pirteitä kuvia katujen ja pihojen asfalttiin. Siinä yksi vapaasti toteuttava idea ensi kesälle. Tässä kirjoituksessa oleva kuva on yksi esimerkki, miten viemärinkansia on koristeltu.
Vaikka tällaisten piirrosten ja maalausten värit ajastaan haalistuvat ja kuva likaantuu, se tuo melkoisen satavarmasti hymyn huulille. Eikä maksa paljon.
Paitsi että kunta ja seurakunta voivat isoina toimijoina näyttää esimerkkiä, niin samaan tyyliin voivat yritykset ja yksityiset kansalaisetkin piristää elinympäristöä. Mielikuvitus kannattaa päästää vauhtiin.
”Hulluimmat” ideat ovat usein nerokkaimpia. Eikä ainakaan ensimmäistä purnaajaa kannata uskoa, että taas on hommat tehty väärinpäin.

171116-lv-sillan-kupeelta-1-verkkoon

Toinen idea tulee Virosta. Siellä on ympäri maata syksyn ja alkutalven aikana koristeltu heijastinpuita (helkuripuu).
Virossa heijastimen käyttö on pakollista ja käytön lisäämiseksi koulut, päiväkodit ja erilaiset yhteisöt koristelevat puita heijastimilla. Jotkut ovat hyvin karuja ja niissä on vähän tavaraa, toiset ovat kuin runsaita joulukuusia.
Perusajatus on kuitenkin sama: puuhun voi kuka tahansa kansalainen, yhteisö, järjestö tai yritys tuoda heijastimia ja ennen kaikkea niitä voi kuka tahansa ottaa mukaan. Ja mielellään kiinnittää heti omiin vaatteisiinsa roikkumaan. Myös panta- ja muunkin tyyppiset heijastimet sopivat hyvin puuhun ripustettavaksi.
Heijastinpuita on Suomessakin ollut satunnaisesti.

171116-lv-sillan-kupeelta-2-verkkoon

Vaikka suojasää saapuu ennusteiden mukaan loppuviikoksi, on talvesta saatu jo mukavaa makua. Kunhan pysyvät pakkaset saapuvat, tässä edelleen tietysti vapaasti hyödynnettävä ajatus ravintolayrittäjille.
Eli voisiko jonkin tapahtuman tai viikonlopun ohjelmaan kuulua hehkuviinin ja holittoman glögin tarjoilu terassilla? Pystypöydissä lämmintä juomaa ja pientä purtavaa. Edellyttäen tietysti, että viranomainen myöntää luvat toimintaan.

Puumala-lehdessä uutisoitiin lokakuun puolivälissä, että ideoita ja toiveita Puumalan toiminnoista voi lähettää lehteen. Ne voivat olla maksullisia, kaupallisia palveluja tai yleishyödyllisiä, joista olisi mahdollisimman monelle iloa ja hyötyä.
Ajatuksiaan voi edelleen lähettää. Ja kannattaa lähettää. Missään nimessä ei kannata olla liian kriittinen. Parhaiden ideoidenkin on lähdettävä jostakin liikkeelle ja jos oma idea ei vielä kanna maaliin saakka, niin se saattaa olla juuri puuttuva linkki lopulliseen täysosumaan, joka tuottaa monelle iloa täällä Puumalassa.
Muistan, kun olin opettajana ja opiskelijoiden kanssa teimme ideointiharjoituksia. Alkuun ei tahtonut syntyä mitään ja palaute oli, ”ettei me keksitä mitään”. Kun turha kritiikki väistyi ja kaikki mieleen juolahtaneet ajatukset piti kirjata paperille eikä mitään sensuroitu, niin pikku hiljaa kaiken massan ja mössön joukosta alkoi löytyä helmiä, joita kehiteltiin edelleen. Lopulta homma oli totaalisen hauskaa ja opiskelijoiden tyytyväisyys omiin kykyihin näkyi: he keksivät ainutlaatuisia asioita.
Samaa metodia voi käyttää myös vaikkapa perheissä. Eli esimerkiksi miten perheen, kaikkien perheenjäsenten, elämä muuttuisi vieläkin paremmaksi. Yhteinen ideointihetki voisi tuoda eteen yllättäviä toiveita ja ajatuksia, jotka ovat joskus olleet mielessä, mutta jo unohtuneet.
Esimerkit voivat olla hyvin arkisia: ajetaan liukkaalla kelillä hiljempaa ja tullaan kymmenen minuuttia myöhemmin perille, mutta ketään ei pelota. Tai jos puolison päätä särkee, niin mitä jos tarjoutuisi hieromaan hartioita kymmenen minuuttia vaikka elokuvaa katsoessa. Tai mennä ulos leikkimään lasten kanssa, vaikka olisi ”kiire” ja ”väsyttäisi”.

Meidän kaikkien teot voivat siis olla äärimmäisen ”pieniä”, mutta toteutuessaan ne muuttuvat ”suuriksi” asioiksi. Ystävällinen sana ja teko muuttaa ilmapiirin aivan toiseksi kuin murahdus ja muljaisu.

Kari Kauppinen

 

Puumalan kunnanvaltuusto vahvisti veroprosentin laskun

Puumalan ensi vuoden veroprosentiksi vahvistettiin 20,0.
Kunnanvaltuusto käsitteli pitkään valmistellun asian maanantai-iltana.
Esitys meni yksimielisesti läpi viiden puheenvuoron saattelemana.
Puheenvuorossaan Kimmo Kotro (sd.) pohti, että prosentti kannattaisi pitää ennallaan, mutta vasta-argumenttina muissa puheenvuoroissa oli muun muassa se, että veroprosentin laskeminen saattaa itse asiassa nostaa verotuloja. Esimerkiksi kuntaan muuttoa harkitsevat eläkeläiset seuraavat prosentteja tarkasti.

Tryffelilöydöstä muisteltiin

Puumalassa tehtiin heinäkuussa 2009 runsas ja harvinainen tryffelilajikelöytö. Niistä julkaistiin tieteellinen artikkeli kiinalaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden selvittelyn jälkeen.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Mielikuvitus muutti trikoot

Käsityön opettaja emerita Kaija Huhtinen ei ole säästellyt mielikuvituksessaan ja luovuudessaan loihtiessaan t-paitojen trikoosta kaikenlaisia uusiotuotteita. Niiden näyttely on parhaillaan kunnantalolla.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Ikuinen elämä

Päivi MusakkaPoika oli itkenyt  vahvasti Muorin hautajaisissa. Hän oli surrut Muorin elämän vaatimattomuutta, pientä aivan vastikään sähköistettyä mökkiä, esteettömäksi remontoitua tupaa ja vain muutama vuosi taaksepäin asennettua vesijohtoa. Hän itki Muorin iloa siitä, miten helpoksi elämä oli tuon kaiken ”moternin” myötä Muorille muuttunut.

Siinä ohessa Poika itki omatkin surunsa. Hän pyyhki silmiään, kun hän muisti ensirakkautensa ja sen miten lyhyeen se oli loppunut. Poika oli ollut kahdeksantoista, kun hän oli muuttanut pois Puumalasta ja Liisa oli jäänyt kylälle. Mennyt sittemmin naimisiin Kallen kanssa, saanut ja kasvattanut liudan lapsia.

Hän suri pois ensimmäiset pettymyksensä pääkaupungin työpaikoissa. Hän kyynelehti pienenpienet, ahtaat ja tunkkaiset yksiönsä Helsingin Vallilassa. Poika antoi kyynelten valua virtanaan, mutta ei jaksanut uskoa papin sanaan ikuisesta elämästä.

Viikkoja hautajaisten jälkeen Poika seikkaili internetissä, googlasi itsensä ja muutaman ystävänsä. Hän löysi netistä jo puolenkymmentä vuotta sitten kuolleen kaverinsa Facebook–profiilin. ”Mahtava meno, moottoritie on kuuma! Illaksi Pistohiekoille ja menoksi!” Ystävä oli ajanut yhteen rekan kanssa. Hän ei koskaan päässyt Pistohiekoille.

Poika löysi netistä itsensä yli kymmenen vuoden takaa. Kalpea, siloposkinen nuorukainen mielenosoituksessa Helsingin keskustassa, banderollit kädessä ja silmissä valtaisa elämänkiihko. ”Alas kaikki vääryys, oikeutta ihmiselle!”

Poika otti yhteyttä Googleen. Hän otti yhteyttä Facebookiin. Hän kirjoitti toimitusjohtajille. Hän kävi läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat reitit saadakseen nuoren itsensä ja kuolleen ystävänsä pois netistä. Poika ei onnistunut, sillä poistaminen ja poistuminen  netistä oli tehty vaikeaksi ellei mahdottomaksi.

Illalla poika kaivoi esiin Muorin kuvan, katseli sitä ja muisti, mitä Muori oli aikoinaan sanonut: ”Niin kauan kuin joku meidät muistaa, me olemme olemassa!” Poika avasi pullollisen olutta, avasi netin ja avasi vielä Facebookinkin. ”Niin kauan kuin emme saa itseämme poistettua netistä, verkkosivustoilta ja internetin uumenista, me olemme olemassa.

Poika muisteli papin sanoja.  Satoja vuosia vanha viesti siitä, että kuolemaa ei ole, on maailmamme sähköistymisen myötä muuttunut irvokkaaksi kuvaksi elämästä, Poika pohti.

Jos ikuinen elämä oli aikaisemmin lepoa, rauhaa, harppu ja siivet selässä, se on nyt tarina siitä, mitä aamulla söin. Se on tarina siitä, mitä päivällä tein. Se on kiukustunut puuskahdus siitä, mitä päivän mittaan näin.

Poika kirjautui Facebookiin, hän poisti profiilinsa,  mutta hän ei kuitenkaan hetkeäkään edes luullut, että olisi päässyt ikuiseen rauhaan. Sillä niin kauan kuin joku meidät muistaa, me olemme olemassa – halusimmepa sitä tai emme.

Poika pohti toisen oluensa kohdalla, että netin myötä kuolemaa ei ole. Kerran, kun on sille pikkusormensa antanut….

Päivi Musakka

Isien päivä on sunnuntaina

Älä mene pois;
läsnä olit silloin,
toisessa huoneessa nukuit,
ehkä tullessa miettinyt olit,
mitä sanoisit,
mitä puhuisit,
niin ei oikeasti tehty,
vain mitäänsanomattomuuksia kerrottiin,
tyhjillä sanoilla valehdeltiin,
kaipuuta peitettiin.

Sinä et ole enää,
ja vielä aikojen jälkeen
tuon illan muistan,
lämmin olo minut siitä palkitsee,
toista ihmistä
toinen ikuisesti kaipaa,
Sinua rakastin, rakastan; isä.

Muistan,
kun aurinko meitä lämmitti,
sade kasteli märäksi,
lumipyry pakotti totille,
lopulta aina
hento kevättuuli saapui,
ja maailman tuoksut
luoksemme lähetti.

Isä, hieno homma kerrassaan,
että saan olla aina poikasi,
Sinua rakastan; isä.

Kari Kauppinen

Lähetä kuva julkaistavaksi!

Otitko kivan kuvan? Hätkäyttikö se? Hymyilyttikö? Jaa se muillekin Puumala-lehden ja sen Facebook-tilin kautta.
Lähetä kuva osoitteella toimitus@puumalalehti.fi tai kuvaviestinä numeroon 040 1386 334.
Tämän kuvan otti Olli Jouppila Kurikasta, kun talitintti sattui satamakameraan.

Matkailukausi jatkuu syksymmälle

3.11.2016

Mennyt kesä ja syksy olivat hyviä matkailulle. Uusia suunnitelmia yrittäjillä on tulevaisuutta varten. Lue Puumala-lehdestä, millaisia kuulumisia on kuluvan vuoden osalta Okkolasta Niinisaaresta, Sahanlahdesta, Nestorinrannasta ja Pasi Partasen liikeryppäältä.