Luon­tais­te­ra­peut­ti Sei­ja Teit­ti­sen puu­tar­ha on kei­das kir­kon­ky­läl­lä. Siel­lä on suih­ku­läh­de, pyö­rei­tä ys­tä­väl­li­siä muo­to­ja ja pal­jon vä­rik­käi­tä kuk­kia, niin yk­si­vuo­ti­sia kuin pe­ren­no­ja­kin. Pal­lo­hor­ten­si­oi­ta, nau­huk­sia, ke­hä­kuk­kia, elä­män­lan­ko­ja ja kar­hun­köyn­nök­siä. Van­ho­ja pe­rin­ne­kas­ve­ja eli krii­ku­na­pui­ta, ruu­su­mal­vik­ke­ja, har­maa­mal­vik­ke­ja, ju­han­nus­ruu­su­ja, mut­ta si­ree­ni piti hä­vit­tää. Teit­ti­nen is­tut­ti tä­nä­kin ke­vää­nä omin kä­sin 500 sa­met­ti­ku­kan tain­ta, ja se ei ole kuu­lem­ma pal­jon, edel­lis­vuo­si­na nii­tä on ol­lut pal­jon enem­män.