Avoimin silmin kohti elämää

LV Kari Kauppinen26.5.2016

Älä sano heti ei.
Haastattelin tähän lehteen runoilija-kirjailija Aulikki Oksasta. Hänen mutkattomuutensa teki vaikutuksen. Eittämättä myös hänen elämänkokemuksensa tulee esiin siinä, että Oksanen näyttää viis veisaavan siitä, jos joku ei jaksa innostua hänen tuotannostaan. Hän sanoo, että kirjan voi jättää kesken, jos ei nappaa. Vaikka varmasti jokaisesta, niin kuudella vuosikymmenellä julkaisseesta Oksasestakin, tuntuu hyvältä, kun onnistuu tekemisissään ja kehutaan.
Mutta ei siis kannata, välttämättä Oksasen teoksillekaan, sanoa kättelyssä ei, vaan kohdata uusi, tarttua hetkeen, ottaa runokirja biltema-esitteen sijaan tai katsoa nhl-matsi vaikka uusin parisuhdelehti on kannettu kotiin.

Uuden kokeilu on pieni uhraus, mutta se voi muuttaa elämää.
Jos tekemiseensä suhtautuu intohimolla, antautuu sille, kokemuksen voima kasvaa eksponentiaalisesti.
Kun elokuvassa joku sanoo jollekin mitättömän sivulauseen, se voi olla jossakin elämäntilanteessa katsojalle käänteentekevä huomautus, joka nostaa esiin ajatuksia ja toimintatapoja, jotka mullistavat elämän. Eivät hetkessä, eivätkä näkyvissä määrin välttämättä vuodessakaan, mutta riittävän pitkäjänteisesti toteutettuna ajastaan. Sitten huomaakin, ettei Titanic törmännytkään jäävuoreen. Pieni ruorin liike olikin riittävästi.
Kannattaa sanoa siis kyllä.

Varataan
matka Milanoon. On kaksi asiaa, joiden tekemättä jättäminen siellä on synti ja häpeä. Eli jos ei käynyt mielessä, niin voi uhrata kaksi iltaa ja mennä jalkapallo-otteluun ja oopperaan. Ihmeellisiä kokemuksia.
Kummankaan ei varsinaisesti tarvitse kiinnostaa, aina voi kummastella tunnelmaa ja seurata vaikka yleisöä. Ja silloin se lyö kasvoille. Kun ei katso peliä eikä musiikkiesitystä vaan kaltaisiaan paikalle tulleita, näkee, miten heidän kasvoillaan vaihtelevat liikutuksen, itkun, ilon ja surun, innostuksen ja huuman, odotuksen ja hiipuvan toiveen tunteet. He todellakin käyttävät koko tunneskaalaansa, eivät jarruttele, ovat täysillä mukana. Eihän siinä välttämättä niin sanottua järkeä ole, mutta se on elämää. Osa heistäkin saattoi olla ensimmäisellä kerralla kaverin raahaamana tai puolison pakottamana paikalle saapuessaan vastahakoinen. Nyt he eivät voi käsittää, miten jaksoivat ennen. He janoavat uusia kokemuksia, uusia ystäviä, jokaista päivää. He sanovat jatkossa aina kyllä.

Kari Kauppinen

Puumala on paras kunta yrittää

26.5.2016
Suomen Yrittäjien joka toinen vuosi tekemä kysely paljastaa, että Puumala on yrittäjien suosikkikunta Etelä-Savossa.
Lue asiasta tarkkaa tilastotietoa Puumala-lehdestä.

Kirjan saa jättää kesken

26.5.2016
Kirjakemmakoille runoja lausumaan tuleva runoilija-kirjailija Aulikki Oksanen sanoo, että jos aloittaa lukemaan kirjaa, ja se ei tunnu viehättävän, on lupa jättää kirja kesken ja aloittaa sitten vaikkapa uuden teoksen tarkastelu.
Lue Puumala-lehdestä laaja Oksasen haastattelu.
Kirjakemmakat ovat 19.-21.8.

Puumala sai nimikko-oluen

26.5.2016
Viikko sitten perjantaina tuli myyntiin Puumalaksi nimetty olut. Se on K-market Apajan tuottama tuote. Ensimmäinen viidensadan pullon erä on hyvää vauhtia loppumassa.
-Maanantaina tilasin jo uuden 500 pullon erän, sanoo kauppias Tanja Raivio.
Olut on keskiolutta alkoholiprosentin ollessa 4,5.
Puolen litran pullo maksaa pantteineen 3,99 euroa. Jos hintaa vertaa kolmasosalitran pulloon, tulee pullohinnaksi 2,66 euroa. Hinta on normitasoa niin sanotuille erikoisoluille.
Oluen valmistaa Vakka-Suomen panimo, jolla on tilausmyynnissä neljää erilaista oluttyyppiä, jota saa tilattua omalla etiketillä.
Raivio kuvailee olutta vaaleaksi peruslageriksi.
-Hyvä perusolut saunan päälle.
Pullon etiketissä on kuvattuna Puumalansalmen silta. Kuvan on ottanut Matti Vainikka.
-Jotakin pitää aina keksiä, jotta erottuu muista.
Pulloon on tulossa lahjapakkauskin.

Hautausmaa kesäkuntoon

26.5.2016
Hautausmaa on lähiviikkoina kesäkunnossa, kun kukkapenkit saadaan täyteen loistoon.
Lue Puumala-lehdestä, mitä haudoilla tehdään ja pitää tehdä, ja mitä omaisten kannattaa itse tehdä.

Pistohiekalla kivikauteen

26.5.2016
Pistohiekalla on useita kivikautisia asuinpaikkoja, jotka on merkitty muinaisjäännetauluin. Viikko sitten lauantaina opas, arkeologian opiskelija Saara Tuovinen vei viisitoista paikallishistoriasta kiinnostunutta menneisiin aikoihin.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Mökkilehti ilmestyi 19.5.

19.5.2016
Puumala-lehden mökkijakelunumero, joka jaetaan tilaajien lisäksi kaikille vapaa-ajan asukkaille ilmestyi 19.5.

Mikäli et ole saanut lehteä, ota yhteyttä, niin lähetämme sen.

Meilaa osoitteeseen ilmoitukset@puumalalehti.fi tai soita 040 138 6334.

Eläimellistä melankoliaa

Tuula Närvänen kesäkuva19.5.2016

Aamulla auringon noustua kävelen metsäpolkua pitkin Saimaan rantaan. Uskollinen aamulenkkikaverini juoksentelee iloisena edelläni metsän halki. Väliaikaetapille päästyämme istahdan hetkeksi rantakalliolle nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta- samalla kuunnellen lukuisten vesilintujen monivivahteista ääntelyä.

Katson huvittuneena, kun vehnänvärinen, kiharakarvainen ystäväni kahlaa ponnekkaasti mahaansa myöten järvessä ja metsästää innokkaasti vesikirppuja jotka liukuvat vauhdilla tyynen järven pintaa pitkin. Koirani jaksaisi harrastaa tuota leikkiään tuntikausia, jollen kutsuisi sitä jatkamaan matkaa kanssani. Yhdessä on tuplasti mukavampaa nauttia kevään tuoksuista, väreistä ja äänistä.

Haikeus valtaa mielen, kun muistan yhtäkkiä, että tämä poikakoirani täyttää kuukauden päästä jo viisi vuotta. Sehän oli vasta eilen, kun hän muutti luoksemme hurmaavana pikku villikkona. Ei kannattaisi-enkä haluaisi-miettiä etukäteen sitä päivää, kun joudumme erkanemaan toisistamme.

Meillä on kotona ollut aina monenlaisia kotieläimiä. Alun perin maalaistalon tyttö kun olen. Muistan vieläkin elävästi ne traagiset hetket, kun joku kotieläin kuoli. Tai lehmiä talutettiin teurasautoon. Joka kerta pääsi itku, eikä siitä murheesta tahtonut loppua tulla. Jotenkin on vaan aina ollut niin, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eläinystävien menetys on ollut koettelevampi kokemus kuin useimman ihmisen kuolema. Olen kuullut monen muunkin sanovan samoin.

Johtuuko se kenties siitä, että koira, kissa tai muu pitkäaikainen, nelijalkainen perheenjäsen on kaikkine empaattisine, sympaattisine ja sosiaalisine ominaisuuksineen niin ylivertainen ihmisverrokkeihin nähden, että nämä eivät edes välttämättä ole vertailukelpoisia keskenään. Eläintä kohtaan ei normaali ihminen voi tuntea katkeruutta, vihaa, kateutta. Tai muitakaan kielteisiä tunteita. Lemmikki tyytyy siihen mitä saa. On aina uskollinen kuuntelija ja asuinkumppani. Ei valita eikä arvostele. Tai no …..

Olen nyt vajaan vuoden toiminut aktiivisesti täällä Puumalassa Mikkelin Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisena avustajana. Pääasiallisesti toimenkuvaan kuuluu kurantin kirpputoritavaran kerääminen ja toimittaminen perille Löytöeläintalolle. Tässä harrastuksessani olen sananmukaisesti usein törmännyt perin vakavaan ongelmaan. Minuun ottavat yhteyttä iäkkäämmät ihmiset, joilla ei ole enää lemmikkiä. Kissa tai koira on poistunut sateenkaarisillalle ja surun maalaa vielä mustemmaksi se tosiasia, että ei ole iän/terveydentilan takia mahdollisuutta ottaa enää uutta kotieläintä. Saan näiltä ihmisiltä lahjoituksena kyynelten kastelemia kaulapantoja, taluttimia ja kissanruokapurkkeja.

Eläinrakas on eläinrakas viimeiseen hengenvetoon. Ja on aika julmaa kieltää tämä maailman paras terapiamuoto ikääntyvältä. Tämän sortin ikävyyttä lieventääksemme olemme muutaman koiranomistajaystävän kanssa päättäneet perustaa Puumalaan Kaverikoiraporukan. Tulevana syksynä alamme kouluttautumaan tehtävään ja keväällä 2017 saatamme olla jo iskussa ja valmiina vaikkapa ensimmäiseen vanhainkoti- tai päiväkotivierailuun. Asiasta kiinnostuneille nappasin Kennelliiton sivulta vähän lisävalaistusta aiheeseen.

Kaverikoiratoiminta alkoi Suomessa vuonna 2001 Kennelliiton ja avustajakoirakouluttaja Leena Rajalan yhteistyönä. Ensimmäinen kaverikoirakurssi järjestettiin Paimiossa, josta toiminta laajeni eri puolille maata. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana jo noin 1200 koirakkoa. Kaverikoiratoiminnan ideana oli tuoda koirien terapeuttiset vaikutukset mahdollisemman monelle.

Koirien kouluttaminen erityistehtäviin on vaativaa ja aikaa vievää ja niinpä kehitettiin toimintamalli, jossa tavalliset perhekoirat omistajineen voivat tuoda iloa ja lämpöä erityisryhmien, kuten vanhusten, vammaisten ja lasten, arkeen. Kaverikoirat ovat siis tavallisia kotikoiria ja niiden omistajat vapaaehtoisia ”maallikkoja” eikä toiminnassa ole kyse ammattimaisesta terapiasta. Koiranohjaajatkaan eivät ole käynneillä töissä, heille ei makseta palkkaa eikä heillä ole terapeutin pätevyyttä.

Kaverikoira-nimi todettiin sopivaksi kuvaamaan näitä karvaisia hyväntekijöitä. Kennelliiton kaverikoiratoiminta määritellään eläinavusteiseksi toiminnaksi. Eläinavusteinen toiminta on useimmiten koirien avulla tapahtuvaa vapaaehtoista toimintaa, jossa toimijat ovat saaneet vähintään perehdytyksen ja sen käytyään saaneet valmiuden vierailla erityisryhmien luona koulutuksellisista tai virkistyssyistä. Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kaverikoiratoiminta on ennen muuta pitkäjänteistä toimintaa, jossa edellytetään koiranomistajalta sitoutumista. Käynnit tehdään käyntikohteiden toiveiden, ei koiranomistajien aikataulujen, mukaisesti.

Kaverikoiratoiminta alkoi ja on jatkunut pyyteettömänä vapaaehtoistoimintana, jossa empaattiset ja hyväntahtoiset koiranomistajat tarjoavat oman koiransa ystävyyttä myös toisen ihmisen iloksi. Kaverikoiratoimintaan pääset mukaan kaverikoirakurssin käytyäsi. Kaverikoiraohjaajan tulee olla Kennelliiton jäsen ja uusien kaverikoiratoimintaan mukaan tulevien koirien tulee olla Kennelliiton koirarekisterissä tai FIX-rekisterissä tunnistusmerkittynä.”

Tätä asiaa on ”haudottu ” Puumalassa tietyllä pienellä porukalla jo pitempäänkin. Hanketta on viivästyttänyt se, että uusia koulutusryhmiä perustetaan harvoin, koska yleensä ryhmän koko on vähintään 20 koirakkoa. Toinen ongelma on aikataulujen sopivuus ja sujuvuus, koska meitä lähin kouluttava taho on Savonlinnassa. Mutta jos täältä löytyy se lähemmäs 20 innostunutta koirineen niin koulutus voidaan järjestää täällä. Kaverikoiraksi haluava ohjaajineen esitestataan, joten kenenkään ei tarvitse itse arvioida sitä, sopiiko ko. toimintaan.

Itseäni hankkeeseen inspiroivat halu jakaa koirailoa sitä kaipaaville ja se, että näissä eläinasioissa tuppaa tutustumaan aina vaan aivan uusiin, ihmeen ihaniin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Sekä tämä pieni lainaus joka on peräisin eräältä jo Kaverikoiratoiminnassa mukana olleelta:

”Vaikuttavin vierailu oli kuitenkin sairaalan vuodeosastolla, kun sängyssä maanneen pikkuruisen puhumattoman ja liikkumattoman mummon käsi nostettiin koiran pehmeälle turkille. Mummon silmistä valuneet kyyneleet kertoivat enemmän kuin mitkään sanat”

 

Näiden saatesanojen myötä haluan toivottaa oikein Hyvää ja eläinystävällistä kesää kuntalaisille ja kesävieraille!

Tuula Närvänen

Viha ei ole rakkauden vihollinen vaan välinpitämättömyys

19.5.2016
Jos tuntuu, että vihaa toista, se ei ole rakkauden loppu.

-Viha kertoo, että sattuu, sanovat parisuhdekouluttajat Maija ja Hannu Nyman.

Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.

Juuri kesälomalla parisuhteen kriisit saattavat realisoitua, kun puolisot ovat pitkiä aikoja yhdessä ja erilaiset piirteet alkavat ärsyttää.

Lue lisää Puumala-lehdestä, mitä Nymanit pohdiskelevat rakkaudesta.

Kuulu näyttelijäpariskunta viettää kesänsä Puumalassa

19.5.2016
Puumalassa kesälomiaan viettävä näyttelijäpariskunta Niina Lahtinen ja Aku Hirviniemi tyttärineen ovat tuttu näky niin kaupoissa, katukuvassa kuin paikallisissa ruokapaikoissakin.

Paikalliset asukkaat tunnistavat heidät silloin tällöin, mutta pääosin he saavat olla rauhassa.

-Ihmiset täällä ovat mukavia, iloisia ja ihania, Lahtinen sanoo.

-Komppaan Niinaa, Hirviniemi jatkaa.

Lue lisää Lahtisen-Hirviniemen perheen kesän vietosta Puumala-lehden 36-sivuisesta numerosta.

Lintubongari näkee värikkään maailman

19.5.2016
Kirsti Lähdesmäki oli jo nuorena kiinnostunut linnuista. Nyt hän valokuvaa niitä. Ja upeita kuvia ottaakin.

Lintuharrastuksen aloittaminen ei paljon vaadi, kannattaa aloittaa rennosti omasta pihasta tai mökkirannasta. Kun perustaa ruokintapaikan lähelle, voi keittiön ikkunasta nähdä harvinaisuuksiakin.

-Ei kannata mennä lintujen luo, vaan antaa lintujen tulla sinun luo, sanoo Lähdesmäki.

Lue lisää Lähdesmen harrastuksesta Puumala-lehdestä.

Vapaa-ajan asukkaat saapuivat pitkänä viikonloppuna

12.5.2016
Helatorstaiviikonloppu päättyi äitienpäivään. Sää suosi Puumalaa ja koko kirkonkylä oli täynnä vapaa-ajan asukkaita. Äitienpäivänä saivat kaupat olla auki ensimmäistä kertaa ja asiakkaita riitti. Myös veneilijöitä, fillaristeja ja moottoripyöräilijöitä liikkui kylällä.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Luvaton sekajäte tuo kustannuksia kunnalle

12.5.2016
Kirkonkylän Salen takana oleviin syväkeräysastioihin eli molokkeihin on laitettu sinne kuulumatonta tavaraa. Kartonginkeräysastioissa on luvatonta sekajätettä. Nyt molokin sisältö ei kelpaa kierrätettäväksi. Kunta joutuu maksamaan siitä sekajätteen kaatopaikkamaksun sekä keräys- ja kuljetusmaksun.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Koteihin tunkeutunut varasti lompakon

12.5.2016
Koteihin tunkeutunut mies varasti ainakin yhden lompakon viime viikonloppuna. Mies meni lukitemattomista ovista sisään. Jos joku talon asukkaista tuli kyselemään, millä asialla vieras liikkuu, hän selitti etsivänsä jotakuta. Poliisi tutkii asiaa. Sama mies liikkui vastaavilla asioilla Puumalassa viime kesänä.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Panama ja pari ompelukonetta

Päivi Musakka12.5.2016

Siitä se lähti äitikin taivaan iloihin hyvässä järjestyksessä ja ihan kohtuullisen elämän elettyään. Omaisuuttakin oli kertynyt matkan varrella. Eläkkeet hän oli visusti säästänyt pankin nollakorkotilille sitä vanhan kansan kuuluisaa pahaa päivää varten. Keittiön hyllyllä oli vanha keksirasia, joka oli täynnä vanhoja markkoja sulassa sovussa euron kolikoiden kanssa.
Poika löysi vintiltä myös useita vanhoja kelsiturkkeja, lukuisia nippuja kirjeitä, kymmeniä ellei satoja tyhjiä, pahvisia suklaarasioita – niihin voi pakata vaikka joululahjoja, oli äiti todennut.

Vintin perukoilta poika löysi kaksi ompelukonetta. Toinen oli vanha kunnon poljettava Singer ja toinen niitä ensimmäisiä sähkökäyttöisiä. Niillä se äiti oli saumaa vetänyt, vaippoja ja vaippapöksyjä ommellut. Poika muisti, että Singerillä äiti oli hurutellut pojan ensimmäisen lasketteluhaalarin ja korjannut farkkujen kuluneet polvet ja ratkenneet takamukset. Poikaa nauratti. Risat farkut eivät vielä 1970-luvulla olleet suurta huutoa.
Vaan tyhjäksihän se talo oli saatava. Kaikki kaapit, vintit, kellarit ja piharakennukset täytyi tyhjentää. Joka ikinen paikka täynnä tarpeetonta tavaraa, jota joku-ehkä-mahdollisesti-tulevaisuudessa saattaisi tarvita. Säilöön. Talteen. Tulevaisuutta varten. Aika tavaran nauttii, oli äiti pohtinut, mutta taivaan riemuihin hän ei silti ollut saanut mitään mukaansa. Ei niin mitään.

Piipahti siihen talon nurkalle ystävällinen naapuri. Oli ollut äidin ystävä ja pyysi saada auttaa. Kun sillä Helvillä sitä tavaraa oli ja raivattavahan tuo talo ja tontti on, että saatte myyntiin laitettua.
Siinä sitten siivottiin ja raivattiin ja ompelukoneisiin edettiin. Naapuri oli vuosi pari aikaisemmin vaihtanut vanhan Singerinsä uuteen automaattiin, paljon tikkejä ja langanjuoksutuksia ja ees-taas-ajoja ja napinläpiä. Mutta rikki oli mennyt eikä ehjätä voi. Jos tuon Singerin – ihan Helvin muistoksi ja käyttöön, kun ompelenkin niin paljon. Tai tuon ensimmäisen sähkökäyttöisen?
Pojalle tuli hätä. Entä jos annankin sen toimivamman? Jos se minulle jäävä onkin huonompi?
Poika ei eläessään ollut ommellut. Eikä varmasti ompelisi koskaan. Mutta että ilman antaisi?

Niin siinä kävi kuin Panaman talletusten kanssa. Ompelukoneet ovat edelleen Pojalla, kukaan niitä ei käytä, kenellekään niistä ei ole iloa. Paljon ovat saumaa yksikseen tehneet Pojan kellarissa siitä kun äiti vuonna 2006 kuoli.
Ja siellä saumaavat, kun Pojasta aika jättää.

Päivi Musakka

Koteihin tunkeutujasta pitää heti soittaa hätänumeroon

8.5.2016
Puumalassa liikkuu jälleen koteihin tunkeutuva varas. Mieshenkilö on liikkunut ainakin lauantaina omakoti- ja rivitalojen pihapiireissä ja mennyt lukitsemattomista ovista sisään asuntoihin. Tiettävästi mukaan on tarttunut ainakin yhdestä asunnosta lompakko.
Mies kyselee Taiston perään. Hän on myös kysynyt, missä vanhusten asuintaloja sijaitsee.
Rikoskomisario Jyrki Hänninen Imatran poliisista sanoo, että jos joku tunkeutuu kotiin, pitää asiasta ilmoittaa heti hätänumeroon 112.
Osa asukkaista oli eilen tehnyt ilmoituksen poliisille, mutta ainakin osalle oli vastattu, että asiaan pitää palata maanantaina. Myös hätäkeskus oli tiettävästi ohjeistanut, ettei tämän kaltaisia asioita pidä soittaa sinne. Rikoskomisario Hänninen on kuitenkin eri mieltä.
-Polkupyörävarkauksia ei tietenkään pidä ilmoittaa sinne, mutta jos joku tunkeutuu asuntoon, niin heti pitää soittaa hätänumeroon.

KUN asuntoon tunkeutuu luvatta, kyse on yleensä kotirauhan rikkomisesta. Tähän ei vaikuta se, ovatko ovet lukossa vai ei. Jos ovet ja ikkunat ovat lukossa, ja asuntoon mennään sisään, syntyy jo murto. Myös oma piha on kotirauhan suojaamaa aluetta.
-Ovet kannattaa pitää lukossa. Tässä on käytetty tilaisuutta hyväksi, sanoo rikoskomisario Jyrki Hänninen.
Poliisi pyytää ilmoittamaan kaikista havainnoista, joita asuntoihin tunkeutujasta on tehty. Puumala-lehti välitti poliisille puumalalaisten havaintoja, joita poliisilla ei ollut, lauantailta, mutta poliisi pyytää silminnäkijähavaintoja suoraan. Asiassa voi ottaa yhteyttä tutkija Antti Nykäseen, 0295 436 937. Äitienpäivänä hän on töissä kello 17 saakka.
Poliisi tutkii kahta vastaavalla tekotavalla lauantaina tehtyä rikosta Ruokolahdelta.
Rikosilmoituksen voi tehdä myös netissä: www.poliisi.fi.
Mikkelin poliisiasemalle saa yhteyden maanantaina virka-aikaan: 0295 450 311.

Oman tontin puutarhajätettä ei saa polttaa

6.5.2016
Maasto on tällä hetkellä paikoin erittäin kuivaa. Sama tilanne jatkunee lähipäivinä. Tulipalon riski on suuri.
Etelä-Savon maakunnan alueella on voimassa ruohikkopalovaroitus. Kaikki avotulen teko on kielletty.
Etelä-Savon pelastuslaitos tiedottaa, ettei avotulen tekoa suositella tällä hetkellä missään tapauksessa. Tämä koskee myös omien puutarhajätteiden hävittämistä polttamalla.
-Odotellaan otollisempia kelejä. Sitä kuvittelee herkästi, että eihän tässä ole mitään vaaraa, kun polttaisi vain pienen astian (puutarhajätettä), mutta siitä se voi lähteä, sanoo Etelä-Savon pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Eero Aho.
Vaikka varsinainen polttopaikka ei olisikaan palavalla maaperällä, saattavat polttamisesta syntyvät kipinät levitä laajallekin alueelle sytyttäen maastoa palamaan. Tämä kannattaa kaikkien tonttiaan hoitavien muistaa.
-Maastopalot sitovat paljon yksiköitä ja henkilökuntaa, ja se on kaikki pois muista tehtävistä, sanoo Aho.
Aamukosteuskaan ei kauaa maanpinnalla pysy, joten sen varaan ei voi laskea.
Etelä-Savossa on viime päivinä ollut jatkuvasti maastopaloja. Puumalasta niitä ei ole vielä raportoitu.

Nykyajan johtamista

Matias HildenJoitain aikoja sitten kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan 87 prosenttia yritysten ylimmästä johdosta ei tunne oman yrityksensä strategiaa. Keskijohdosta vielä harvempi, rivityöntekijöistä puhumattakaan. Helsingin Sanomissa kerrottiin puolestaan joitain kuukausia sitten Töölön terveysaseman ylilääkäri Elisa Jokelinista. Hänen mukaansa Helsingin kaupungilla ”on ziljardi toimintaohjetta erilaisiin tilanteisiin. Niitä on niin vaikea löytää, että on sama kuin niitä ei olisi”.

Näissä kahdessa esimerkissä kiteytyvät nykyajan suurimmat julkisen sektorin, ja varmasti myös monen yrityksen, ongelmat. Ylätaso kuvittelee voivansa ennustaa ja jopa kontrolloida yhteiskunnan muutosta, kun maailma kuitenkin muuttuu ympärillä ennennäkemättömän nopeasti. Toisaalta arjessa, jossa itse työ tehdään, kukaan ei välttämättä edes tiedä johdon asettamista kriteereistä, tavoitteista tai visioista. Monesti ylin johto vaikeuttaa tuloksellisesta toimintaa, kun asian pitäisi tietenkin olla päinvastoin.

Aihe on tietenkin ajankohtainen erityisesti sote-uudistuksen vuoksi. Uudistuksella tavoitellaan pitkällä aikavälillä kolmen miljardin euron vuotuisia tuottavuushyötyjä. Tämä on siis yli 500 euroa kansalaista kohden. Näitä hyötyjä ei voida ulosmitata, ellei itse arjessa jotain tapahdu. Pahimmassa tapauksessa luomme sote-mammutin, jonka johtamisopit ammennetaan 1930-luvun Neuvostoliitosta.

Johtaminen
ei siis tietenkään automaattisesti parane suuriin sote-mammutteihin siirryttäessä, mutta jos esimerkiksi kansalaisen valinnanvapaus sote-palveluissa vahvistuu, ja tämä muutos valmistellaan hyvin, niin uudistuksessa on potentiaalia. Unelmatilannehan olisi, että kansalainen saisi todellakin valita terveydenhuollon ”omatiimin”, hänellä olisi keinot vertailla niitä keskenään, ja lääkärillä on puolestaan kannustus saada asiakkaansa pysymään terveinä. Tämä tietenkin edellyttää, että hyvälle johtamiselle on edellytykset hallinnon kaikilla tasoilla.

Matias Hilden

”Äiti on ihana, kun äiti pitää huolta”

Viisivuotias Levin Peltonen sanoi, että äiti on ihana, kun äiti pitää huolta. Puumalan päiväkodin 4-6-vuotiaiden Kotikolossa tehtiin tiistaina äitienpäiväkortteja. Pikkuruiset itsetehdyt lahjat oli paketoitu ajat sitten. Nelivuotiaat kaverukset Viljami Korhonen ja Justus Lustberg halusivat pitää vielä salaisuutena, mitä paketeissa oli.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumalan puolesta ennen ja nyt

Entinen kunnanjohtaja Raimo Kainu muisteli entisten kunnan johtohenkilöiden tapaamisessa, miten 1970-luvulla valtion kukkaro oli niin paksu, että siitä riitti maakuntiinkin. Tosin Helsingissä piti rahaa käydä kerjäämässä hattu kourassa. Se kuka sai rahaa ja mihin tarkoitukseen, riippui siitä, miten kunnan luottamushenkilöt osasivat asiansa esittää.

-Valtion virkamiehiä näkyi toki lomallaan ”kesällä Puumalassa kello 15”. Sanonta syntyi siitä, että laivat pysähtyivät Puumalassa kello 15. Se oli päivän kohokohta.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kiinnostaisiko sinua Puumalan asioiden hoito?

Jos kuntavaaliehdokkuus ja yhteisten asioiden hoito kiinnostaa, nyt on juuri se aika, jolloin kannattaa olla yhteydessä valitsemaansa puolueeseen. Puolueet valmistautuvat vuoden päässä oleviin kuntavaaleihin miettimällä ehdokkaita, ketä uutta kysytään ehdokkaaksi ja kuka vanhoista jatkaa.
Lue lisää Puumala-lehdestä, mitä vaatimuksia puolueilla on ehdokkaille.