Satu yhteiskuntasopimuksesta

Matias HildenOlipa kerran seitsemän veljestä, jotka elivät keskenään Jukolassa: Juhani (maanviljelijä), Tuomas (räätäli), Aapo (kirvesmies), Simeoni (huoltamoyrittäjä), Timo (poliisi), Lauri (pelisuunnittelija) ja Eero (lääkäri).

Vilja, vaatteet ja rakennustyöt saatiin omasta takaa. Veljeksillä menikin vuoteen 2008 asti erityisen mukavasti. Juhanin viljaa myytiin myös naapuripitäjiin, kuten myös Laurin suunnittelemia pelejä: veljekset eivät itse niinkään peleistä välittäneet. Pelirahat riittivät hyvin ostamaan Klaukkalasta bensiiniä Simeonin huoltamolle. Jukolan vaihtotase oli kunnossa, kunnes Laurin pelit eivät käyneet enää kaupaksi: Lauri jäi työttömäksi, jolloin muiden veljesten piti maksaa hänelle 200 markkaa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, jota varten he keräsivät kolehdin. Kolehdin kerääminen oli tuttua, koska jo aiemmin kolehdilla maksettiin Eeron (300 markkaa) ja Timon (200 markkaa) palkat: näin siksi, että varsinkaan Timon palkkaa ei voinut kerätä asiakkailta, eli rikollisilta, ja myös lääkäripalvelut nähtiin tärkeänä yhteisesti kustannettavana palveluna.

Ennen Laurin työttömyyttä kolehti riittikin hyvin menoihin, mutta nyt he päättivät, että kolehtia ei kerätä lisää, vaan he yhdessä ottavat velkaa Klaukkalan Osuuskassasta. Nuorin veljeksistä, Eero, määrättiin maksamaan velka pois 30 vuoden kuluttua. Eero ja Timokin maksoivat palkastaan edelleen kolehtia yhteiseen kassaan, ja nettopalkallaan ostivat paljon muun muassa Juhanin viljaa ja Tuomaksen vaatteita, joten talous pyöri silti lähes kaikilla hyvin: muilla paitsi Laurilla jäi kolehdin jälkeen hyvin rahaa sekä yritykselleen että itselleen, joten yritysten ja kotitalouksien varallisuus kokonaisuutena kasvoi koko ajan. Vaihtotasekin saatiin kuntoon vuonna 2015, kun Klaukkalan bensiinin hinta romahti.

Lauri sen sijaan ei tehnyt vieläkään mitään muille veljeksille hyödyllistä työtä, vaan ainoastaan odotteli Jukolan tuvassa työtarjousta TE-toimistosta. Simeoni ajatteli, että hän voisi myydä muille veljeksille autonpesupalveluja, mutta Laurin ei kannattanut mennä Simeonille töihin, sillä palkkataso oli hänen mielestään liian matala: saihan hän korkeaa pelisuunnittelijan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa veljeksiltä jo nyt.

Tässä vaiheessa veljekset tajusivat, että kolehtikassan vajetta ei voinut enää kasvattaa: kassassa oli kestävyysvaje ja sitä ryhdyttiin tasapainottamaan. Päätettiin lopettaa palkanmaksu Timo-poliisille, jonka palkka oli 200 markkaa. Rötöstelyt kasvoivat Jukolassa, mikä synnytti pahoinvointia. Nyt myös Timolle maksettiin ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka oli 120 markkaa. Yhteiseen kolehtikassaan ei Timolla ollutkaan enää mitään laitettavaa, joten tasapainotustoimista huolimatta vaje ei juuri pienentynyt, vaikka rötöstelyt kasvoivatkin huimasti.

Tajuttiin,
että ei tämä ehkä ollutkaan sitten kovin järkevää. Päätettiin tehdä kilpailukykysopimus, jossa veljesten keskinäistä työehtosopimusta muutettiin niin, että Simeoni pystyisi myymään Laurin tuottamia autonpesupalveluja muille veljeksille, ja Laurin kannattaisi ottaa työ vastaan. Hinta saataisiin sen verran matalaksi, että veljekset lopettaisivat itse auton pesemisen. Aapo ei kuitenkaan tykännyt sopimuksen muuttamisesta, sillä hänen mielestään se olisi palkanalennus, ja koska hän on aina tehnyt töitä, niin se ei ole reilua. Niinpä Aapo halusi palkanalennuksen vastineeksi veronkevennyksiä kolehdista, jotta kilpailukykysopimus ei vaikuttaisi häneen mitenkään, vaan hän voisi jatkaa mukavasti nykyistä elämäänsä ja saada vieläpä sen lisäksi aiempaa halvempia autonpesupalveluja. Kilpailukykysopimus kariutui Aapon vastustukseen, autot jäivät pesemättä, rötökset kasvoivat, mutta samaan aikaan Lauri ja Timo odottivat kotonaan edelleen puhelua TE-toimistosta.

Sen pituinen se.

Matias Hilden

Jos haluaa lähteä saappaat jalassa, kannattaa tehdä hoitotahto

Jos on sitä mieltä, että ”lähden saappaat jalassa, enkä letkuissa”, se on hoitotahto. Hoitotahto kannattaa tehdä kirjallisena, jotta ihmistä hoidettaisiin siten kuin itse toivoo. Lääketieteen tohtori Esa Jolkkonen Kuopion Attendosta esitelmöi aiheesta Muistisairaus ja hoitotahto Puumalan avopalvelukeskuksen omaistenpäivässä.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kulttuurisäpinässä päästettiin näyttelijä irti

Nytkö se jo loppui? Menikö tunti näin nopeasti, päivittelivät ystävykset Aili Valkiainen, Maire Pietikäinen, Taina Puttonen ja Senni Kemppinen Puttosen olohuoneessa. Näin käy, kun päästetään yksi ainoa ammattinäyttelijä irti. Kulttuurisäpinässä tuodaan kulttuuria kotiin saakka senioreille tai sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten pääse teatteriin tai konserttiin. Näyttelijä Risto Kopperi Mikkelistä esitti pätkiä Mielensäpahoittajasta ja Mikkelin Teatterin uusimmasta Patoniemen Pavarottista.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Hurissalon Martat juhlii tasavuosia

Hurissalon Martta-yhdistys täyttää 70 vuotta. Juhlat ovat Lamminmäen kappelissa toisena pääsiäispäivänä. Kun Puumalan Hurissalon Martat perustettiin vuonna 1946, ei Hurissaloon ollut nykyisen kaltaisia teitä, puhelimia oli harvassa, sähköjä ei ollut ja radio saattoi olla vain yhdessä talossa kylässä.
Kuvassa Auli Luukkonen rypyttää piirakoita.
Lue yhdistyksen nykytoiminnasta ja historiasta lisää Puumala-lehdestä.

Saimaan kanavan historia käytiin läpi

Kun Saimaan kanava valmistui vuonna 1846, ei kanava tuonut pelkästään taloudellista vaurautta, vaan maailmalta tuli kanavan kautta Itä-Suomeen tietoja, vaikutteita ja virikkeitä. Maailma tuli lähemmäksi kanavan kautta.
Filosofian tohtori, dosentti Jyrki Paaskoski piti esitelmän Saimaa ja kanava Puumalan 400-vuotisjuhlaluentosarjassa.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kevätsiivous – antakkee armoo!

Päivi MusakkaOllapa oman pään sisäisen kuonan siivoaminen puoliksikaan niin helppoa kuin pinttyneiden laattasaumojen kuuraaminen. Saisipa sen kaiken raskaan ja tarpeettoman juuriharjalla, hammasharjalla, vimillä, kloritella ja karhunkielellä kaivettua irti ja huuhdeltua viemäristä alas.
Mutta kun ei! Ihmisen pään sisälle kertyy vuosien saatossa kasapäin tarpeetonta kuonaa, pään pikkukomerot ja vintti tursuvat tavaraa, jota ei koskaan tarvita ja joka ei ilahduta ketään, vähiten omistajaansa.
Laattojen saumoihin pääsee käsiksi monella konstilla ja vaalean laatan vaaleaa saumaa on mahtavaa katsella. Minä sain tuon aikaan, vaikka hermot heikkenivät ja hammasharjoja kului. Nyt se on kaunis – vaalea laatta vaalealla saumalla. Mutta miten voivat aivojeni kurvit ja mutkat, kuinka tasaväristä ja kaunista siellä on? Käsi sydämelle – kuka teistä voi sanoa, että siellä on viime aikoina kuurattu, siivottu, kiillotettu, putsattu? Kuka voi sanoa, että kaikki vanha lika on harjattu irti ja vedetty alas elämänviemäristä?

Keskellä yötä ja juuri silloin, kun ihmisen pitäisi nukkua, ne liat nousevat pintaan. Ne vyöryvät nukkujan yli huoneen hiljaisuudessa ja täyttävät sielun poimut. Ne vellovat yli sen, jota joku viisas on kutsunut anteeksiannoksi ja armoksi.
Lattialaatalle ja sen saumoille ei armoa kannata antaa. Se ei ole likaantunut omasta tahdostaan, ei se myöskään omasta tahdostaan puhdistu. Ihminen sen sijaan likaa itse omat saumansa, kasaa päänsä vintti- ja kellarikomerot täyteen roinaa, jota hän ei tarvitse. Hän ruokkii ja hellii itseensä keräämäänsä likaa ja kasvattaa roskakasoja. Niistä voi olla joskus hyötyä, hän miettii. Voin joskus käyttää niitä. Voin saada etuja, hyötyjä, asemia, paikkoja, palkkoja, parempaa, enemmän.

Vuosisiivous kannattaa aina tehdä huolella ja perinpohjaisesti. Jalkalistat, ikkunat, kaapit, komerot, jääkaappi, pakastin, jauhokaappi, kellari, vintti, kuistit ja kukkapenkit samaan nippuun. Paikalle on hyvä tilata siirtolava. Se on hyvä täyttää ääriään myöten. On tarkoituksenmukaista ottaa mukaan joku läheinen ja ystävä, joka osaa sanoa: tuota sinä et todellakaan enää tarvitse. Heitä menemään. Kerran menemään heitetty harvemmin muistuu enää mieleen, oliko minulla joskus sellainenkin. Ja tällainen. Ja tuollainen. Ja sekin. Oi sentään ja hyvänen aika!

Ihmisen on hyvä siivota myös päänsä silloin tällöin. Fy fan, mitä hittoa täällä on. Mitä tuokin asia täällä pesii? Miksi hinaan tuota ihmistä päässäni, noita loukkauksia mukanani? Mitä itse olen tullut päähäni kasanneeksi? Vimiä, hammasharja ja paljon raikasta vettä.
Huuhdellaan väljällä vedellä. Mummin mielilausahdus! Antakkee siis armoo tänäkin vuonna. Hyvin pesty ja huuhdottu on puoliksi tehty. Peiliin kelpaa taas katsoa! Ja uudelle on tilaa – olkoon se sitten hyvää eli pahaa!

Päivi Musakka

Kunnan talous ennätyslukemiin

Puumalan kunnan vuoden 2015 tilinpäätös osoittaa hyviä lukuja. Verotulot kasvoivat ja muutkin tunnusluvut näyttävät, että kunnalla menee hyvin. Kunnanjohtaja Matias Hilden (kuvassa vapaa-ajallaan Sahanlahden tietokilpailussa) on tehnyt hyvää työtä.

Lue laaja katsaus tilinpäätöksestä Puumala-lehdestä.

Postilaatikko jäi auki vahingossa

Halpalinnan edustan postilaatikko oli keskiviikkoaamuna auki ja sen sisällä ollut postinkeruupussi kirjettä vaille tyhjä. Postille ilmoitettiin asiasta ja laatikko suljettiin.
Postin turvallisuuspäällikkö Heikki Horn sanoo, että kansalainen oli soittanut postilaatikon kyljessä olevaan turvavalvontapuhelinnumeroon ja ilmoittanut heille asiasta.
Postilaatikon auki retkottaminen johtuu todennäköisesti jakajan inhimillisestä erehdyksestä.
-Olen keskustellut asiasta jakelun esimiehen Aila Havukaisen kanssa. Postilaatikon tyhjentäjä ei ole työntänyt postilaatikon ovea täysin kiinni, vaan se on jäänyt puoleen väliin ja avautunut myöhemmin itsekseen. Postilaatikko avataan avaimella ja suljetaan työntämällä. Nyt se oli työnnetty huolimattomasti kiinni ja jäänyt hivenen auki.
Horn sanoo, että tämä on hyvin harvinaista, että tällaista tapahtuu.
Horn kuitenkin suosittelee varmuuden vuoksi, että jos joku on laittanut postilähetyksen laatikkoon tiistain kello 14.45 ja keskiviikkoaamun välisenä aikana, hän varmistaisi vastaanottajalta, että tämä on saanut lähetyksen.

Tavalliset rohkeat ihmiset ovat meidän muiden sankareita

LV Kari KauppinenRohkeus.
Siinäpä sana. Kuka meistä pitää itseään rohkeana? Ehkä eivät ainakaan ne, jotka ovat oikeasti rohkeita, mutta eivät aina sitä ymmärrä itsekään.
Jokin aika sitten haastattelin vaimoaan väkivaltaisesti kohdellutta. Mies kertoi avoimesti tekemisistään ja siitä, mikä ajoi hänet hakemaan apua. Hän tunsi tulleensa niin sanotusti tien haaraan, jossa toinen vei tervehtyneeseen elämään ja ymmärrykseen siitä, ettei siihenastisella elämäntyylillä pärjää. Se elämäntyyli odotti toisen tien päässä, itsetuhon tienä.
Miehen tilaa voi kuvailla niin, että hänet vei hakemaan apua, puhumaan ongelmistaan halu elää ja nauttia elämästään ja toive tehdä hyvää. Lopullinen sykäys oli se, että pahan olon määrä ylitti häpeän määrän. Siihen asti hän oli sinnitellyt, pärjäillyt, eikä hakenut ulkopuolista apua. Häntä pelottivat muiden ihmisten reaktiot, jos hän kertoo hyvin henkilökohtaisista asioistaan.
Hän kuitenkin ymmärsi, että vain puhuminen auttaa. Hän tarvitsee muiden apua. Haastattelun jälkeen sosiaalisessa mediassa hän on saanut pääosin kiittävää, jopa ylistävää, palautetta siitä rohkeudesta, että mursi eräänlaisen suomalaisen miehen omertan ja kertoi väkivaltaisista taipumuksistaan ja teoistaan.
Nyt mies pärjää varmasti paremmin.

Puumala-lehdessä julkaistaan parin viikon päästä juttu ja video vaikeasti syömishäiriöisen kokemuksista. Toisessa tapauksessa puolestaan sosiaalisessa mediassa keski-ikäinen nainen kertoi eilen pitkässä tekstissään sadoille kavereilleen avioerokokemuksestaan.
Rohkeita tekoja, joissa asioistaan kertovat ottavat riskin joutua itse arvostelluksi ja kieroon katsotuksi. Kokemus kuitenkin osoittaa, että palaute on ylivoimaisesti enimmäkseen kiittävää.
Aina ei asioista tarvitse kertoa julkisuudessa vaan perhe- ja ystäväpiiri riittää. Tärkeintä on selviytyä itse, vain sillä tavalla voi olla iloksi itselleen ja muille.
Terve itsekkyys on hyvästä. Tämä kannattaa muistaa myös niiden arvostelijoiden, jotka kokevat, että samalla kun joku kertoo omista vaikeista asioistaan, niin hän tulee väistämättä kertoneeksi lähimmistä ihmisistään, joihin kertojan elämä on vaikuttanut. Mutta siinähän ei ole mitään pahaa; pitää vain voittaa se kuvittelemansa häpeän tunne, että mitä ihmiset nyt ajattelevat. Eivät he juurikaan ajattele mitään, yleisesti ottaen ainakaan pahaa. Aina löytyy valittajia ja tilittäjiä, heidät voi merkitä sivuviitteeksi. Ja jos on katkera omaa elämää sivuavista viitteistä toisen selviytymistarinassa, voi miettiä, voisiko itse lisätä lähimmäisenrakkauden määrää.

Tällaiset tavalliset ihmiset ovat paitsi oman elämänsä, niin myös meidän muiden, sankareita. Heidän avautumisensa tekevät myös meistä muista rohkeita. Ehkä se ei näyttäydy vielä tänään tai ensi vuonnakaan, mutta joskus voi tulla eteen tilanne, jossa muistaa, että omissa vaikeuksissa kannattaa yleensä kertoa asioista hyvissä ajoin. Hetkessä voi musta maailma muuttua paremmaksi, vaikkei niin olisi voinut kuvitellakaan.
Ei voi kuin kiittää. Olla nöyrä ja sanoa se kiitos. Ei ole tarvinnut tehdä itse mitään, kun maailma on näiden rohkeiden myötä muuttunut ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi. Kiitos.

Kari Kauppinen

Kinkereillä jaettiin lukuseteleitä

Perinnekinkereillä koettiin se, miten entisaikaan saatiin todistus lukemisesta. Kunnan ja seurakunnan 400-juhlavuoden luennolla kerrottiin kirkonkirjojen sisältämistä asioista. Samoja sisältöjä tarjoiltiin koululaisille. Kuvassa Tuire Laine kirjoittaa lukemistaidon osoittavaa todistusta.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kuntalaiset mukaan sosiaalityön kehittämiseen

Puumalan kunta haluaa tänä vuonna kehittää aikuissosiaalityötä. Sitä tukee Euroopan sosiaalirahasto. Sosiaalityö on paljon muutakin kuin ”sossun luukku”, se on parhaimmillaan monialaista yhteistyötä. Puumala haluaa kuntalaiset mukaan kehittämään aikuissosiaalityötä. Hanketyöntekijä Sanna Korhonen ja vapaaehtoistyöntekijä Alpo Piskonen ovat yhtä mieltä siitä, että Puumala Klupi kuuluu kaikille.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Lukeminen auttaa jaksamaan

Punaisen Ristin Lukukuun idea on yksinkertainen. Vapaaehtoiseen kampanjaan osallistuvat viidesluokkalaiset lukevat vapaa-ajallaan mahdollisimman monta kirjaa 30 päivän aikana. Vapaaehtoinen sponsori maksaa haluamansa summan jokaisesta luetusta kirjasta. Kuvassa Eetu Pukarinen (vas.), Aino Asikainen ja Elmeri Manninen esittelevät lukupassejaan.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Yritetään – Yhdessä!

LV Tuula NärvänenMie olen paljasjalkainen puumalalainen. Ja paluumuuttaja. Oli niin mukavaa muuttaa tänne tuolloin vuonna 2005, kuudentoista vuoden muualla asumisen jälkeen, että suoritin tuon paluumuuton myöhemmin vielä toistekin. Toisella kertaa olin tosin poissa vain kolme vuotta. Niin paljon nopeammin tuli ikävä kotikuntaa ja tätä ainutlaatuista asuin- ja elinympäristöä.

Hyvän matkaa toistakymmentä vuotta muualla asuessani ansaitsin elantoni vähittäiskauppa-alan pienyrittäjänä. Ja kävi lopulta niin onnellisesti, että sain viettää muutamat viimeiset yrittäjävuoteni täällä Puumalassa. Olin tehnyt tuota kauppiasyrittäjän työtä jo kauan, eikä työn kuva tänne muutettuani muuttunut sinällään sen erilaisemmaksi. Kuitenkin saman työn tekeminen täällä, lukuisten entisestään tuttujen ihmisten keskellä, tuntui siltä kuin olisi suorastaan lomalle päässyt.

Päivittäistavarakauppa
– jos ei moni muukaan yrittämisen ala – ole helpointa juuri Puumalassa. Yrittäminen, jonka tuloksen teon perustana ovat liikkeessä henkilökohtaisesti käyvät asiakkaat, on täällä erittäin haasteellista.
Kilpailua yritysten välillä täällä ei juurikaan ole, mutta kilpailijoiksi on laskettava myös lähikaupunkien samoja palveluja tuottavat yritykset. Kun täältä lähtee Imatralle tai Mikkeliin jonkun sellaisen palvelun tai tavaran takia, jota täältä ei yksinkertaisesti saa, tulee samalla reissulla hankittua niitäkin artikkeleita, joita Puumalastakin olisi saanut.

Vuodenvaihteessa
vapautuneet kauppojen aukioloajat ovat kuuleman mukaan täälläkin aiheuttaneet ahdistusta jollekulle yrittäjälle. Kun kuluttajat tietävät, että on vain kauppiaasta kiinni, pitääkö esimerkiksi juhlapyhinä liikettä auki, niin sitä jo osataan automaattisesti odottaa, että näin tapahtuu. Se on sitten toinen asia, miten kannattavaksi nämä aukiolotunnit muodostuvat yrittäjälle.

Puumala
on mökkikunta ja talviasuttavia mökkejä on runsaasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mökeillä ei käydä edes pitemmillä lomilla, jos säät eivät ole lomailijoille suotuisat. Nyt esimerkiksi hiihtolomien aikaan moni taisi jäädä kaupunkiin tai suunnistaa lumisemmille seuduille hiihtelemään. Myös nuo pienet lisämyynnit, joita satunnaiset kävijät tuovat tullessaan, olisivat tervetulleita.

Yrittäjäyhdistyksen toiminta on ollut kuitenkin eläväistä ja yrittäjien yhteistyö vaikuttaa nyt ulkopuolisen silmin katsottuna hienolta. Uusia ideoita ja niiden toteutuksia on nähty esimerkiksi joulukylän muodossa. Eikä yhteistyö rajoitu varmaan siihen. Iloinen asia on myös se, että jo vähän aikoinaan hiipuneita ja lepotilassa olleita yrityksiä on herätetty uudestaan henkiin menestyksekkäästi. Sahanlahti on mielestäni siitä oikein piristävä ja mahtava esimerkki. Hienoa on myös yrittäjien yhteistoiminta tuolla sivukylillä: muun muassa Lintusalo-Niinisaari-akselilla ja Hurissalossa. Olen niin inspiroitunut tästä täkäläisestä yrittäjä-mentaliteetista, että taidan vielä itsekin tarttua ”sorviin”. Aika näyttää, miten ja missä muodossa. Yritetään yhdessä – Puumalassa!

Tuula Närvänen

Verkkokaupalla kansainvälistä bisnestä

Kouluttaja Mika Tonder houkuttelee eteläsavolaisia yrittäjiä pohtimaan tuotevalikoimansa sopivuutta verkkokauppaan. Hän näkee siinä mahdollisuuksia kilpailla esimerkiksi Venäjän-markkinoilla, jossa länsimaisista tuotteista on pulaa tai ne ovat kalliita. Verkkokauppa voi olla myös asiakkaalle edullinen ratkaisu.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Luukkolantien tulipalossa ei uhreja

Noin 120 neliön kesäasunto tuhoutui pahoin tulipalossa tiistaiaamuna. Pelastuslaitos sai hälytyksen hieman ennen kello yhdeksää. Paikalla oli useita pelastuslaitoksen yksiköitä ja myös ambulansseja. Rakennus oli tyhjillään. Palossa ei ole uhreja. Syttymissyytä ei vielä tiedetä.

Verta hangella

LV Timo Korppi, kirjalijaOlihan se pieni järkytys. Pihassa oli käynyt haukka, joka vahvemman oikeudella oli teurastanut talitiaisen. Pikkulinnusta oli jäänyt vain läikkä verta hangelle ja kasa höyheniä. Taas yksi rinneravintolamme vakiovieraista oli itse joutunut ruokalistalle. Surullista.
Mutta siitä ajatus sai uuden suunnan ja köpötteli aasinsiltaa pitkin laaja-alaisempiin kysymyksiin. Joku virkamies tai päivystävä dosentti on muun tekemisen puutteessa tutkinut, että Puumala on kolmen kärjessä kun kuntia pisteytetään aktiiviväestön ja meidän muiden keskinäisessä suhteessa. Aktiiveja eli työssäkäyviä tai työikäisiä on täällä ”vain” 42 prosenttia, loput porukasta on eläkeläisiä, lapsia, opiskelijoita tai muita ei työmarkkinoiden käytössä olevia.
Miksi tätä surkutellaan? Mikä meissä ei-aktiiveissa on vikana? Lapsissa on tulevaisuus, opiskelijoillakin luultavasti on sellainen edessään, vaikka opintorahaa ja opiskelupaikkoja leikataankin kovalla kädellä. Eläkeläisillä tuo loistava tulevaisuus on ehkä jo takana, mutta heidän enemmistöllään on mahtava nykyisyys ja he ovat monella tapaa kivijalka myös Puumalalle.

Kertaan vielä tärkeimmät syyt nostaa seniorit kunniapaikalle. He ovat yhteiskunnan hyväksi jo työnsä tehneet. He ovat edelleen jaksamisensa puitteissa omaishoitajina, lapsenkaitsijoina, eletyn elämän asiantuntijoina ja veronmaksajinakin kunnan eliittiä, joita voisi olla täällä enemmänkin. Onneksi kunnan johto ei heidän määräänsä voivottele vaan päinvastoin kehuu niin lukumäärää kuin laatuakin.

Pohjanmaalla tavataan sanoa, että ”kaikki viisaus asuu vanhois naisis”. No, ei Puumalassa ehkä niin putkinäköistä ajattelua harjoiteta, että vain akankropsut kelpaisivat jakamaan omille ja krannin kersoillekin kantapään kautta opittua elämänviisautta. Kyllä seniorikokemusta ja taitoa löytyy miehistä yhtä lailla, vaikkapa sitten näihin presidenttiparimme johdolla käytäviin ”miljoonan asunnon talkoisiin”, joissa rakennetaan maa täyteen uusia linnunpönttöjä. Sen taidon vaarit voivat hyvin opettaa pojanpojilleen ja -tyttärilleen, kun sen aikanaan koulun veistotunnilla tai perimätaitona itse oppivat. Välisukupolvihan uraputkikiireissään jäi siitä osaamisesta paitsi.
Tietenkin myös haasteita riittää. Kultaisia vuosia on jäljellä rajallinen määrä ja jaksamista samoin. Ikä tekee tehtävänsä, mutta niin kauan kuin sitä ja terveyttä piisaa, kannattaa pitää eläkeläisten muodostamaa reserviä kunniassa. He eivät saa olla, kuten monessa muussa kunnassa ajatellaan, vain kuluerä. Joutoväki, joka joutaisi muuttaa muualle viemästä tilaa ja kuormittamasta palveluja, joita aktiiviväestö tarvitsee.

En ehkä edusta vielä keskivertosenioria kun sanon, että olen tarvinnut peruspalveluja huomattavasti vähemmän kuin omaa rauhaa, kaunista luontoa, neljää vuodenaikaa ja itsenäistä päätäntäoikeutta omista menoistani kuin useimmat aktiivi-ikäiset. Näitä kaikkia Puumala on minulle tarjonnut yllin kyllin.
Kun nämä asiat ovat sukupolvelleni eli suurille ikäluokille niitä perusasioita, Puumala voi viestittää ylpeänä muillekin senioreille, että muuttakaa tekin tänne Suomen kauneimpaan ja ikäihmisystävällisimpään kuntaan.
Kaivatun väkimäärän kasvun ei tarvitse olla vain syntyvien uusien kuntalaisten varassa.

Timo Korppi

Yrittäjät voivat hakea investointi- ja kehitysrahaa

Pieniinkin hankkeisiin kannattaa hakea EU-tukirahaa. Se ei ole edes hankalaa, vaikka vaatiikin keskittymistä ja hieman ajankäyttöä.
Lue Puumala-lehdestä, miten ja mihin Hanhiniityn Pajan yrittäjä Martti Malinen on hakenut Unionin myöntämää rahaa.

Mietaa kävi kylässä

Juha Mieto vieraili Sahanlahdessa viime lauantaina juontamassa talvipäivätapahtuman ja vetämässä kunnanjohtaja Matias Hildenin kanssa tietovisan.
Mitä kaikkea Sahanlahdessa tapahtui? Lue Puumala-lehdestä ja katso myös videot.