Matias Hilden jätti vastaamatta ja otti 7 000 euroa mukaansa

Kunnanjohtaja Matias Hilden päätti visailunsa Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa jättämällä vastaamatta kymmenenteen kysymykseen, jossa oikea vastaus olisi tuonut 10 000 euroa.

Ohjelma on parhaillaan menossa tv-kanava Nelosella, mutta Hildenin kisa päättyi hetki sitten.

Viikko sitten lauantaina Hilden vastasi oikein yhdeksään kysymykseen ja tienasi 7 000 euroa. Jos hän olisi vastannut kymmenenteen kysymykseen väärin, olisi voittosumma ollut tuhat euroa.

Kymmenes kysymys kuului seuraavasti: Missä kuussa juhlitaan Beaujolais Nouveau -viiniä? Vastausvaihtoehdot olivat tammi-, huhti-, heinä- ja marraskuu.

Kun Hilden oli päättänyt olla vastaamatta kysymykseen ja kisa oli virallisesti ohi, ohjelman juontaja Jaajo Linnonmaa kysyi, mitä Hilden olisi veikannut. Vastaus olisi ollut oikein: marraskuu.

Kilpailussa voi edetä oikein vastaamalla viidenteentoista kysymykseen, jonka tietäminen tuo miljoona euroa.

Voitosta maksetaan verot.

Täysipäisen päiväkirja

Päivi MusakkaHenkilömme päätti järjestää itselleen teatterinautinnon, kutsui itsensä Helsinkiin Ryhmäteatteriin katsomaan Mielipuolen päiväkirjaa.

Odotukset korkealla, hauskaa luvassa, lasi kuohuvaa ennen esitystä ja täydellinen mykistys. Mitä tässä maailmassa tapahtuu, kuka on hullu – minä vai maailma? Strategiat, organisaatiouudistukset, himmelit ja uudet tittelit. Siinäkö se, mitä olemme palkaksemme saaneet siitä, että isovanhempamme rakensivat meille hyvinvointivaltion.

Himmelilläkö sysitään syrjään ne, jotka ovat raataneet, uhranneet vapaapäivänsä, perheensä, avioliittonsa ja onnensa rahan kasaamiseen niille, joilla sitä jo on? Ihminen juoksee yhä monimutkaistuvamman tekniikan keskellä ja yrittää ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu. Kerää rahaa voidakseen ostaa tavaraa, jota ei tarvitse. Ihminen huomaa olevansa ikävä kuluerä keskellä tekoälyn siivittämää työelämää, harvenevia työtovereita, kiihtyvää vauhtia ja alati monimutkaistuvaa kieltä.

Mitä tapahtui äidinkielellemme, kun lapsetkin osallistuvat ilmiöpohjaiseen opetukseen… Konkretiaa? Mitä tämä tarkoittaa? Mitä? Mitä? Kysyy Mielipuolen päiväkirjan Mönkkönen. Putkonen ei kysy, vaan sekoaa muuten vaan. Sillä mitä me todellisuudessa teemme strategioilla, organisaatiouudistuksilla ja paperittomilla toimistoilla?

Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja on todellisuudessa Täysipäisen päiväkirja. Vastaus Mönkkösen kysymykseen mitämitämitä on ei mitään. Sinä hetkenä, kun Sonera kaatuu, puhelin ei toimi. Sinä hetkenä, kun sähkönjakelu katkeaa, vanhat kunnon leivinuunit nousevat arvoon arvaamattomaan.

Kun ihminen vakavissaan sosiaalisessa mediassa pohtii sitä, miten perunajauhoista leivotaan perunoita, herää kysymys – onko aika lyödä hanskat tiskiin? Onko todettava, että ihminen on tullut tiensä päähän? Onko ryhdyttävä tyynesti odottamaan dinosaurusten kohtaloa? Nekin kuolivat sukupuuttoon siinä kohtaa, kun niiden mahtavuus ylitti luonnon kesto- ja sietokyvyn. Silloin tilalle nousimme me – viisaat ja ylivertaiset.

Nytkö olemme laskemassa ylivertaisuutemme niin lujasti valloilleen, että meidän jälkeemme vedenpaisumus? Onko meidän vain mietittävä, mitä meidän ja vedenpaisumuksen jälkeen. Rotatko? Vai torakat? Sillä selvähän se, että ei meitä kestä mikään kaikkeus.

Teemme itsemme tarpeettomiksi tietokoneen jatkeiksi, lihaksittomiksi, avuttomiksi – aivottomiksikin.

Gogolin Hullun päiväkirja ja sitä mukaileva Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja on komea ylistys ihmisen hulluudelle. Mielipuolisessa maailmassa ei säily järjissään kukaan ja järjen valoa sammuttaa ihminen itse – strategioineen, organisaatiomuutoksineen ja himmeleineen.

Sinä päivänä, kun kukaan ei enää muista, mikä oli suo, kuokka ja Jussi, voi ihminen sanoa adieu! Tietokoneen varressa strategioidessa ei vilja kasva, karja maitoa anna eikä heinä heilimöi. Vain mielipuoli pysyy mielipuolisen maailman kyydissä. Täysipäinen katselee toisaalle.

Henkilömme poistuu teatterista ja miettii. Kuinka tässä näin kävi? Oliko se yhdeksänkymmentäluvun alun lama, joka ravisti ihmisestä ihmisyyden ja antoi tilalle ahneuden, röyhkeyden ja piittaamattomuuden. Sillä ahneudellako tässä kiidetään kohti loppuvinkaisua? Määräänsä enempää kun ihminen ei kuitenkaan tarvitse.

Päivi Musakka

Puumala hyvin esillä Matkamessuilla

Mikkelin seudun matkailun osasto Matkamessuilla Helsingissä viime viikon lopulla keräsi runsaasti väkeä. Puumalalla oli kolme edustajaa, ja yhteydenottoja on messupäivien tiimoilta jo tullut. Yksi kolmesta oli mökkiyrittäjä Jani Kiljunen.

Lue messuista lisää Puumala-lehdestä.

Valtion virkamiehet halutaan toimistoista saaristoon

Kunnanhallituksen kyläkiertueella Niinisaaressa nousi esiin jälleen ajatus, että tieremonteista päättävät ELY:n virkamiehet pitää saada tutustumaan Lintusalontiehen tänä vuonna. Toiveissa oli, että mieluummin kelirikkoaikaan huonosti jousitetulla autolla.

Lue Puumala-lehdestä, mitä muuta palaverissa puhuttiin.

Matias Hilden yhä mukana miljoonajahdissa

Kunnanjohtaja Matias Hilden selvitti ensimmäiset kysymykset Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa ja on edelleen mukana. Jatko nähdään viikon päästä lauantaina 30. tammikuuta tv-kanava Nelosella. Hilden kilpaili juuri äsken päättyneessä ohjelmasarjan avauksessa.

Ihan puhtaasti Hilden ei kysymyksiä selvittänyt, sillä hän joutui jo käyttämään kaikki kysymyksiä helpottavat oljenkorret eli fifty-fifty, kilauttamaan kaverille ja kysymään apuja yleisöltä.

Katsomossa miestään kannusti Maiju Hallivuo.

Kilpailussa pitää vastata oikein viiteentoista kysymykseen saavuttaakseen miljoona euroa.

Hilden vastasi oikein jo yhdeksään kysymykseen, jonka arvo on 7 000 euroa. Tuota summaa Hilden ei vielä saa, sillä taskussa on kilpailun sääntöjen mukaan vasta tuhat euroa, mutta jos seuraava kysymys menee oikein, niin Hilden voittaa varmasti vähintään 10 000 euroa.

Ohjelmassa miljoonaa tavoittelemaan pääsee alkukarsinnan kautta, jossa aluksi on kuusi kilpailijaa. Ensimmäisessä karsinnassa Hilden ei pärjännyt. Siinä piti tietää Cheekin neljä levyä ilmestymisjärjestyksessä.

Toisessa karsinnassa Hilden tiesi ainoana oikean vastauksen. Tehtävässä piti luetella neljä Suomen presidenttiä valitsemisjärjestyksessä. Presidentit olivat Ståhlberg, Relander, Svinhufvud ja Kallio.

-Nämä olivat tiedossa paremmin kuin Cheekin levyt, tuumaili Hilden kilpailun juontajalle Jaajo Linnonmaalle päästyään miljoonatuoliin.

Ohjelmassa Hilden esitteli itsensä ennakkoon tallennetussa pätkässä, jossa hän kertoi hakeneensa ohjelmaan, koska järjestää joka perjantai ravintola Virrassa pubivisan, ja koska siellä kysymykset tuntuvat olevan välillä hankalia, niin nyt on mukava näyttää paikallisille kisailijoille, että miten sitä itse pärjää vastaajan paikalla.

Puumalastakin puhuttiin hieman. Jaajo Linnonmaa arveli, että Puumalan suurin nähtävyys on Aku Hirviniemi rantabaarissa. Linnonmaa epäili, että talvella ei Puumalassa niin huippua olisi, mutta Hilden kuittasi päätelmän pois päiväjärjestyksestä.

Matias Hilden pyrkii lauantaina miljonääriksi

Puumalan kunnanjohtaja Matias Hilden on tunnettu tietokilpailumies. Hän pitää Puumalassa pubivisaa ja laatii kaverinsa kanssa Puumalan tietoviisas -kilpailun kysymykset. Nyt hän on laittanut itsensä tuleen. Lauantaina 23. tammikuuta kello 20 tv-kanava Nelosella Hilden esiintyy Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa. Kenelle Matias kilauttaa, jos hän tarvitsee apua oikean vastauksen löytämiseen?

Yrittäjä lähti opiskelemaan

Yrittäjä Jorma Reponen kouluttautuu työnsä ohessa parin vuoden ajan. Tavoitteena on löytää enemmän hyvinvointia itselle ja yritykselle.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumalan kuntaa kiitettiin avoimuudesta

Jyväskylän yliopisto lähetti kaikkiin Suomen kuntiin Ahvenanmaata lukuun ottamatta tietopyynnön ja selvitti, miten hyvin kunnat palvelevat kansalaisia ja miten avoimia ne ovat julkisten asiakirjojen suhteen. Puumala sai hyvät pisteet.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Itsehallinnon äärellä

Matias HildenPuumalassa käynnistyi kolme viikkoa sitten 400-vuotisjuhlavuosi. Puumalan 400-vuotinen itsenäinen historia on värikäs, mutta toki historiaa oli jo paljon ennen tätä. Yllättävän harva paikkakuntalainen varmaan tiedostaakaan sitä, että Puumalassa on löydetty Suomen kunnista toiseksi eniten kalliomaalauksia: viimeisin löytyi viime vuonna. Alue on siis ollut asuttua jo esihistoriallisista ajoista lähtien.

Puumala sai kirkollisen itsenäisyyden todennäköisesti 1610-luvulla, tai kuten muun muassa Puumalan historiassa on todettu, niin yksi arvio on se, että itsenäistyminen olisi tapahtunut viimeistään 1617. Tätäkin ennen Puumalassa istuttiin ilmeisesti omia käräjiä, ainakin satunnaisesti, joka voitaisiin myös tulkita ”Puumalan itsenäistymiseksi”. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, 1630-luvulla, Puumalasta syntyi myös hallintopitäjä, jonka aluerajat eivät tosin olleet täysin yhtenäiset seurakunnan kanssa.

1800-luvun puolivälissä havaittiin, että seurakunnan pitäjänkokous ei enää vastannut muuttuneisiin tarpeisiin hoitaa esimerkiksi kansanopetus ja köyhäinhoito. Kunnallisten asioiden hoitoa pidettiin siis maassamme puutteellisina. Toisin kuin maalla, oli kaupungeissa jo tuolloin oma maallinen itsehallinto, vaikkakaan ei niin vahva kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Näin ollen 1865 annettiin asetus kunnallishallituksesta maalla, jonka päätavoite oli ”seurakuntaa vastaavan maallisen yhteisön luominen”. Haluttiin tehdä ero hengellisen seurakunnan ja maallisen maalaiskunnan kesken. Samalla tuli perustaa myös kunnallislautakunnat, eli nykyiset kunnanhallitukset. Edelleen määrättiin, että maalaiskunnan ja seurakunnan rajojen on oltava yhtenevät. Tämä periaate elää meillä edelleen.

Kunnallishallinnon käynnistyminen on yksi suurimmista reformeista maassamme. Nyt, yli 150 vuotta myöhemmin, on käynnissä vastaavan tason muutos, kun Suomeen ollaan perustamassa 18 itsehallintoaluetta. Itsehallintoalueiden päätehtävänä olisi kansalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, mutta toki sillä olisi myös lukuisia muita tehtäviä. Itsehallintoalueille tulisivat omat vaalit ja todennäköisesti myös verotusoikeus.

Mikäli suunnitelmat etenevät esitetyllä tavalla, jää vuosi 2019 varmasti historiaan tämän uudistuksen myötä. Mukavaa on toki olla itse sitä näkemässä. Myös kuntien osalta muutos on merkittävä, sillä kuntien toiminnassa korostuu aiempaa vahvemmin paikallisen elinvoiman kehittäminen. Tämä käänne on sinänsä positiivinen, sillä viimeiset vuosikymmenet kuntia on pidetty lähinnä palvelutuotantokoneistona, jonka tehtävänä on ollut toimeenpanna eduskunnan ja ministeriöiden visioita ja säädöksiä. Itsehallintoalueiden aloittaminen ei toki itsessään tätä takaa, mutta se mahdollistaa terveen kehityksen tähän suuntaan.

Ympäri Suomea on kuitenkin kammoksuttu sanaa ”itsehallintoalue”. Muun muassa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on pitänyt parempana sanaa ”maakunta”, joka kuulemma on monelle liian keskustalainen nimi. Vaikka maakunta terminä olisikin kuvaavin, on mielestäni yksi hyvä vaihtoehto jäänyt liian vähälle huomiolle: Suomessa oli satojen vuosien ajan läänejä, joille maaherrat antoivat kasvot. Tämä instituutio lakkautettiin meiltä kuluvan vuosikymmenen alkupuolella: tilalle tulivat ELY:t ja AVI:t, jotka ovat kuitenkin jääneet tavallisille kansalaisille vieraiksi. Eikö tämä tuttu ja hyvin myös ruotsin kielelle taipuva sana, lääni, ansaitsisikin paluun nykyaikaan sopivalla tavalla?

Matias Hilden

Omaishoitajille vertaistukiryhmä

Puumalaan on saatu oma vertaistukiryhmä omaishoitajille. Valmennuskurssin kävi neljä puumalalaista. Tukiryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran 26.1. kello 13 Kahvila Soropissa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kunnan johto kiertää kylillä

Kunnanhallitus on aloittanut kyläkiertueen. Tarkoitus on viedä tietoa kunnan asioista kylille, mutta ennen kaikkea kuunnella kylien asukkaiden mielipiteitä, toiveita ja huolia. Toki kunnanhallituksessakin on edustajia muualtakin kuin Puumalan keskustasta.

Kyläkierros alkoi tiistaina Hurissalossa. Lue lisää Puumala-lehdestä.

Taiteilija muutti Hurissaloon

Kati Kokko on Hurissalon uusia asukkaita. Hän työskentelee kotonaan. Vanhassa navetassa on verstas. Kokko tekee muun muassa huovutustöitä ja entisöi huonekaluja. Myös pronssiveistoksia Kokko luo, mutta niiden tekeminen vaatii omat tilansa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Rinneravintolasta

LV Timo Korppi, kirjalijaMatka pihasta laavulle ei ole pitkä, mutta rinne on jyrkkä. Jo viime talvena, vähäluminen oli sekin, viritin matkan varrelle köysien varaan ruokahissin, jossa oli useampi pysäkki pysähtyä ja einehtiä.

Viime syksynä äjähti päähän ajatus, että kehitän projektia vielä kukonaskeleen pitemmälle. Varmaan olin katsellut liikaa uutisista ruokajonoja ja Urheiluruudusta, kuinka eliittikumppanit ruokailivat rinneravintoloissaan ja after ski -asuissaan. Piti saada meillekin rinneravintola, vastamäkeen mökin ja laavun puoliväliin.

Laavu itse, rakas kapistus ja lähitienoon korkeimman kohdan kaunistus, on lankomiehen työn ja taidon tulos. Itse ihailin sen syntyä vierestä apumiehenä ja pärekaton limittelijänä. Niinpä kun en päässyt eroon ajatuksesta rakentaa reitille myös rinneravintola, soitin hänelle. Odotin savolaista ”suattaahan tuo syntyä tai suottaapa olla syntymättä” -vastausta, mutta ihme kyllä hän intoutui tuumaan hetisillään. Sanoi, että olikin jo ehtinyt tylsistyä joutenmakuuseen, joka yleensä on eläkeläisten vaarallisin tauti.

Elettiin syksyä, mutta kun ei enempää tuumailtu, vaan toimittiin niin samantien alkoi tulla valmista. Piirtelin itse ruutulehtiöön pääpiirteittäisen ajatuksen siitä, miltä toivoin ravintolan näyttävän ja miten ajattelin sen toimivan. Koska koko ajan oli suunnitelmissa mahdollisimman vetävä take-away-tyyppinen mesta, joka toimisi minimihenkilökunnalla eli lähinnä täydennyslogiikan varassa, pyysin lankomiestä varautumaan siihen, että tarjoilu tapahtuisi kaikilta neljältä seinustalta yhtaikaa. Ei tulisi ruuhkia eikä jonossa nahistelua, jota taas pikkujoulun ja vähän isommankin joulun aikana pitkin ja poikin Suomea nähtiin.

Pohjapiirustuksesta ei jouduttu kinaamaan ollenkaan. Pärekaton värkkäilyyn ei syyskylmillä ja märillä keleillä ollut haluja eikä mahdollisuutta. Päädyttiin palahuopaan ja ulkovuori sudittiin yhteisellä päätöksellä mahdollisimman paljon laavun ja päärakennuksen näköiseksi, ettei rakennelma törröttäisi rinteestä uteliaiden silmiin kuin kohtalon sormi.

Vähän oli sellainen ajatus, että avajaiset järjestettäisiin juhlavin menoin ensilumen aikaan, mutta kun niitä ei vielä itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppunakaan näkynyt niin aikaistettiin tapahtumaa. Hyvässä järjestyksessä ja projektin vaatimin työkaluin saatettiin perusta paikoilleen, nostettiin ravintolarakennus sen päälle ja lopuksi asennettiin katto paikoilleen. Rakennuslupaa en erikseen hakenut, tuumin sen hoituvan toimenpideilmoituksella, jonka rakennustarkastajamme allekirjoittaa yskimättä.

Avajaiset olivat jymymenestys ja kaikki varattu ruoka kävi kaupaksi ennen kuin tuli pimeä ja lopetti tarjoilun. Jo siinä vaiheessa tuli mieleen, että heti ensi vuonna pitää ravintolaan vetää sähköt tai järjestää valaistus vaikka tunnelmallisin tallilyhdyin, jolloin asiakkaat pystyvät nauttimaan palveluista pitempääkin. Talviaikana kun päivä on tuskallisen lyhyt eikä valon kajoa saata viikkokausiin olla tarjolla muutamaa tuntia pidempään.

Kun laitoin lankomiehelle raporttia avajaisten jälkeisten päivien huiskeesta ja ruoan valtavasta menekistä, kuittauksia tuli hymiöiden kera. Kun kysyin, mitä olen hänen arvokkaasta ja osaavasta työstään velekoo, sanoi rinneravintolan olevan tämänvuotinen joululahja heidän perheeltään meille. No, pakostahan siitä jäi pitkä kiitollisuuden velka voimaan.

Jo joulunpyhinä ja vielä sen jälkeenkin, kun seurasin vaivihkaa rinneravintolan asiakastulvaa, mieleen tuli seuraava ajatus. Jos nuo kaikki olisivat maksavia asiakkaita, olisin ennätysvauhdilla ravintolamiljonääri. Mutta toisaalta, kun kyseessä ovat vain hyvän mielen asiakkaat ja minä hyvän mielen miljonääri, siihen ei verokarhukaan pääse ahneilla käpälillään käsiksi.

Talitiaiset ja muut suojaverkon läpi ravintolaan pistäytyvät pikkulinnut pysynevät kantakundeina, jos jaksan läpi talven hoitaa logistiikan niin, että rinneravintolan monipuolinen pöytä on katettu joka päivä, säähän ja keleihin katsomatta.

Tikat ja siltsuasuiset, maatiaiskanan kokoiset närhet, samoin kuin frakkiasuissaan pöyhistelevät harakat, varikset ja korpit joutuvat tyytymään muruihin, joita take-away-pöydästä niille putoilee. Ilo on katsella, kuinka kerrankin isot ei sano ja pienet ano vaan ihan päinvastoin.

Timo Korppi

Viimeiset lehmät lähtivät

Ilpo ja Tuula Reinikainen luopuivat karjastaan. Navetan asukit olivat Luukkolassa viimeiset. Puumalansillan takana on enää kaksi maitotilaa, toinen Viljakansaarella ja toinen Kietävälässä. Puumalassa on enää 13 maitotilaa.

Lue Reinikaisista lisää Puumala-lehdestä.

400-juhlavuosi lähti käyntiin

Loppiaisena julkistettiin juhlakirja Puumalan kaksoisristikirkosta. Samalla se avasi juhlavuoden. Puumalan seurakunta perustettiin vuonna 1616.

Lue uusimmasta Puumala-lehdestä, mitä historiikin kirjoittaja taidehistorian professori Eeva Maija Viljo ja kunnanjohtaja Matias Hilden kertoivat julkistamistilaisuudessa.

Puumalassa elettiin hyvä vuosi 2015

Puumala sai viime vuonna runsaasti valtakunnallista ja kansainvälistä julkisuutta. Kunnan talous oli myös hyvissä kantimissa.

Katso kooste viime vuodesta uusimmasta Puumala-lehdestä. Voit lukea sen myös verkosta näköislehtenä.

Vauvauutisia

Viime vuonna Puumalaan syntyneet vauvat saivat villasukat. Mutta kenelle syntyi vuoden eka vauva tänä vuonna? Lue Puumala-lehdestä.

Vuoden uudet lupaukset

LV Kari KauppinenUutta vuotta on eletty viikko. Useampi lupaus on varmastikin ehditty jo rikkoa. Mutta ei ole myöhäistä tehdä sellaista uudelleen. Tai tehdä vasta nyt päätös jostakin asiasta, kun arki on alkanut ja katsoa sen myötä riittävän pitkälle tulevaan.
Nimenomaan luvatun asian, voisi sanoa projektin, pituus ratkaisee. Jos miettii aikaa vuoden taakse, ei välttämättä ole ehtinyt tapahtua suuria muutoksia elämässä. Se voi olla pettymys, mutta vuosi kuluu nopeasti.
Mitä jos ajattelisikin uuden vuoden lupauksien myötä tulevaisuutta 1-2 vuoden projektina?
Ei tavoittelisikaan kesäksi rantakuntoon eikä aloittaisi muidenkaan askelten toteuttamista stressaamalla. Aloittaisi hiljaisen ja hitaan muutoksen, jossa etenisi hyvin pienin askelin. Se voi kuulostaa merkityksettömältä, mutta on monelle joka tapauksessa paljon nopeampi tapa muuttaa itseään haluamaansa suuntaan kuin kaikki edelliset epäonnistuneet kymmenen vuotta.
Tässähän ei sinällään ole mitään uutta. Kaikki elämäntapaoppaat neuvovat muuttamaan kokonaisuutta pitkällä aikavälillä. Nopeat liikkeet sortuvat yleensä siinä vaiheessa, kun ahdistus muutoksesta nousee liian suureksi.
Monelle lupaus tarkoittaa parempia elämäntapoja, luvataan pudottaa painoa ja liikkua enemmän. Muistan erään lihavan tuttuni, joka valitteli, ettei paino lähde. Hänellä oli tapana syödä kaksi viineriä päivässä. Jos hän olisi jättänyt toisesta syömättä puolet eikä olisi muuttanut mitään muuta elämässään, paino olisi pudonnut kahdessa vuodessa 50 kiloa. Jokainen voi laskea nopeasti itse nettilaskureiden avulla, miten käsittämättömän pienillä muutoksilla on merkitystä.
Sama toimii kaikessa muussa, jos asiat vain ensin ajattelee ja laittaa ne vaikka kalenteriin. Jos on tottunut elämään kiireistä elämää, jossa ajasta on pulaa, voi kalenteriin laittaa ilman huonoa omatuntoa ajat perheelle, lapsille, ystäville. Se rauhoittaa samalla omaa päänsisäistä elämää, kun voi oikein kalenterista tarkistaa, että nyt voi olla tekemättä mitään ”hyödyllisempää”.
Todellisuudessa ilman täydellistä vapaa-aikaa ei synny pitkällä tähtäimellä mitään muuta kuin sellaista, jota ei nyt tähän voi kirjoittaa.
Kannattaa olla armollinen itselleen. Tehdä lupaus, jonka maali ei ole helmikuussa, vaan vaikkapa silloin tammikuun alussa 2018.

Kari Kauppinen

Kutsu Pikkuleijonille Puumalaan levinnyt kymmenille tuhansille

Kauppias Tanja Raivion lupaus tarjota maailmanmestaruudesta viikonlopun lohet nuorten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jaloselle ja lopulta koko joukkueelle on tavoittanut yli 30 000 tykkääjää sosiaalisessa mediassa. Luku on yksinkertaisesti suuri. Pelkästään kaupan sivuilla tempauksesta on tykätty 16 000 kertaa. Toinen puolikas on kertynyt muualla ihmisten jaettua päivitystä.

Raivio lupasi Jaloselle vieraineen lohet ennen loppuottelua Venäjää vastaan. Kun voitto tuli, kutsu laajeni koko joukkueelle.

Jalonen on tuttu näky Puumalassa, kesämökkikunnassaan.

-Tällainen tempaus tuli mieleen, kun Jukka käy aina kesäisin ostamassa lohta kaupalta, sanoo Raivio.

Mikäli nuorisomaajoukkue tai sen osa Puumalaan saapuu, Raivio uskoo, että matkailuyrittäjät lähtevät mukaan hankkeeseen.

-Eiköhän me yksi joukkue saada majoitettua.

Jalonen tietää jo lohitarjouksesta, mutta Raivio laittaa kutsua myös niin sanottua virallista tietä koko joukkueelle.

Raivion postauksen perässä sataman lettuyrittäjä Olavi Kietäväinen innostui tarjoamaan jälkiruoat eli muurinpohjaletut.