Nimismiesten valokuvat Puumala-seuran haltuun

Itä-Suomen poliisilaitos luovutti perjantaina vanhoja Puumalan nimismiespiirin aikaisia valokuvia säilytettäväksi Puumala-seuralle. Luovutetuista vanhimmat valokuvat ovat vuodelta 1871. Kahdessatoista valokuvassa ovat taltioituina kaikki Puumalan nimismiehet.

Valokuvat luovuttivat poliisipäällikkö Taisto Huokko (vas.) ja ylikonstaapeli Markku Jaatinen (oik.). Luovutuksen vastaanotti seuran puolesta päätoimittaja Elvi Köpman.

Aiheesta lisää ensi torstaina Puumala-lehdessä.

Terveysaseman puhelin rikki

Puumalan terveysaseman puhelin ei toimi. Vikaa korjataan parhaillaan. Tarvittaessa kannattaa ottaa yhteys Ensineuvon numeroon 015 211 411 tai mennä suoraan terveysasemalle. Kiireellisissä tapauksissa yhteys numeroon 112.

Surullista joulua

LV Timo Korppi, kirjalijaAdventtisunnuntaista pitäisi alkaa luottavainen ja iloisten asioiden täyttämä laskeutuminen jouluun. Tänä vuonna se on tuhansille, jopa miljoonille, ihmisille pelonsekaisen odotuksen aikaa. Missä paukkuu tai räjähtää seuraavaksi?
Meillä suomalaisilla eivät Pariisin, Brysselin, Beirutin ja muun levottoman maailman surullisimmatkaan tapahtumat kiipeä ihan iholle, mutta eihän niitä pääse uutistulvassa pakoonkaan.
Eikä pidä päästäkään, koska juuri tulevana jouluna on syytä uhrata aikaa ja ajatuksia muidenkin surulle, hädälle ja ahdistukselle.
Silti myönnän, että ahdistaa. Huomaan miettiväni mikä tässä maailmassa on vikana, kun vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ranskalaisia lainatakseni ovat niin kaukana arkitodellisuudesta. Mietin sitäkin, ja miettivät varmaan sadat tuhannet muutkin suomalaiset, mitä voisimme itse tehdä paremman tulevaisuuden ja maailman eteen. Mitä ovat ne pienet teot, joihin meillä kaikilla on aikaa ja varaa?
Onneksi niitä vielä on.

Olemme viime kuukaudet ihmetelleet pakolaisvirtaa, josta Suomikin on saanut osansa ja joutunut tilanteeseen, jossa niin maan kuin maakuntienkin, niin kaupunkien kuin kylienkin, talous ja tilajousto on koetuksella.
Tilaa Suomi -majatalossa ei enää tahdo olla. Toivottavasti se ei kuitenkaan lopu suomalaisten sydämistä.
Surullista on ollut huomata sekin, että jotkut ajattelemattomat kansalaiset ovat ryhtyneet hyökkäilemään tulijoita vastaan, ikään kuin monia oman kotimaansa terrorismia pakenevia pitäisi pelotella täällä kotikutoisilla terroriteoilla. Se on häpeällistä, sitä ei voi millään selityksillä puolustella. Virkavalta on oikein oivaltanut sen, että järjestäytynyt yhteiskunta joutuu vastaamaan häiriköille kovalla kädellä. Siihen ei enää lääkityksen tarkistus riitä.

Suomi ja suomalaiset ovat tänä jouluna ja joulun odotuksen lähiviikkoina temppelin harjalla. Meillä kaikilla on pakolaiset lähellämme, tavalla tai toisella. Ne pienet teot ovat nyt paikallaan: voimme antaa apuamme vapaaehtoistyön kautta, lahjoittamalla pakolaisille tarpeellisia tavaroita kuten vaatteita ja vaikka vain leluja pakolaislapsille. Tai sopivaksi katsomamme pikkusumma joulukeräyksiin. Mutta ennen muuta, voimme lahjoittaa aikaamme ja ajatuksiamme sille inhimilliselle hädälle ja kärsimykselle, jonka nämä ihmiset ovat kohdanneet ja jota he henkensä hädässä pakenevat. Empatia ja sympatia ovat niin arvokkaita asioita, ettei niiden hintaa pysty kukaan mittaamaan.

Tässä pelon ja terroriuhan täyttämässä maailmassa meistä kukaan ei voi tietää, koska kärsimys osuu omalle kohdalle. Silloin jokainen meistä odottaa saavansa samaa myötätuntoa, jota nyt odotetaan meiltä.
Tämän tunnistaen on jo helpompi toivotella kaikille iloista ja yhteisöllisyyden tunteen täyttämää joulua. Surukin voi hellittää hetkeksi, kun antaa tilaa positiiviselle ajattelulle ja hankkii itselleen hyvän joulumielen, kukin valitsemallaan tavalla.

Timo Korppi

Ammattiopistoon vai lukioon?

Puumalan yhdeksäsluokkalaiset saivat rautaisannoksen ammattiopiston tarjonnasta. Etelä-Savon ammattiopisto Esedu esitteli heille opiskelulinjoja maakuntakiertueellaan. Kuvan tytöt Petra Ahonen (oik.) ja Milla Halonen tutustuivat ammatteihin. Tammikuussa ysit menevät Mikkeliin tutustumaan oppilaitokseen.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Hirvenmetsästys tuottaa miljoonia

Jos hirviä ei metsästettäisi, kustannukset yhteiskunnalle olisivat rahassa mitaten mittavat, miljoonaluokkaa, jopa kymmeniä miljoonia lyhyessäkin ajassa. Summa on laskettu metsästyksen myötä vältetyistä onnettomuuksista ja niissä menehtyneistä ja loukkaantuneista. Kuva: Ari Ahtiainen/Liikenneturva.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Aikuinenkin saa värittää

Stressiä, alakuloa, kaamosväsymystä? Ala värittämään. Se tekee hyvää aivoille, ja on hektisessä elämässä hyvä keino katkaista alituinen kiire. Värittää voi vaikkapa yksin, puolison, ystävien, lasten ja lastenlasten kanssa.

Lue värityskirjan kanssa leikkimisestä lisää Puumala-lehdestä.

Mitä tulee sotesta?

Puumala-lehMatias Hildenti kyseli viikko sitten sote-uudistuksen vaikutuksesta Puumalalle. Valitettavasti Etelä-Savon osalta valtioneuvoston tekemä sote-linjaus herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Seuraavien kuukausien aikana joudummekin arvailemaan, saako Etelä-Savo oman sote-alueen.

Maakunnista muodostetaan jatkossa itsehallintoalueita, joiden rahoitus kerätään joko omalla verotusoikeudella, erillisellä verolla tai suoralla valtion budjettirahoituksella. Käytännössä kunnat eivät siis jatkossa enää rahoita sosiaali- ja terveyspalveluja. Suuri muutos on myös luvattu valinnanvapauden lisääminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tässä riittää myös luonnostelemista jatkossakin.

Puumalan osalta ei voida vielä varmasti sanoa uudistuksen taloudellisia vaikutuksia. Ratkaisevaa on se, vähenevätkö kunnan kustannukset enemmän kuin niiden rahoittamiseksi saatu valtionosuus tai veropohja. Tällä hetkellä näitä asioita voidaan vain arvailla. Yhdessä edellisistä sote-uudistushahmotelmista vaikutukset Puumalalle olivat erittäin myönteiset taloudellisesti, ja teoriassa sama linjaus voinee säilyä jatkossakin. Toivottavaa toki on, että uudistuksen myötä kunnassa tarjottavat sote-palvelut eivät heikkene.

Sote-integraatio, siis sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon yhdistäminen, on selvä suuntaus, ja myös Puumala on edennyt jo aiemmin tähän suuntaan. Kun vielä erikoissairaanhoito saadaan mukaan, on kokonaisuus sellainen, että hyvällä johtamisella voidaan saavuttaa tuloksellista toimintaa kansalaisten palvelujen kehittämiseksi. Tällä hetkellä tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä.

Sote-uudistuksen neuvottelujen tiimellyksessä julkaistiin muistioita ja mielipiteitä siitä, pitäisikö alueita olla 5, 9, 12, 15 vai 18. Ottamatta sen enempää kantaa määriin haluan vain todeta, että olennaista ei ole se, että sote-alue tuottaa itse kaikki mahdolliset palvelut kotihoidosta vaativimpaan erikoissairaanhoitoon. Sen sijaan olennaista on, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan, laadukkaina ja mahdollisimman edullisesti tuotettuina. Tärkeää on niin ikään, että asiakkaita kohdellaan kokonaisvaltaisesti ilman, että hallintorajat näkyvät hänen palveluissaan. Esimerkiksi Puumalan kunta osti muualta kuin Etelä-Savon sairaanhoitopiiriltä erikoissairaanhoitoa viime vuonna noin 500 000 euron edestä, mikä vastaa vain noin viittä prosenttia koko kunnan sote-kuluista. Summa on toki iso, mutta vaativimmalla erikoissairaanhoidolla on kuitenkin vain vähäinen merkitys koko sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Matias Hilden

Perheen aika on lasten oikeus

Perjantaina 20.11. vietetään lasten oikeuksien päivää. Lapset ja nuoret kaipaavat vanhempiensa ja perheensä seuraa ja tukea, vaikka eivät aina sitä sanoisikaan. Tekemisen ei tarvitse olla mitään ”ihmeellistä”. Yhdessä oleminen on usein tärkeintä.

Lue Puumala-lehdestä, mitä eka-, neljäs- ja kahdeksaluokkalaiset miettivät siitä, mikä on heille tärkeintä elämässä juuri nyt. Kuvassa olevat Pinja Yläharju ja Roope Vidman kertoivat omat mielipiteensä.

Susi ei syönyt tyttöä Puumalassa

Vuosikymmenien ajan taru hukan syömästä tytöstä on noussut aina välillä puheisiin. Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuun alussa vuonna 1932, että susi söi Puumalassa pikkutytön. Uutinen levisi koko maan mediassa. Uutinen ei pidä paikkaansa. Kuvassa oleva uutinen on Länsi-Savosta.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Toisivatko pakkanen ja pimeys turisteja?

LV Kari KauppinenJärven jää, avanto, pimeys, kirkas tähtitaivas, hiljaisuus. Siinä muutama tuote, joita matkailussa voisi käyttää hyväksi. Ne eivät maksa mitään, mutta tarjoavat unohtumattomia elämyksiä turisteille, joilla ei koskaan ole ollut mahdollisuutta kokea niitä.
Etelä-Savossakin toimivan Aalto-yliopiston luennoitsija, yrittäjä ja kouluttaja, Paavo Viirkorpi sanoo, että maakunnassamme luonto ja metsä ovat tärkeitä seikkoja matkailun kannalta. Tämähän on selvää, mutta asioiden yksinkertaisuus ei ehkä saa näkemään tätä metsää puilta. Viirkorpi sanoo, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kävelleet järven jäällä. Se olisi heille uskomaton elämys. Siinä on yksi lisäargumentti matkailumyynnille.
Jatketaanpa ajattelua. Viedään ihmiset jäälle. Kairataan avanto. Siis annetaan turistien kairata itse. Siinä he voivat hämmästellä jään paksuutta, ja sitä, että tuon paksuinen jää kantaa meitä. Voi kuvitella, mistä sinä päivänä tehdään sosiaalisen median päivitykset. Sana leviää kokemuksesta, jota kukaan muu kotiseudulla ei ole kokenut, ehkä ei pysty oikein käsittämäänkään.
Vielä kun siitä avannosta pilkitään lounas, valmistetaan se nuotiolla, näytetään miten verkoilla kalastetaan talvella ja oikeasti muuta tavallista mutta ihmeellistä, niin kokemus on varmasti hyvä ja aito, mieleenpainuva.

Aalto-yliopiston Paavo Viirkorpi jatkaa, että suuri osa maailman ihmisistä kärsii jatkuvasta melusta ja valosta.
Missä on hiljaisuutta ja pimeyttä? Niin, täällä. Niiden ohella voisi esitellä tähtitaivasta, ja hyvällä onnella revontulia. Näitäkään ei ole moni Euroopan ja maailman metropoleissa elävä nähnyt. Vielä kun taivaankannen yli kulkevan Linnunradan näkee, niin iltayö on täydellinen. Voi hyvillä mielin siirtyä mökin lämpöön, nauttia illallisen ja kertoa taas kaikille omaan kotimaahansa, mitä tuli koettua.
Jää, pimeys, hiljaisuus ja tähtitaivas eivät maksa mitään. Ne saattavat olla yksinään vaikeita tuotteistaa, mutta kaiken muun markkinoinnin ohella voivat olla juuri niitä elementtejä, jotka saavat lontoolaisen, pariisilaisen, tokiolaisen, moskovalaisen perheen tekemään päätöksen: me lähdetään Puumalaan.

Luonnon ohella Puumalassa voi hyödyntää geopolitiikkaa. Muistan, kuinka lapsena jännitti, kun matkustin bussilla vanhempieni kanssa Leningradiin, nykyiseen Pietariin, siis Neuvostoliittoon. Maa oli silloin melkoinen mörkö. Vielä suurempi mörkö se on ollut lännempänä. Eikä se tunne ole väljähtynyt, varsinkaan nykyisessä kansainvälisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa kylmän sodan henkäykset ovat palanneet.
Aalto-yliopiston Paavo Viirkorpi antaa taas ilmaisen idean. Miksi turisteja ei voisi viedä itärajalle? Viirkorven mukaan moni on nimittäin kiinnostunut käymään Venäjän rajalla, tai ainakin lähellä sitä, kuvauttamaan itsensä siellä, ja palaamaan taas takaisin vuokrahuvilansa rauhaan. Taas on somessa kertomista. Peukkuja kertyy rajapäivitykselle. Uteliaisuutta ja ihmisen alati kaipaamia positiivisia some-kannustuksia ei pidä väheksyä matkailutarjontaa miettiessäkään.

Kauniit rakennukset, vilkas yöelämä ja shoppailupaikat löytyvät kaikkialta. Mutta on tultava ”syrjään” kaikesta, jotta voi nauttia luonnon aarteista eli juuri pimeydestä, hiljaisuudesta, järven jäästä ja tähdistä. Niiden ympärille voi kehittää kaikenlaista. Miettiä, miten noita ikuisia asioita voisi katsella toisin.
Informaatiota on kaikilla jo ihan liikaa ja sitä tulvii koko ajan lisää. Mikään ei välttämättä enää hetkauta ja markkinointitekstiäkin epäillään liioitelluksi kovan kilpailun keskellä. Tunteet ovatkin ne, mitkä pitää potentiaalisessa turistissa herättää. Herättää ne sellaisilla asioilla, jotka eivät unohdu, vaan tuovat aina uudelleen mieleen koetun elämyksen, hymyn ja levollisen mielen.
Kuten eräs muutaman viikon Suomessa syksyllä harjoittelussa ollut aasialaisopiskelija totesi, että hän ei ikinä unohda sitä, miten kaunis syksy on myös täällä eteläisemmässä Suomessa. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan erilaisia lehtien värejä ja sitä, miltä vaahteranlehdissä kävely kuulostaa.

Kari Kauppinen

Puumalan vanhat uutiset netissä

Yli sadan vuoden takaiset lehtiartikkelit ja -ilmoitukset ovat kaikkien nähtävillä verkossa. Kansallisarkiston digitointi- ja konservointikeskus on tallentanut vuoteen 1910 saakka ilmestyneen aineiston. Sitä tuoreempaa aineistoa ei ole vapaassa jakelussa. Kun sanomalehtikirjastoon laittaa hakusanaksi Puumalan, tulee yli 70 000 osumaa.

Lue Puumala-lehdestä, mitä sanoo työnjohtaja, joka lupaa vuonna 1909 osallistua itse töihin ja mikä oli tuulimyllyn omistajan kohtalo vuonna 1890.

Kalastusluvat muuttuvat

Kalastuslupajärjestelmä muuttuu vuoden 2016 alusta. Siinä kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtaiset kalastusmaksut yhdistyvät. Uudeksi maksuksi tulee kalastonhoitomaksu. Se hyödyttää kuitenkin vain pientä ryhmää.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Koulukiusaus kuriin

Pakina Marja Klefström LV”Isovanhemmat käyttivät väkivaltaa koulussa Turussa”. Tällä tavoin otsikoi Helsingin Sanomat näyttävästi 21. lokakuuta.

Tapauksessa kolme aikuista tunkeutui tiistaina kesken oppitunnin turkulaisen koulun luokkaan ja pahoinpiteli neljättä luokkaa käyvän pojan sekä opettajan, poliisi kertoo. Tapahtumasarja sai alkunsa tytön ja pojan välituntiriidasta. Tyttö oli soittanut äidilleen, joka oli lähettänyt isovanhemmat hakemaan tytön koulusta. Poliisin mukaan isovanhemmat tunkeutuivat luokkaan ja alkoivat pahoinpidellä opettajaa ja tytön kanssa riidellyttä poikaa.

Totta vai median liioittelua? Sen enempää asiaa tuntematta on vaikea uskoa isovanhempien käyneen käsiksi opettajaan sen enempää kuin kiusaajaankaan. Sanallista pahoinpitelyä on varmasti ollut ja paljon.

Usein kiusaamisella on ollut pitkä tausta. Kiusattu ei uskalla kertoa siitä kotona, koska pelkää seurauksia koulussa vanhempien puututtua asiaan.

Välitunneilla yhdellä opettajalla on liian paljon valvottavia, joten töniminen ja ilkkuminen saattaa jäädä huomaamatta.

Kiusaaminen raaistuu, jos siihen ei puututa. Koulukiusaaminen vaikuttaa koko loppuelämään. Itsetunto ja omanarvon tunne putoaa nollalukemille. Vanhempien on vaikea saada selville, mistä on kysymys, kun lapsi tulee vihaisena ja itkuisena kotiin. Paha mieli on purettava johonkin. Useimmiten se on äiti tai sisarukset.

Kun poikani tuli aikoinaan koulusta kotiin ympärikuraisena ja sulkeutui omaan huoneeseensa puhumatta mitään, alkoivat hälytyskellot päässäni soida. Kun otin asioista selvää ilmeni, että pojan koulukaverit olivat uittaneet hänet kuralätäkössä päivittäin koulun jälkeen. Napakka puuttuminen asiaan lopetti tämän, mutta sanallinen kiusaaminen loppui vasta koulun vaihtamisen myötä.

Kymmenvuotias diabetesta sairastava pojanpoika joutui vastaavanlaisen kiusanteon uhriksi. Kiusaaja oli ylempiluokkalainen, joka mieluusti kaatoi nuorempiaan kuraan. Pari kertaa hän onnistui kamppaamaan pojan vetiseen lammikkoon. Kolmannen kerran kiusattu poika sanoi: ”Minulla on diabetes, ja jos insuliinipumppu kastuu, se on hengenvaarallista. Jos vielä teet tuon, minä uitan vuorostani sinut lätäkössä.”

”Hah, hah”, sanoi kookas kiusaaja katsoessaan hentorakenteista kiusattuaan.

Mutta kuinkas siinä sitten kävikään? Päätä pitempi kiusaaja lensi itse rähmälleen lätäkköön; kiusattu kun oli harrastanut judoa jo useamman vuoden, ja nyt oli taidot otettava käyttöön. Asiaa sitten selviteltiin koulussa. Voitte arvata, kumpi sai rangaistuksen. No, kiusattu tietenkin. Tämän pohjalta ymmärrän hyvin isovanhempia, jotka ryntäsivät kouluun selvittämään asiaa. Usein näissä kisoissa pitemmän korren vetää se, jolla on paremmat puhujan lahjat.

Olen usein miettinyt, miten saisi kiusaamisen lopetettua. Kouluissa vieraillessani olen käyttänyt apuna sosiodraamaa. Se, roolien vaihtaminen, on oiva keino saada kiusaaja tuntemaan, miltä kiusatusta tuntuu. Joskus kiusaaminen voi alkaa jo päiväkotiasteelta jatkuen koko kouluajan.

Kerran lapsiryhmääni tuli pieni poika. Äiti ei poikaa tuodessaan kertonut mitään poikansa vammasta. Poika piti tiukasti käsiään selkänsä takana. Ryhdyttiin piirtämään joulukortteja. Poika asetti kätensä pöydälle. Käsissä ei ollut yhtään sormea. Kätevästi hän otti värikynän sormentynkiensä väliin ja alkoi innokkaasti värittää kuvaa. Lapsiryhmä katseli hetken hiljaisuuden vallitessa poikaa. Sitten jokainen heistä otti omatoimisesti värikynän sormiensa väliin ja alkoi työskennellä. Tämä hieno hetki ei koskaan unohdu mielestäni.

-Marja Klefström-

Sinisen koulun remontti valmistuu

Vaikka Sinisen koulun remontti valmistuu muutaman viikon kuluessa, eka- ja tokaluokkalaiset eivät palaa rakennukseen ainakaan ennen ensi elokuuta. Päiväkodin lapset sen sijaan muuttavat sinne joko marras-joulukuun vaihteessa tai joulun jälkeen. Pappilantien päiväkoti jää sen jälkeen historiaan.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Isä on tärkeä kaikenikäisille pojille

Kasasten kolme sukupolvea tekevät asioita yhdessä. Antti Kasanen, 40 ja se keskimmäinen, sanoo, että yhdessä oleminen on tärkeintä lasten kanssa. Samaa metodia, mitä hänen oma isänsä, Aarni, 69, toteutti hänen kanssaan, käyttää Antti Eemelin, 13, kanssa. Eli asioita tehdään yhdessä.

Lue Puumala-lehdestä lisää Kasasten ajatuksia isänpäivän kynnyksellä.

Uusi Saimaa-kirja julkaistiin

Matti Hakulinen teki sen taas. Kolmen vuoden tauon jälkeen on ilmestynyt uusi kulttuurihistoriallinen kertomus Saimaasta. Hakulisen aiemmat teokset Saimaasta liikkuivat 10 000 ja 6 000 vuoden takaisissa asioissa, nyt liikutaan viikinkiajasta 1850-luvun puoliväliin.

Lue lisää Puumala-lehdestä.