Makkaranuotio poltti metsää

Huonosti sammutettu makkaranuotio aiheutti metsäpalon alueella, joka oli vuokrattu Puumalan Erämiehille pienriistan metsästykseen. Tämän seurauksena maanomistaja irtisanoi vuokrasopimuksen. Näin koko metsästysseurue joutuu yhteisvastuuseen nuotiopalosta. Irtisanottu alue on 16 hehtaarin suuruinen. Metsää paloi noin hehtaarin alue ja kytöpalo tuhosi myös puut.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Lasillinen kirjallisuutta, kiitos

Päivi MusakkaPoika oli saanut ensimmäisen kirjastokorttinsa seitsemänvuotiaana. Seitsemän vuotta oli ollut sääntö ja määräys. Ennen sitä ikää lapsen oli määrä leikkiä.
Kirjastokortin saaminen oli ollut juhlallinen hetki. Hän oli saanut käteensä vaaleanvihreän lainastokortin, siinä luki Pojan nimi ja lainausnumero oli 331. Hän oli Kuopion Särkiniemen kirjaston 331. asiakas. Sääntöihin kuului myös se, että aikuisten puolelle sai mennä katselemaan vasta, kun oli täyttänyt kaksitoista.

Poika huokaa Helsingin Messukeskuksessa Kirjamessuilla. On vuosi 2015 ja Poika huomaa miettivänsä onko kirja oikeasti messun aihe. Hän siemaisee lasistaan kuohuviiniä, kassissa hänellä on kirjoja. Monta kirjaa. Kirjoja, joita hän ei itse asiassa edes halunnut ostaa. Hän ei vain kehdannut kävellä kustantajan ständin kautta vain katsellen. Hän ei kehdannut katsoa silmiin kaikkia niitä muita, jotka asiantuntevasti lehteilivät kirjoja, kaivoivat lompakoistaan American Expressinsä, Visansa tai MasterCardinsa.

Poika muistaa ne kerrat, kun englantilainen Enid Blyton oli jälleen kerran saanut myllystään ulos uusimman Viisikon ja kääntäjä oli sen ehtinyt suomentaa. Hän muistaa sen kiihkon, jolla lapset seisoivat kirjaston oven ulkopuolella sen avautumista odottamassa. Hän muistaa ne juoksuaskeleet, joilla lapset kiirehtivät nuorten hyllylle, nappasivat Viisikkonsa. Se oli lähes rakkautta. Se OLI rakkautta.

Poika oli oppinut rakastamaan kirjoja. Äiti kielsi häntä lukemasta öisin. Äiti ruuvasi lukuvalosta hehkulampun irti ja painotti, että silmiä ei saa liialla lukemisella pilata. Poika luki taskulampun valossa täkin alla. Silmät eivät menneet piloille. Menivätkö ajatukset, sillä joka tietoa lisää, se tuskaa lisää?
Messuhallilla kaikuu huono musiikki, ihmiset vellovat käytävillä ständiltä toiselle kuuntelemassa omasta persoonastaan ja erinomaisuudestaan puhuvia kirjailijoita, haastattelijoita, kommentaattoreita. Kirjoista kiinnostuneet pysähtyvät baareihin, nappaavat lasin kuohuviiniä, ostavat kirjoja. Lasillinen kirjallisuutta, kiitos.

Poika muistaa sen päivän, kun kirjastonhoitaja juhlallisesti antoi hänelle luvan mennä aikuisten puolelle. Hän lainasi heti Decameronen. Aikuisten outo maailma alkoi avautua, laajeta, tuhota viattomuutta, kovettaa.
Poika huokaa Kirjamessuilla. Hän kävelee kuohuviinibaariin, juo lasillisen kirjallisuutta. Poika miettii, miten käy meidän lastemme silmien, kun he tuijottavat iPadejaan jo opetussuunnitelman mukaisesti? Kuinka käy heidän viattomuutensa ja lapsuutensa, kun he liian aikaisin saavat Decameronensa korotettuna tuhannenteen potenssiin? Kuinka käy kirjan, kun sen voi juoda messuilla kuohuviininä eikä edes kirpputori enää ota sitä viikkoa ilmestymisen jälkeen vastaan?

Päivi Musakka

Puumalan johtoa kävi Irlannissa

Puumalan kunnan edustajat kävivät Irlannissa tutustumassa geopark-kohteisiin.

Saimaata on tarkoitus hakea Geopark-verkoston jäseneksi syksyllä 2016. Puumala on ollut yhtenä kuntana mukana hankkeen valmistelussa ja ennakkotietojen mukaan merkittävä osa Geopark-kohteista tulisi sijoittumaan juuri Puumalaan. Geologian ohella Geopark-alueilla pidetään esillä luonnon- ja kulttuuriperinnön arvoja. Kuva: Eamon Doyle.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Tuoksuyliherkkyys tekee arjesta hankalaa

Minna Hyvönen on tuoksuyliherkkä. Kaupassa käyntikin on hankala kokemus, sillä tuoksutetut kynttilät, nenäliinat ja vessapaperit piinaavat. Kotona ei voi välttämättä olla kukkia. Asiakaspalvelutyössä joutuu välillä ottamaan etäisyyttä asiakkaisiin. Pyykkipojista tehty kranssi on tuoksuton.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Talvipyöräilystä turvallista

Lumi ja jää peittävät kohta maan, mutta polkupyörällä voi edelleen ajaa, jos varusteet ovat kunnossa. Yksi tärkeimmistä ovat eturenkaan nastat. Yrittäjä Ilkka Tiusanen antaa vinkkejä talviajoon ja siihen, miten pyörä kannattaa huoltaa talvea varten, tai jo kevättä ajatellen.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Vuoden poliisi tuttu Puumalassakin

Ylikonstaapeli Toni Reinikainen Mikkelin poliisiasemalta on tuttu Puumalan yhtenäiskoululla. Hänet valittiin Vuoden poliisiksi viime viikolla. Poliisi käy vuosittain koululla. Reinikainen on erikoistunut nuorten kanssa asioimiseen. Häneen saa yhteyden helposti Facebookissa, jossa hänellä on yli 5000 kaveria.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

400-vuotisjuhlat lähestyvät

Puumalan kunta ja seurakunta täyttävät ensi vuonna 400 vuotta. Se näkyy myös viestinnässä. Juhlavuoden värimaailma painottuu sinisiin sävyihin. Kantavana elementtinä on kuvattu Ajan aallot.

Lue lisää Puumala-lehdestä

Hyvänkin renkaan kumi voi kovettua

Talvirenkaiden vaihdon aika on käsillä. Paitsi kulutuspinta ja nastojen kunto, kannattaa renkaasta tarkistuttaa kumin kovuus. Jos kumi on kovettunut, pito on heikentynyt. Siten kulutuspinnaltaan laillinenkin rengas voi olla turvallisuusriski. Kovuus mitataan pienellä mittarilla.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Uusi supernorppa valittiin

Terttu Kiljunen on Puumalan tuorein Supernorppa. Diplomin hänelle luovuttivat Puumalan Luontoretkeilijöiden puheenjohtaja Tapio Hulkkonen ja sihteeri Leena Huikko. Supernorppa on aktiivinen avantouimari.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Torikamera toimii jälleen

Puumala-lehden torikamera toimii jälleen pitkällisen tauon jälkeen. Elävää kuvaa lataa nyt uusi, nykyaikainen kamera.

Edellisen kameran vikaa jouduttiin etsimään pitkällisesti sulkemalla eri mahdollisuuksia pois. Saimaan Apajan Jorma Reponen paikallisti lopulta vian kamerakaapelin powerliittymään.

Kalastusrajoituksista puhuttiin norppaillassa

Norppien suojelun ja kalastusmahdollisuuksien yhteensovittamisesta käydään jatkuvaa keskustelua ja haetaan oikeita toimenpiteitä. Asiasta puhuttiin tiistaina avoimessa kuulemistilaisuudessa Puumalassa. Miten pitäisi huomioida ammatti- ja harrastuskalastajat, vakinaiset ja kesäasukkaat sekä saimaannorppa?

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Isän tarina ei-kenenkään maalta kirjaksi

Veijo Valkiainen kirjoitti jatkosodassa lääkintämiehenä toimineen isänsä Toivo Valkiaisen tarinan. Aihe on harvemmin käsitelty sotakirjallisuudessa. Kirjassa on myös tarinoita siitä, miltä tuntuu hoitaa haavoittuneita etulinjassa ja sen edessäkin, ei-kenenkään maalla, ja miltä tuntuu juosta turvaan omien puolelle, kun ei voi olla varma, ymmärtävätkö omat, että nyt tulee lääkintämies eikä vihollinen.

Lue lisää Puumale-lehdestä.

Kesämökki talvikuntoon

Mökkitalkkari Matti Hahl antaa neuvoja, miten kesämökin voi jättää talvehtimaan suhteellisen levollisin mielin. Eli miten kannattaa talveen ja tulevaan kevääseen varautua ja millä tavalla paikkakuntalainen mökkitalkkari voi olla kesäasunnon talvikunnossapidossa avuksi.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Lintusalontielle ei taida riittää rahaa

Huonossa kunnossa olevalle Lintusalontielle vaaditaan rahaa, mutta valtion tierahat näyttävät tällä hetkellä sellaisilta, ettei saaristoon olla saamassa tien peruskorjausta näillä näkymin.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Vihapuhe tuhoaa kehityksen

LV Kari KauppinenVihapuhe tunkee nyt läpi kaikkialta. Sitä esiintyy tietysti ennen kaikkea netin keskustelupalstoilla, medioiden juttujen kommenttiosioissa ja erilaisissa sosiaalisen median sivustoilla kuten Facebookissa.
Vihapuheet on viime aikoina räjäyttänyt tietysti turvapaikanhakijateema. Osa vastustaa Suomeen saapuvia ihmisiä, osa puolustaa. Molemmilla puolilla on valtava määrä tunnepitoista puhetta, jossa keskitytään pitkälti toisten eri mielipiteen omaavien sekä itse turvapaikanhakijoiden parjaamiseen.
Toisaalta on hyvä, että tulee ilmi, miten radikaaleja mielipiteitä löytyy, mutta soisi, että ajatus tulisi ensin, sitten vasta sanat ja teot. Moni sana olisi kannattanut jättää lausumatta.
Vihapuheen alle hautautuu asiallinen ja moniarvoinen keskustelu. Tällaiseen keskusteluun voi olla vaikea nöyrtyäkin, sillä niin tiukkoihin asemiin ovat eri asioista eri mieltä olevat käpertyneet. Kummallakaan suunnalla, edelleen asiasta riippumatta, on usein vaikea nähdä toisen näkökulmaa ja yrittää ymmärtää. Samalla asiat ja niiden vivahteet menevät sekaisin, kun asiat halutaan erityisesti vääntää tiettyyn kulmaan, tahallaan tai tyhmyyttään.

***

Vihapuhe on helppo sylkäistä ulos. Se on nopeasti kirjoitettu nettipalstalle. Ja useinhan siitä tulee hyvä olo. Että pääsinpäs sanomaan. Maailma on nyt parempi. No, eipä ole, vaan entistä pahempi.
Yleensä ne, joilla on järkevää sanottavaa, eivät viitsi edes vaivautua kertomaan mielipiteitään, koska oma puhe hukkuu huutajien, mollaajien ja tahallaan ärsyttävien alle. Ennen hautautumista sanat ammutaan pilkkaamalla alas.
Kaikki tämä vääristää keskustelua. Äänekkäin nettienemmistö ei välttämättä edusta kuin pientä vähemmistöä, jota toki pitää kuunnella. Hiljainen enemmistö puolestaan ei välttämättä koskaan tuo ääntään kuuluviin juuri sen takia, että he eivät jaksa räyhäämistä. Ja kukapa heitä siitä voisi syyttää? Mielenrauha säilyy paremmin, kun sivuuttaa idiotismin.
Netistä onkin tullut aikuisten kiusaamisalusta, jossa kohteella ei ole väliä. Se voi olla kymmenvuotias tyttö, yläasteikäinen poika, aikuinen, vanhus, maahanmuuttaja. Kuka vain. Ei turvapaikanhakijakeskustelu ole kauheasti muuttanut keskustelun tasoa. Kohde on vain eri. Ennen turvapaikanhakijatulvaa heitä pilkkaavat hyökkäsivät monien muiden ryhmien kimppuun. Heitä ärsyttivät sängyissä toimintakyvyttöminä makaavat vanhukset, jotka ovat vain kuluerä yhteiskunnalle, mutta läheisilleen rakkaita ihmisiä ja tätä yhteiskuntaa rakentaneet. Ja heitä ärsytti kymmenvuotias tyttö, jota pilkattiin hänen perheensä ohella siitä, että koulumatka on 25 kilometriä pitkä, mikä aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Heihin kohdistuneet nimitykset olisivat herkästi käräjäasia, jos rikosilmoitus tehtäisiin.

***

Ärsyyntymisen kynnys on matala. Puumala-lehti kertoi viikko sitten kaksi hirveä kaataneesta Väinö Valtosesta. Hänen metsästystarinansa kerrottiin myös Iltalehden verkkojulkaisussa. Siellä juttu sai noin satatuhatta lukijaa ja erilaisia kommentteja tuli nelisensataa. Osa ei hyväksynyt lainkaan hirvenmetsästystä, osa kiitteli nuoren miehen taitoja. Ajattelun puutteesta kertoo näissä kommenteissa myös se, että yksi lukija ei hyväksynyt eläinten tappamista, mutta kalastus oli hänen mielestään hyvä harrastus.
Ajattelu pitää sallia. Erilaiset mielipiteet pitää sallia. Kiihkottomasti. Absoluuttista oikeaa ja väärää on harvassa asiassa. Vasta kun keskustelu oikeasti käynnistyy, päästään yhteiskuntaa kehittävään toimintaan. Jos ajatellaan hirvenmetsästystä, niin yksikään heistä, jotka tuomitsivat sen, eivät varmaankaan tulleet ajatelleeksi, että metsästäjät itse asiassa tuottavat yhteiskunnalle valtavat määrät rahaa. Hirvikannan kurissa pitäminen vähentää liikenneonnettomuuksia ja jokainen vältetty vakava loukkaantuminen ja estetty kuolema on herkästi 1-2 miljoonan arvoinen yhteiskunnan kokonaistalouden kannalta laskettuna.

***

Vihapuhe ja toisten pilkkaaminen on siis aina esillä. Kun medialukutaitoa opetetaan koulussa, pitää siihen sisällyttää myös erilaisten mielipiteiden käsittely, omaan itseensä kohdistuva kritiikki, jotta nettikiusaamisen ja jopa -uhkailun pystyy käsittelemään eikä se jää painamaan mieltä.
Tiistaina Yleisradio kertoi kolmevuotiaista lapsista, jotka eivät juuri osaa puhua. Syy on surullinen, sillä puhumisen kehityksen hidastumisen arvellaan olevan se, että pienille lapsille ei puhuta, koska vanhemmat ovat liian kiireisiä puhelimiensa kanssa sosiaalisessa mediassa. Eli istutaan hiekkalaatikon laidalla, tuijotetaan puhelinta ja ynähdellään lapsille yksitavuisia äännähdyksiä.
Mitähän sitten tapahtuu, jos lapsille aletaan keuhkota sosiaalisen median viesteistä kiihtyneenä? Heihin istutetaan tällöin kiihko ja viha luonnollisena asiana.
Toivottavasti asia ei ole näin, mutta eipä kai kukaan olisi osannut ennustaa kolmevuotiaita puhumattomia lapsiakaan vanhempien älypuhelinten käytön myötä.
Pitää ajatella.
Kari Kauppinen

Puumala tekee hyvää tulosta

Puumalan kunnan tilikauden tuloksen arvioidaan jäävän tältä vuodelta selvästi positiiviseksi. Toimintamenot ovat pienentyneet ja toimintatuotot kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat pienentyneet merkittävästi eli noin 380 000 euroa.

Lue lisää Puumala-lehdestä

Puumala kehittää satamaa

Puumala haluaa kehittää itsestään entistä merkittävämmän Saimaan matkailu- ja veneilykeskuksen. Kunta laatii satamatoiminnan kehittämiseksi Puumalan satamapalvelujen kehittämissuunnitelman helmikuun loppuun mennessä.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Heijastimia koululaisille

Puumala-lehti lahjoitti kaikille koululaisille heijastimet.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta selvitti kahtakymmentä pimeällä tai hämärässä tapahtunutta jalankulkijoiden kuolemantapausta vuonna 2011. Näistä kolme neljästä ei käyttänyt heijastinta.

Heijastimen käyttö siis kannattaa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Tiestö viettää syntymäpäiviä

Puumalan tiet ja sillat täyttävät tänä vuonna tasavuosia. Lietvedentiellä on ikää 60 vuotta, Lintusalontiellä 40 vuotta, Lietveden sillalla 30 vuotta ja Puumalansalmen sillalla 20 vuotta.

Lue historiakatsausta Puumala-lehdestä.

Puumalassa parhaat motskaritiet

Pekka Latvanen sanoo, että Puumalan saaristotiet ovat parhaita, mitä moottoripyöräilijä voi oikeastaan toivoa. Kesäkotiaan Partalansaaressa pitävä Latvanen on kokenut pyöräilijä. Hän on ajanut muun muassa Euroopan halki. Latvanen on myös autoharrastaja, kuvassa hän on Fiatinsa kanssa.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Väinö Valtosesta tuli valtakunnan julkkis

Väinö Valtonen, 13, on jo aikamoinen julkkis ammuttuaan viime sunnuntaina kaksi hirveä, elämänsä ensimmäiset. Puumala-lehden lisäksi häntä on jo haastatellut Yleisradio ja Iltalehti. Valtakunnalliset sosiaalisen median jaot Väinön metsästysretkestä lasketaan tuhansissa. Esimerkiksi Iltalehden juttua oli jaettu torstaiaamuun mennessä 5800 kertaa.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumalaankin turvapaikanhakijoita?

Mikkeliin avataan lokakuun lopulla turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Paikkoja keskuksessa on 300. Yli puolen turvapaikanhakijoista arvioidaan saavan myönteisen turvapaikkapäätöksen. Tämän jälkeen heille aletaan etsiä kuntapaikkoja ja varsinkin siinä harkinnassa myös Puumala voi olla mukana.
Lue lisää Puumala-lehdestä.

Siirtolainen vai pakolainen?

Pakina Marja Klefström LVSuuri pakolaisvirta on lähtenyt liikkeelle kohti Eurooppaa. Lähi-idän kriisialueiden katastrofi näkyy nyt tavalla, jota kukaan ei ole osannut odottaa. Turvapaikanhakijoiden lopullinen määrä on arveluiden varassa, eikä vielä osata ennustaa mihin on varauduttava.
Mielipiteet ja käsitykset tuntuvat jakautuvan jyrkästä torjunnasta lähes kritiikittömään myönteisyyteen. Tiedotusvälineitä seuratenkin on vaikeaa saada kokonaiskuvaa siitä, mitä on tapahtumassa ja mitkä kaikki tekijät ovat taustalla. Keskusteluissa näkyy toisaalta lupaukset oman asunnon antamisesta turvapaikanhakijoiden majoituskäyttöön ja toisaalta Eurooppaan pyrkivien sosiaalietuuksia hakevien elintasosurffareiden maihinnoususta.

Turvapaikan hakijoita tulee Syyriasta, Irakista ja Somaliasta sekä myös Afganistanista ja Pakistanista. Kysymyksiä herättää rahastukseen perustuvan ihmissalakuljetuksen ja rikollisuuden vaikutus pakolaisvirran ohjautumiseen Eurooppaan. Turvapaikan hakijoiden ja heidän asiansa käsittelyä koskevia periaatteita ei ole suunniteltu tämän kaltaista ihmispaljoutta varten. Saksa on monella tavalla erityistapaus. Maa on Euroopan vaurain. Sen johtava poliitikko on ottanut voimakkaasti kantaa pakolaisten toivottamiseksi tervetulleeksi. Monet muut maat ovat taloutensa kanssa ahtaalla ja yrittävät rajoittaa pakolaisvirtaa.

Toki avuntarpeessa olevia on autettava sekä kohdeltava jokaista oikeudenmukaisesti, mutta siitä on tulossa pitkä ja vaikea prosessi. Suomeen tulee mahdollisesti tänä vuonna 30 000, viimeisten tietojen mukaan enemmänkin ihmisiä, joilla ei ole suomen kielen taitoa, ei suomalaisen kulttuurin tuntemusta eikä sen kaltaista koulutusta tai ammattitaitoa, joka mahdollistaisi työpaikan saamisen työttömyyden ja laman kourissa olevassa maassa. Mitä tekevät parhaassa iässään olevat nuoret turhautuneet miehet, joiden sisimmässä asuu viha kohtaloa ja toimettomuutta vastaan?

Mediassa pakolaiskysymys samaistetaan viime sodissamme alueluovutuksessa kotinsa menettäneiden noin 400 000 pääasiassa karjalaisten asuttamiseen uusille asuinsijoille kanta-Suomeen. Evakot eivät olleet ulkomaille hakeutuvia pakolaisia, vaan siirtolaisia omassa maassaan. Siitä huolimatta siirtolaisuuden tuomat haavat ylettyvät monen sukupolven yli. Tavat ja tottumukset muissa maakunnissa olivat toisenlaiset kuin kotona Karjalassa. Uusiin oloihin oli kiitollisuudella sopeuduttava, tuli asuinpaikaksi sitten kanala tai kylmä maapala suon laidalta. Tässä onnistuttiin uutteruudella ja sisulla. Sodan aikana Ruotsi tarjosi omasta aloitteestaan turvapaikan lapsille. Sota-alueelta evakuoitiin ensimmäisinä lapset ja vanhukset. Miehet olivat siellä jossakin puolustamassa kotimaata.

Ajankohtaisessa pakolaiskysymyksessä on paljon eroja omaan sota-aikaamme. Nyt kriisialueilta tulevat ovat lähes kaikki nuoria miehiä ensimmäisinä pakolaisina hakemassa turvapaikkaa itselleen. Toki tilanne Syyriassa ja Irakissa on kaoottinen sisällissodan takia, mutta kuitenkin. En voi olla miettimättä, missä olisimme nyt, jos suomalaiset miehet olisivat toimineet samoin vuonna 1939.

Moninkertaisesti vaikeampaa tulijoille sopeutua uusiin oloihin on, kun turvaa hakevat tulevat kokonaan toisenlaisesta ilmastosta, erilaisesta kulttuurista ja vailla kielitaitoa. Maahanmuuttajien toivoisi silti kunnioittavan lausetta -maassa maan tavalla- ja tuntea kiitollisuutta siitä avusta, minkä täältä saavat. Silloin vältytään turhilta ristiriidoilta ja voidaan rakentaa tulevaisuutta yhdessä.

Puumalan seurakunnassa ollaan valmiit antamaan tiloja majoituskäyttöön. Sydämestäni toivon, että tosi hädässä olevat perheet ja etenkin pienet lapset löytävät tarvittaessa turvapaikan Puumalasta.
Varmasti ihmisiltä löytyy auttamishalua heille, joilta on viety kaikki.

-Marja Klefström-