Maanantain aattona ajateltua

Päivi MusakkaOli haponestolääkitys, päänsärkylääkitys, oli piristävää ja uuvuttavaa, nukahduttavaa ja unohduttavaa. Poika oli kärsinyt maanantaiaatoista jo pitkään. Hän oli tarjonnut työterveyslääkärille diagnoosiksi dies Lunae –syndroomaa, mutta lääkärin mukaan kyseistä diagnoosia ei käsikirjoista löydy ja sitä myötä kyseiseen syndroomaan ei löydy vastausta myöskään Pharmaca Fennicasta. Dies Lunae –syndroomaan ei ole ainakaan toistaiseksi keksitty oireiden mukaista hoitoa, teroitti työterveyslääkäri.
Pojan vatsa alkoi kuitenkin ryppyillä jo hyvissä ajoin lauantai-iltana. Saunamakkara ja olut menivät vielä jotenkuten alas ja Saimaan viileistä ja liikkuvaisista aalloista löytyi hetken lohtu. Polskahtiko tuolla norppa?

Sunnuntaiaamuna katse osui aivan ensimmäisenä uudenkarheaan työsuhdeautoon, joka kellotteli Puumalan aamuauringossa puhtaana ja kiillotettuna. Lahdentie oli ollut kuiva eikä poliiseja ollut näkynyt.
Poika oli voinut painaa kaasun pohjaan ja ohitella rekat. Hän ohitti komeasti myös matolaatikoissaan ja saippuakupeissaan maalle suuntaavat. He matelivat siinä kohti entisiä kotikontujaan, joilta olivat jossain monista Suomen sisäisistä muuttoaalloista pääkaupunkiseudulle lähteneet.
Pojalla oli Hyvä Asema Suuressa Yrityksessä. Uudenkarhea kiidättäisi hänet takaisin Tärkeään Asemaan ja Merkittäviin Tehtäviin.
Mutta kun se sunnuntai oli aina niin vaikea.

Vatsa kipeänä, pää aamulla sekaisena nukahtamislääkkeen jäljiltä, uutisissa kuvaillut liikenneruuhkat Heinolan ja Mäntsälän kohdalla silmissä ja pelko satojen kilometrien ajomatkasta. Poika oli sunnuntaina aivan poikki. Hän heitteli mökin matot ulos, kopsautti ne raikkaassa aamutuulessa, imuroi, luuttusi ja pyyhki pölyt. Jämptisti hän keräsi tyhjät pullot ja purkit muovikasseihin, kaatoi ruuantähteet lämpökompostiin ja lakaisi mökin portaat. Hän haki järvestä vettä, kasteli purkkikukat sekä sisällä että ulkona, muistipa pihanperälle istuttamansa persiljan, tillin ja salviankin. Mietti hetken jättäisikö siileille ruokaa tai juomaa, päätti toisin. Että eivät totu siihen, kun ei tiedä milloin tänne seuraavan kerran pääsee.

Vara-avain huussin pöntön taakse, verhot kiinni, ikkunat kiinni, kellarin luukku kiinni. Jos vielä uimaan. Entä jos ei lähtisi ollenkaan… Kymmenen minuutin päästä Poika istuu uudenkarheassaan, painaa kaasua, silta jää taakse, renkaat imaisevat asfalttiin. Mikkeli, Heinola ja sitä rataa.
Maanantaiaatto on istuttu, nyt vain seuraavaa perjantaita odotellessa. Poika avaa radion. Junnu Vainio –vainaa se siellä! Käyn ahon laitaa.

Päivi Musakka

Hätinvirran silta pudottaisi Puumalalta saaristoedun

Mikäli Hätinvirran lossi korvattaisiin sillalla, Puumala menettäisi tällä hetkellä 700 000 euroa saaristotukena. Valtionosuusjärjestelmät muuttuvat jatkuvasti, eikä tulevasta ole mitään varmuutta. Saaristoasiain neuvottelukunta piti kesäkokouksensa viime viikolla Puumalassa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Frisbeegolfrata on avoin kaikille

Syksyksi on nyt harrastus. Huuhkaalassa toimiva frisbeegolfrata on kaikkien käytössä lumien tuloon asti.
Jos joskus on heittänyt frisbeetä, lajin oppii helposti, käytännössä ensimmäisellä heitolla. Ne, jotka eivät ole kiekkoa lennättäneet, osaavat heittää todennäköisesti toisella heitolla.
Laji on koko perheen laji isovanhemmista lapsiin.
Rata löytyy Erkki ja Taija Luukkosen pihapiiristä, jossa on ohjeet radalle ja parkkipaikka.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Hurissalossa esiteltiin vanhoja koneita

HurissaloTalon pihapiirissä oli viime lauantaina paljon katseltavaa, kun kylän miehet olivat koonneet näytteille vanhoja autoja, moottoripyöriä, traktoreita, perämoottoreita, moottorisahoja ja muuta tavaraa.
Aina kun jollakin suunnalla pihaa pärähti moottori käyntiin, alkoi vaellus kohti laitetta. Hetken päästä sama toistui. Ja hetken päästä uudelleen.
Pentti Montonen esitteli pihalla moottoria, jonka ääntä hän kuuntelee sunnuntaiaamuisin.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Vanhusten hoidossa on kehitystä

Vanhusten hoito on järjestetty kunnissa uusien lakien mukaan. Vanhuspalvelulaki ja siihen tullut lisäys määrittelevät hoitoon pääsyn ja sen kustannukset. Tavoitteena tukea vanhuksen toimintakykyä ja ylläpitää hänen kotona selviytymistään mahdollisimman pitkään.
Ulkosuomalaisten Finlandia Willage Australiassa, Brisbanessa, on hyvä esimerkki toimivasta vanhusten avohoidosta. Siellä kynnysrahaa edellyttävät palveluasunnot Suomi-kodin ympärillä ovat kysyttyjä. Järjestelmään kuuluu lisäksi kotipalvelua vanhusten kodeissa.

Lisää aiheesta Puumala-lehdessä.

Monikulttuuria mustikkametsässä

LV Timo Korppi, kirjalijaMonikulttuurisuus on ollut kesän ehkä kuumin puheenaihe, marjanpoiminnan ohella. Yhdistetäänpä tässä mutkia oikoen molemmat.
Metsämarjoista ja muista luonnon anneista hyödynnetään tällä haavaa noin 10 prosenttia, jos sitäkään. Ilman jokavuotista tuhansien thaimaalaisten ahkeraa työpanosta tuokin määrä saattaisi jäädä puoleen.
Mistä siis rutina ja räpätys tätä haja-asutusalueiden monikulttuuripläjäystä vastaan?
Totta kai tässä jokamiehenoikeuden joustavaan hyödyntämiseen perustuvassa toiminnassa on myös lieveilmiönsä. Kerron yhden ihan kotinurkilta. Haravapartio oli virittänyt kynsitulet ja aloitteli lounaansa kokkailua keskellä tietä, joka johti kotiini ja myös lähinaapuriin. Satuin paikalle ja etsin puolitusinaisesta miesjoukosta sen, joka osasi useimman sanan englantia. Selvisi, osin hiekkaan tikulla piirrellen, että työnantaja oli ohjeistanut tekemään tee- ym. tulet tien pohjille, ei maastoon. Fiksua sinällään, kukapa meistä metsäpaloa nurkilleen haluaisi.

Mutta, siltä marjapartiolta puuttui tieto ja yleinen ymmärrys, ettei tietä voi katkaista nuotiolla muulta liikenteeltä. Tukkitiellä jossakin Puumalan korvessa moinen on mahdollista rekikelien ulkopuolella, mutta ei keskellä harvaakaan asutusta. Yhteisymmärrys löytyi nopeasti. Kiitellen, kumarrellen ja anteeksi pyydelleen thaimaalaiset poimintakoneet sammuttivat tulen ja itse peitin notskin jäljet, ettei naapuri saapuessaan rupeaisi ihan kauheasti ihmettelemään.
Tämän kaltaisia arjen hankaluuksia poimintaporukoihin varmasti liittyy, mutta ne on kaikki hyvällä tahdolla ja joustavuudella ratkaistavissa. Pitää nähdä asian hyvät ja positiiviset puolet itsekkäiden minäminä piilolinssienkin läpi.

Suomi joutuu väistämättä pienentämään kehitysapuaan. Joutaa pienentääkin silloin kun rahaa jaetaan holtittomasti ja vastaanottajamaassa ministerit ja muut virkamiehet ostelevat niillä mersuja ja bemareita. Parempaa kehitysapua kuin marjanpoiminta ja sienien keruu tuskin voisi kuvitella, sillä vaikka reissujen järjestäjät tekevät tiliä niin samoin tekevät poimijat. Hyvän kesän tienesteillä kohennetaan kummasti omaa elintasoa, voidaan satsata asumisen tasoon, lasten koulutukseen, kenties oman kylän asioiden monenlaiseen parantamiseen. Siis siihen, jota vastikkeettomalla kehitysavulla periaatteessa voisi tehdä, jos se perille menisi.
Metsien ja marjamaiden reunalla kulttuurit kohtaavat. Jos ne törmäävät niin syy ei ole useinkaan vieraiden vaan riittämättömän informaation, josta syyttävä sormi voi osoittaa marjafirmoja. Ja pikkurillin verran myös viranomaisia.

Ei olisi temppukaan, eikä edes maksaisi kymppejä enempää, monistaa poimijoille maastokarttoja, johon punaisella tussilla yksityiset, kielletyt tai ei suositeltavat alueet. Vihreällä valtion, seurakuntien tai muuten vapaasti mutta vastuullisesti hyödynnettävät alueet. Ei tässä mitään maksullisia mobiilivinkkejä parhaista marja-apajista tarvita, ne jokainen poimija ja porukka löytää kyllä kun tietää mistä saa etsiä. Sen jälkeen ei kenenkään tarvitse tonttinsa rajoille kodinturvajoukkoja rekrytoida.
Meidän paikallisten, niin maalaisten kuin mökkiläistenkin pitää yhtenä miehenä vaatia keräyspelin sääntöjen edelleen tarkentamista ja kun siihen on päästy, yllä kerrotun kaltaisilla käytännön toimilla saadaan joskus tulevaisuudessa toinen 10 prosenttia marjoista talteen, lisää verotuloja valtiolle ja kehitysapua leikattua luonnollisella tavalla siirtämällä painopistettä ahneiden ja korruptoituneiden virkamiesten lihottamisesta ahkerien puurtajien suosimiseen.

Ennakkoluuloista olisi syytä hankkiutua eroon. Suomalaiset ovat itsekin matkustaneet leveämmän leivän perässä Amerikkaan, Ruotsiin ja ties minne, vain kohdatakseen aluksi epäluuloja ja kateutta. Se voitettiin ahkeruudella, rehellisyydellä ja maailman parhaalla työmoraalilla. Annetaan thaimaalaisille, kuten annettiin Vietnamin pakolaisillekin vuosia sitten, mahdollisuus näyttää kykynsä ja kyntensä. Heidän ahkeruutensa ja menestyksensä on meille kaikille paras palkinto.

Timo Korppi

Marjaa tulee nyt paljon

Pertti Sorjonen Huuhkaalasta on kerännyt punaherukoita kotipihaltaan myyntiin.

Sateinen ja viileä kesä on ollutkin sopiva marjanvilejlyn kannalta. Vaikka marjat kypsyivät normaalia hitaammin, ne ovat hyvälaatuisia. Viileät yöt ovat pitäneet homeen poissa kasvustoilta.
Myös viljasadosta näyttää Puumalassa tulevan vähintään normaali. Sateet eivät ole olleet niin haitallisia kuin Kainussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Lue lisää Puumala-lehden printistä.

Artistien palkkiot käymässä telttakemmakoiden kukkarolle

Puumalansalmen silta pääsi viikonlopun kemmakkahuiskeessa ansaitsemaansa arvoon täyttäessään 20 vuotta.
Siltaa muisteltiin kemmakoissa perjantaina ja paikalla olivat parhaat asiantuntija, työmaapäällikkö Pertti Kärkkäinen ja projektipäällikkö Seppo Riihelä.
Musiikista vastasivat jälleen maamme eturivin artistit, mutta tulevaisuudessa esiintyjien määrä joudutaan ehkä vähentämään, sillä palkkiot ovat nousseet huimasti. Koska pääsylipputulojen saaminen on telttakapasiteetin vuoksi rajallinen, on Pasi Partasen mukaan pakko tinkiä menoista.

Lue mittava kooste kemmakoista printtilehdestä.

Pertti Kärkkäinen ja Seppo Riihelä
Pertti Kärkkäinen ja Seppo Riihelä ”sillallaan”.

Camilla toi väkeä kemmakoihin
Camilla toi Lappeenrannasta väkeä.

Rekka kaatui Ryhäläntiellä

Puutavaralastissa ollut rekka kaatui keskiviikkoaamuna kuuden jälkeen tiellä 434 Pirttilahden kohdalla. Rekan lasti kumoutui tielle ja tien ojaan ja perävaunu jäi tielle tukkien ajoväylät niin, että palokunta ohjasi henkilöautoliikenteen pientareen kautta.
Nosturi aloitti puolen päivän maissa auton nostamisen, joka kesti useamman tunnin. Tänä aikana tie oli tukossa.

Nainen hukkui tiistaiaamuna

Varhain tiistaiaamuna, noin aamukuudelta, hukkui savonlinnalainen nainen Puumalassa. Savonlinnalainen 53- vuotias nainen oli ollut Saimaan Pyysaarenselän rannalla olevalla kesäasunnolla.
Lähiomaiset löysivät naisen mökin rantavedestä. Poliisin mukaan hänen pelastamisekseen ei ollut tehtävissä mitään.
Poliisi jatkaa tapauksen tutkintaa kuolemansyyn selvittämisenä.

Kemmakkaviikonlopun roskaus työllistää nuoria

Puumalan 4H-yhdistys hoitaa vierasvenesataman palveluita ja siivousta kesäkausina kunnan kanssa tehdyllä sopimuksella. Sataman ja rantojen siisteys on ollut kiitettävää koko kesän.
Kemmakkaviikonloppuna 4H-yhdistyksen siivousmiehitystä on vahvistettu normaalista kahdesta työntekijästä kuuteen ja seitsemäs työntekijä hoitaa muut sataman tavanomaiset huoltotyöt.

Lue lisää Kemmakoiden siisteyden eteen tehtävästä työstä printtilehdestä.

Jazz-risteilyllä rakkautta musiikin lomassa

Puumalan kunnan järjestämä jazz-risteily keräsi jälleen täyden laivallisen Wennolle. Kaikki liput myytiin. Soittajat Pentti Lasanen ja Esa Laukka eivät kovan tuulen takia voineet soittaa kannella. Sisätiloissa oli kuitenkin tyytyväinen yleisö. Kannella osan matkasta taasen istuskelivat Johanna Noreila ja Joona Luoma, jotka olivat sataman palveluihin tyytyväisiä: ostoksia oli tehty ennen laivan lähtöä.

Lue Noreilan kehuista lisää Puumala-lehdestä.

Pentti Lasanen ja  Esa Laukka Wennolla
Pentti Lasanen ja Esa Laukka huolehtivat jazz-risteilyn musiikista.

Partiolaiset ihastuneet Pistohiekan kankaisiin

Pistohiekan tantereet olivat eiliseen saakka tehokkaassa käytössä, kun noin 1 800 partiolaista täytti telttoineen entisen leirintäalueen. Alueella oli toimintaa yli viikon ajan. Piirileirin järjestäjänä toimi Järvi-Suomen Partiolaiset, joiden edellinen leiri Pistohiekalla oli kolme vuotta sitten. Paikka todettiin tuolloin ihanteelliseksi leirin pitopaikaksi, joten Puumalaan haluttiin palata uudelleen.

Leiriläisiä oli kotimaan lisäksi Englannista, Saksasta ja Venäjän Karjalasta. Iäkkäin oli 79-vuotias brittiläinen ja nuorin kolmen kuukauden ikäinen suomalaisvauva.

Leirillä vieraili myös ”partiopiispa” Seppo Häkkinen, jonka mietteitä muiden leiriuutisten lisäksi Puumala-lehdessä.

#Puumala

Matias HildenSuomalaisilla oli 1990- ja 2000-lukujen taitteessa edessään kansa- ja peruskoulussa opittujen kirjoitustaitojen päivitys. Piti opetella @-merkin, jota myös ät-merkiksi ja miukumaukuksi kutsutaan, kirjoittaminen.
Vuosien jälkeen sosiaalinen media, eli some, on pakottanut meidät tuntemaan myös hashtagin, siis #-merkin ja risuaidan, jonka avulla Twitterissä ja Instagramissa voi tavoittaa haluamansa aihepiirin. Osalle lukijoista lienee syytä todeta, että Twitter on maksimissaan 160 merkkiä pitkien viestien mikroblogipalvelu, jossa yllättävän monet kertovat ja perustelevat mielipiteensä tiiviisti, ja osa luulee sen myös onnistuvan. Instagramissa puolestaan voidaan jakaa kuvia, jotka tunnetusti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Hashtagien avulla erilaiset some-ilmiöt nousevat pintaan, ja toki laskevat myös nopeasti. Mikään ei ole niin vanha kuin kaksi päivää sitten tehty twiitti.
Kuten todellisuudessakin, myös some-Puumala (eli #puumala) herää kukoistukseen kesäisin, erityisesti Instagramissa. Kuvausten kohteita on paljon, mutta suositumpia ovat järvimaisemat, veneilykuvat, kuvat sillasta, sillalta ja Puumala-kyltistä satamatorilla. Kuvista päätellen ihmiset tuntuvat viihtyvän Puumalassa. Monet puumalalaiset yritykset ovat lisäksi aktiivisia sosiaalisessa mediassa.
Puumalalla on ollut myös noin kolmen vuoden ajan oman Facebook-sivu. Matkailu- ja kulttuurisihteerimme Tuula Vainikka on erinomaisella tavalla onnistunut luomaan sivusta informatiivisen ja kiinnostavan. Tapahtumailmoitusten lisäksi sivustolla näkyy säännöllisesti tunnelma- ja historiakuvia sekä linkkejä mielenkiintoisiin uutisiin Puumalasta ja laajemminkin. Puumalasta tykkäävien määrä on jo yli 2000 ja koko ajan kasvava. Vertailun vuoksi todettakoon Mikkelin kaupungin jäävän noin 1700 tykkääjään. Muut maakunnan kunnat ja kaupungit eivät vielä tonnikerhoon yllä.
Sosiaalinen media on toki vain yksi keino tuoda esiin Puumalaa. Perinteinen puskaradio on myös edelleen voimissaan. Hyvä kello kuuluu kauas, joten soitetaan sitä kun aihetta on, ja toki se on meidän jokaisen tehtävä.

Matias Hilden

Temolan viini alkaa poksahdella

Viinin valmistus Temolan viinitilan marjoista alkaa tähän aikaan vuodesta, kun syksy lähestyy. Kuohuviinin valmistukseen perinteisellä menetelmällä kuuluu poksautus, jolloin pullokäymisen jälkeen pullosta poistetaan hiivasakka jäädyttämällä pullon kaula ja ampumalla jäätynyt sakka ulos pullosta.

Lue lisää Puumala-lehdestä.