Oikeaa elämää somessa

LV Kari KauppinenSosiaalisen median aliarviointi on edelleen yleistä. Sitä pilkataan ja pidetään leikkinä, ajanhukkana. Viimeksi tämä tuli esiin perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-päivityksen myötä, kun hän otti vahvasti kantaa monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Osa tuomitsi Immosta kohtaan esitetyn kritiikin, koska hänen tekstinsä julkaistiin ”vain” Facebookissa.

Fakta on kuitenkin se, että monelle päivän ensimmäinen uutislähde on juuri Facebook, joka tsekataan heti herätessä. Aamulla ensimmäisenä tulvii siis tuttujen päivityksiä omista tekemisistään, mutta myös uutisia, joita itse kunkin kaverit ovat jakaneet. Nopeaa viestintää, josta voi tarkistaa, vieläkö maailma on paikallaan. Moni lähtee päivään vain näiden uutisten myötä. Ei ole siis sama, mitä sosiaalisessa mediassa julkaisee.

Vaikka some, mikä sen muoto tulevaisuudessa onkaan, on tullut jäädäkseen myös uutislähteenä, se ei toimi tietenkään perinteisen journalismin tapaan eikä kerro kattavasti ja neutraalisti paikkakunnan uutisia.

Sosiaalisen median vastustajat ja pilkkaajat kehottavat elämään oikeasti. He eivät ole ymmärtäneet, että sosiaalinen media on oikeaa elämää. Siellä käytyjä keskusteluja, ellei ole uutta sanottavaa, ei enää käydä uudelleen, kun kohdataan kasvokkain. Some on kuin puhelin tai sähköposti, asiat sanotaan kerran ja se riittää.

Toki sosiaalisessa mediassa ei pidä viettää koko aikaa. Se on yksi tapa muiden viestintämuotojen ja tapaamisten ohella.

Some-keskustelujen myötä ihmisistä tulee väistämättä toisilleen tuttuja tavalla, joka ei olisi ehkä koskaan ollut mahdollista niin sanotussa oikeassa elämässä. Ei vain olisi ollut nopean kohtaamisen jälkeen aikaa eikä paikkaa tutustua paremmin. Mutta sitten kun on tutustuttu, vaihdettu mielipiteitä, tavataan ehkä kasvokkainkin.

Parhaimmillaan sosiaalinen media toimii monikulttuurisesti myös niin sanottujen kantasuomalaisten keskuudessa. Erilaiset ajatukset ja perustelut ovat kaikkien saatavilla. Jos ei heti hyökkää kirjoituksia vastaan ja tuomitse niitä vaan hetken miettii, voi löytää myös itselleen hyödyllisiä ajatuksia.

Vihapuhetta ja perustelematonta huutoa sosiaalisessa mediassa riittää. Siinä mielessä se ei ehkä ole oikeaa elämää, sillä harva lähtee mesoamaan julkisella paikalla, mutta on hämmästyttävää, että sama tehdään netissä omalla nimellä ja kuvalla. Ehkä juuri he eivät ole ymmärtäneet sosiaalisen median olevan aitoa, kun kuvittelevat sen olevan erillinen saareke. Some on vain yksi nykyelämisen muodoista.

Siitä, miten käyttäytyminen somessa vaikuttaa muuhun elämään, muun muassa työnsaantiin, on puhuttu jo vuosia. Esimerkiksi Facebookissa fiksusti esiintymällä luo itsestään kuvan, jolla on varmasti merkitystä muiden kanssa toimiessa ja työnsaannissa.

Kari Kauppinen

Kameraa liikuttamalla saa hauskoja kuvia

Kameraa heilauttamalla tulee huonoja kuvia? Joskus niinkin, mutta Puumalassa vierailleet harrastajaluontokuvaajat heilauttavat kameraa tarkoituksella ja saavat jännittävän näköisiä otoksia. Soili Stenroos ja Anne Kaihola antavat lehdessä vinkkejä, miten tavallisista kohteista saa erilaisia kuvia. Kuvassa näkyvän koivun Stenroos kuvasi Hurissalossa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Partioleiri alkoi Pistohiekalla

 

Tuhatpäinen joukko Järvi-Suomen partiolaisia on kokoontunut viikon leirille Pistohiekan entiselle leirintäalueelle. Nuorimmat eli sudenpennut tulevat omalle leirilleen launtaina. Ulkomaalaisia partiolaisia odotetaan Saksasta, Iso-Britanniasta ja Karjalan tasavallasta Petroskoista. Kosmos15-nimisen partioleirin erikoisuutena on kaksi partiolaivaa, jotka seilaavat Lietvedellä viikon ajan. Järvi-Suomen partiolaisten piirileiri pidetään jo kolmannen kerran. Edellinen kerta oli kolme vuotta sitten Pistohiekalla. Leirikuvan keskiviikkoaamulta, kun partiolaisia alkoi vasta saapua paikalle, otti Riku Pulliainen.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Etelä-Savon sote-kuntayhtymä jakaa rivejä

Maakunnan yhtenäinen sosiaali- ja terveystoimen kuntayhtymä voisi ehkä toteutua, jos kaikki kunnat olisivat sen takana. Edellytyksenä on, että koko maahan tulee vähintään 19 sote-kuntayhtymää. Mutta Savonlinna ei alun perinkään ole ollut neuvotteluissa mukana. Kunnille tulisi säästöä yhtenäisestä, maakunnallisesta sote-kuntayhtymästä. Maakuntatason hallinto voisi jatkua muissakin yhteisissä asioissa. Puumalassa ollaan Etelä-Savon kuntayhtymän kannalla. Mutta maakunnan kansanedustajien mielipiteet jakautuvat. Jos valtakunnan tasolla päätetään, että sote-kuntayhtymiä tulee vain 14-15 koko maahan, Etelä-Savon sote-kuntayhtymä ei toteutuisi. Sote-kuntayhtymän perustaminen on toinen muutos sosiaali- ja terveydenhoidon palveluissa sen jälkeen, kun vanhuspalvelulain myötä terveyskeskuksen vuodeosasto muutettiin palvelukodiksi. Johtava sairaanhoitaja on Liisa-Leena Vidman, kuvassa etualalla, vetää yhteisjumppaa palvelukodin kesäjuhlilla.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kolea kesä ei ole katastrofi ravintoloille

Vaikka kesä on ollut kolea ja sateinen, ei se ole aiheuttanut dramaattisia menetyksiä ravintola-alalla, vaikka toisin voisi kuvitella. Neljä yrittäjää kertoo, miten kesä, jossa ei ole helteissä päästy paistumaan, on sujunut. Pasi Partanen, yksi yrittäjistä, uskoo loppukesän lämpöön ja keski- ja etelä-eurooppalaisten turistien auttavan tilannetta ensi viikolla järjestettävien Kemmakoiden lisäksi.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumalan vanhin täyttää vuosia

Martta Kiljunen täyttää 103 vuotta 26.7. Hän syntyi Venäjän keisarikuntaan. Monet tarinat kulkeutuvat Kiljusen mieleen, kun hänen seurassaan on. Hän toivookin, että löytyisi puhekaveri tarinoimaan ja ääneen lukemaan hetki kerrallaan.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumala Rock on koko perheen juttu

Puumala Rockissa on musiikin lisäksi kaikenlaista ohjelmaa koko perheelle. Linja-autoasemalla järjestetty tapahtuma on hyvä tilaisuus nähdä tuttuja, jotka kesällä ovat kotiseudullaan. Mea-Molla Ikonen oli rohkea tyttö ja kapusi pienen empimisen jälkeen rodeohevosen selkään. Vaikka musiikista ei välittäisi, niin varsinkin lapsiperheille riittää päivän mittaisella rokkifestarilla puuhaa. Kuvassa Katariina Konttinen näyttää mallia rodeoratsastuksessa.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Matti Esko lilluu paljussa ja söi burgerin

Matti Eskonniemi viettää mukavaa kesää keikkaillen, lastenlasten kanssa oleillen ja paljussa lilluen. Mökki hänellä ja puolisollaan on ollut Puumalassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Iskelmälaulajalta tulee uusi levy elokuussa. Viime viikolla Eskonniemi kävi testaamassa Sahanlahden hampurilaisen.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Lomailemaan

Pakina Marja KlefströmSe on sitten kesä, ainakin almanakan mukaan. Eletään heinäkuuta. Kuun alussa lämpötila oli kymmenen astetta ja ilma kaatosadetta. Väki on kadonnut kesälaitumille ja Suomi suljettu. Mistä sitten ihmiset löytää? Ruuhkista päätellen näyttävät olevan matkalla kesätapahtumista toiseen, ja niitä todella riittää heinäkuussa.
Osa viettää mökkilomaa perhekuntineen. Suomalainen mökkikansa ikääntyy kovaa vauhtia.
Kesämökin omistajien keski-ikä on 62 vuotta. Uusien mökkien rakentajatkin ovat reilusti yli viisikymppisiä. Vanha perintömökki ilman mukavuuksia ei jälkipolvea kiinnosta.
Aikoinaan nuoruuden innolla hankimme vanhan sähköttömän torpan Savon sydämestä kesäpaikaksi. Päätimme elää kuten esi-isämme ovat aikojen saatossa eläneet. Halusimme opettaa lapsillemme yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää. Ei oikein onnistunut meille kivikylän kasvateille. Jäljelle jäi syvä kunnioitus heitä kohtaan, jotka olivat joutuneet repimään elantonsa pienestä maatilkusta.
Mökki on monelle hyvin henkilökohtainen reviiri. Rauhan ja levon tyyssija. Joillekin se on muodostunut läpi vuoden kakkosasunnoksi kaikkine mukavuuksineen ja nettiyhteyksineen.
Vielä kuitenkin löytyy heitä, joiden unelma on alkeellinen piilopirtti korpien kätköissä. Heille sähköttömyys, veden kantaminen järvestä, puiden pilkkominen on juuri se juttu, joka rentouttaa ja saa hyvän mielen.

Kun lehdistä katselee kuvia tyylikkäästi sisustetuista kesäparatiiseista, joita ympäröi hyvin hoidettu rehevä puutarha, en voi olla ihmettelemättä, miten isäntäväki tämän kaiken ehtii hoitaa ja vielä kestitä hymyillen vierasjoukkoa, joka ilmestyy kutsumatta oven taakse.
Muistan kun aikoinaan mökkimme pihaan ajoi pikkubussi lastinaan parikymmentä kaukaista Amerikan sukulaista tuomisinaan suklaarasia. Siinä oli emännällä miettimistä, miten tämä joukko ruokitaan korven keskellä sähköttömällä mökillä viikonloppuna kauppojen ollessa suljettuina. Ei muuta kuin ohjasimme koko joukkion ongelle ja sitten kalakeittoa valmistamaan. Siinä oli hampurilaisten syöjille eksotiikkaa kerrassaan. Kiittelivät vielä lähtiessäänkin. Kosteassa aitassa nukkuminen oli ollut mieleenpainuva kokemus ja savusauna suorastaan taivaallinen elämys.

Kolea ja sateinen kesä saa lomalaiset liikkeelle. Kuka nyt kauan jaksaisi päivätolkulla katsoa veden valumista mökin ikkunasta. Lähikaupunkien ostosparatiisit täyttyvät haahuilevista kesäloman viettäjistä. Etelänmatkat on loppumyyty, niinpä tapahtumista toiseen kiidetään virikkeiden toivossa.
Sulkavan soudut keräävät vuosi vuodelta tuhansittain (viime vuonna 5242 osallistujaa + tukijoukot) soudun harrastajaa. Onhan se suuri tapahtuma pienelle kylälle. Kadut täyttyvät kisakansasta. Ilmassa on suuren juhlan tuntua. Tänä vuonna ilma oli kolea ja tuulinen, mutta hyvin selvittiin, vaikka kivelle karahdettiin kuten neljä muutakin kirkkovenettä. Onneksi selvittiin ilman vaurioita. Meitä soutuun hurahtaneita riittää varmasti tulevaisuudessakin.

Puumalassa on kemmakat, jotka lopettavat kesän kylän hiljentyessä syksyyn. Kun eletään täällä Saimaan sylissä mahtavan kauniissa maisemassa, tännekin sopisi hyvin jokin vesiliikuntatapahtuma. Ettei ihan Sulkavan reviirille mentäisi, voisi melonta ja sen tuomat mahdollisuudet kilpailuineen tuoda uutta nostetta ja harrastajia Puumalaan. Idyllinen kirkonkylä palveluineen ja nähtävyyksineen tulisi tutuksi kaukaisimmillekin vieraille. Täällä on hyvä leirintäalue, sekä uutta majoituskapasiteettia, asiakkaita vaan tarvittaisiin enemmän.

Marja Klefström

Kirkkoveneillä saavuttiin messuun

Puumalan kyliltä saavuttiin kirkkoveneillä sunnuntaina erityiseen kesävieraitten kirkkopyhään. Kylien asukkaat soutivat yli kaksikin tuntia suuntaansa. Veneillä tultiin maihin luotsiaseman vieressä matonpesupaikalla.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Kärpänen liimattiin huoltokirjaan

Puumalan kirkon urkujen virittäjä Hans Heinrich liimasi kärpäsen huoltovihkoonsa. Kärpänen ja toinenkin hyönteinen löytyivät urkupilleistä. Siksi ne eivät soineet.
Alle 70-kiloinen urkujen virittäjä kävi viime viikolla jo seitsemättätoista kertaa tutkimassa soitinta. Iso virittäjä ei laitteiston sisälle mahtuisikaan.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Rättisitikoita taas Puumalassa

Tämän viikon lopulla rättisitikkaharrastajat kokoontuvat Puumalaan juhlistamaan 40 vuotta sitten järjestettyä ensimmäistä maailmankokousta. Osallistujia on tulossa Puumalaan ympäri Eurooppaa, jopa kauempaa kuten Pohjois-Afrikasta ja Oseaniasta. Osa tosin laina-autoilla.

Lue rättäriharrastuksesta lisää Puumala-lehdestä.

Vapaus ja pari muuta vakavaa väärinkäsitystä

Päivi MusakkaHenkilömme on eronnut, hänen lapsensa ovat aikuisia, hän tyhjentää taloaan tarpeettomasta tavarasta ja valmistautuu aloittamaan ikioman, vapautta ylistävän elämän. Hänellä on näkemys omasta, ikiomasta elämästään.
Siihen kuuluvat rauhalliset aamupalat, kuppi kahvia ja paperisen lehden rauhallinen lukeminen. Siihen kuuluvat toimittajien juttuihin syventyminen, niiden analysoiminen, pieni ärtyminenkin ehkä. Huonoa kieltä kirjoittavat, eivät ole paneutuneet asioihin, omituisen näkökulman ovat valinneet. Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret osaa enää ees kirjoittaa!!

Hänen vapauteensa kuuluvat mukavat työpäivät rauhallisessa virastossa miellyttävien työtovereiden seurassa. Iltakävelyt, lomat ja hiljainen vanheneminen.
Lomista hänellä on näkemys vapauden tiivistyminä. Silloin hän lueskelee, ajattelee, irrottautuu ruumiistaan ihanien iltapäivänokosten syleilyyn.
Lomaa edeltävänä päivänä kello 16.15 virka-ajan päättyessä hän sulkee puhelimensa ja päättää unohtaa, missä se on. Hän juo pari lasia viiniä, juopuu mukavasti ja nukkuu raskaasti. Aamulla hän herää. Alkaa vapauden suorittaminen.

Ensin hän soittaa koko suvun läpi, buukkaa vierailut serkkujen mökeille, katsoo Kuhmon Kamarimusiikin, Porin Jazzin ja Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmat, varaa netistä hemmottelumatkan Saarenmaalle. Viini kivistää vielä hiukan hänen ohimoissaan. Hän vetää puutarhahanskat käteensä ja päättää juuri nyt, näiltä jalansijoilta opetella moottorisahan toiminnan.

Jatkuu vapauden suorittaminen, sillä sireenit täytyy kaataa, pitäisi kitkeä kukkapenkit, pitäisi raivata kivipolut ja pitäisi levätä…; että jaksaisi sitten taas nauttia virastotyöstä ja miellyttävistä työtovereista.

Viisi viikkoa menee. Hän on istunut vapauden kakkunsa loppuun. Hän ei muista mihin on puhelimensa laittanut, töissä työtahtia on päätetty tiivistää – valtion säästöt nimittäin!

Ihmiset vahtivat toisiaan ja muistavat muistuttaa, miten ihanaa lomalla oli ja miten mahtavaa vapaus on. Henkilömme saa varoituksen puhelimensa hukkaamisen vuoksi. Hän väsyy miellyttäviin työtovereihinsa ja rauhalliseen virastoonsa. Hän päättää sanoa itsensä irti. Se on päätös, jonka hän tekee joka vuosi elokuussa. Se on päätös ja haave, joka ei koskaan toteudu, sillä vapaus on valtaisa väärinkäsitys.

Vapaus on väärinkäsitys, jolla on monta sukulaista – rakkaus, veljeys ja tasa-arvo. Ja mitä niitä onkaan!

Päivi Musakka

Urheiluseurojen rahanjaosta keskustellaan

Urheiluseurojen tukeminen on noussut taas esiin. Puumalan Voimailijat ihmettelee, miksi he eivät saa haluamaansa avustusmäärää kunnalta. Kunnanjohtaja Matias Hilden ja palvelujohtaja Anne Julin selittävät samassa yhteydessä, millä perusteilla rahaa jaetaan.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Saaristolaispäivä keräsi satoja ihmisiä

Käsityönäytöksiä, lähiruokaa, vanhoja tarinoita, yhteislaulua, luontokirkkoa, luentoja, risteilyjä, yrittämistä maaseudulla lossin takana. Siinä ote viime lauantain Niinisaaren saaristolaispäivästä.
Lossimatkan päässä saaristossa asuu noin 170 henkeä.
Kuuluisin saaren tarinoista lienee Nestori Reposen tarina, jonka Juha Watt Vainio kertoi laulussaan Vanhoja poikia viiksekkäitä.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Salama säikäytti Lietvedellä

Lehdenjakaja Eeva Pasanen luuli kuolevansa viime viikon rajuilmassa. Hän oli autollaan juuri Lietveden sillan keskellä, kun hän näki salaman lähestyvän siltaa järveltä päin. Samalla rysähti, kun salama iski sillan kaiteeseen.
Millaisia ajatuksia Pasasella heräsi, kun räiske oli ohi?

Lue Lisää Puumala-lehdestä.

Kalliomaalausta on vaikea havaita

Olli Luukkonen otti kuvat uusista kalliomaalauslöydöksistä ja lähetti ne asiantuntijoille. Savonlinnan maakuntamuseosta käytiin vahvistamassa löydöksen aitous kesäkuussa ja tarkemmin vähintään 3 500 vuotta vanhoja maalauksia tutkitaan tarkemmin elokuussa. Nyt löydetyistä kalliomaalauksista on maallikon erittäin vaikea saada selvää, mitä niissä on. Asiantuntija arvelee, että kuvat esittävät tikku-ukkoa ja hirveä.

 

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Sivistyksen siipien havinaa

LV Timo Korppi, kirjalijaKun koko kesäkuu kärvisteltiin kylmässä ja sateessa, helteet, vaikka lyhyetkin, olivat tervetullutta herkkua. Muistuttivat siitä, että ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole kokonaan pilannut tai pilaamassa suomalaisten ikiomaa henkireikää. Kesälomaa ei ole kaikilla, mutta onneksi kesä on, meillä eläkeläisilläkin.

En malta olla puuttumatta politiikkaan, joka on viime kuukausina osoittanut, kuinka pahaksi se on ihmisille. On vaikeaa purematta niellä uuden hallituksemme kaikkia säästöpäätöksiä ja ”välttämättömiä” leikkauksia, koska kansakunnan ikimuistoinen selkäranka, kulttuuri- ja sivistystoimi, koululaitoksesta puhumattakaan joutuvat uhrilampaan rooliin. Kaiken järjen mukaan juuri niistä ei pitäisi leikata vaan päinvastoin panostaa niihin entistä päättäväisemmin.

Kansakunnan tulevaisuus ja toivo ovat sivistyksessä, kulttuurissa ja koulutuksessa. Kaikki muu on loppujen lopuksi toissijaista.

Japanilainen viisaus sanoo, että vain puutarhan hoito on välttämätöntä. Vanha kreikkalainen sananlasku antaa saman aseman purjehtimiselle. Suomalaisten kannattaisi valita omaksi mantrakseen joku kolmesta yllämainitusta.

Itse valitsisin sivistyksen, koska sitä tarvitaan kulttuurin tuottamiseen ja siitä nauttimiseen. Sivistystä tarvitaan myös omaksumiseen ja oppimiseen, jota koulutus kaikilla tasoilla on.

Sivistykseksi riittää hyvin meille kaikille mahdollinen sydämen sivistys. Olin menneenä viikonloppuna todistamassa sydämen sivistystä käytännön tasolla, kun juhlittiin erään perheenpään 80-vuotispäiviä täällä Puumalassa. Väkeä oli viljalti ja tunnelma yhtä upea kuin sääkin. Kaikki osallistujat perheenjäsenistä tuttaviin, kyläläisiin ja vähän ulkopuolisempiinkin juhlijoihin tuottivat sen yhteisöllisyyden kokemuksen, joka alkaa Suomessa olla häviävä luonnonvara. Oli ilo nähdä juhlakalun ja hänen puolisonsa vilpittömän iloisia ja hyväntuulisia kohtaamisia vieraidensa kanssa. Muisteltiin menneitä ja pohdittiin tulevia. Päiviteltiin päivänkohtaisiakin, mutta ennen kaikkea oltiin luontevasti kiitollisia siitä, mitä meillä kaikilla on tänään ja tässä. Toisemme.

Kukaan ei muistanut noina tunteita Kreikan kriisiä, maailman muita palopesäkkeitä tai edes idästä jälleen uhkaavia ukkospilviä. Yhteisöllisyys, sinä, minä ja me, nousi hetkesi kaiken maallisen murheen yläpuolelle.

Hyvillä mielin minäkin toivottelin lähtiäisiksi, kuten italialaisissa sukujuhlissa tavataan sanoa, ”cent anni”. Eläköön juhlakalu vähintään satavuotiaaksi.

Tein päivästä itselleni todellisen perinnepäivän keräämällä vielä illan iloksi pellon pientareelta litran ahomansikoita. Muistelin lapsuutta, jolloin mansikat pujotettiin heinänkorteen, ja vietiin äidille näytiksi ennen kuin ne popsittiin makeisiin suihin.

Huomasin ja huomaan tällaisina hetkinä pohtivani yhä enemmän, mikä meitä ihmisiä vaivaa. Mistä syntyvät eripurat, kauna ja kateus, jotka keskinäisessä kanssakäymisessä ovat jo valtavirtaa. Ja niistä kumpuavat sodat, tappaminen, naapurien ja naapurikansojen oikeuksien polkeminen verukkeilla, jotka eivät ole historian valossa lähellekään relevantteja. Ainoastaan omatekoisia selityksiä ahneudelle ja omanvoitonpyynnille.

Onneksi meillä kaikilla on vielä niitä hyviä hetkiä, vaikka perhejuhlien tai nostalgisten mansikkaretkien kautta, jolloin sivistyksen havina on läsnä ja pieniä onnen pipanoita putoilee niskaan. Juuri silloin nousee mieleen ajatus, josta uskallan olla ylpeä, vaikka se ei oma tai ainutkertainen olekaan. Välittäkää toisistanne!

 

Timo Korppi

Lasten kuvisleirillä oli kivaa

6-13-vuotiaat ovat olleet tällä viikolla kuvataideleirillä Lintusalon vanhalla koululla. 6-vuotias Lumi Malinen maalasi pahvista leikatun koiran, jossa pään kohdalla on aukko. Siihen hän työnsi oman päänsä teoksen valmistuttua. Lapset tekivät muun muassa myös kipsieläimiä ja pitsiaurinkoja. Lintusalon kuvisleiri on järjestetty vuodesta 1985 saakka.

 

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Niinisaari sai valtakunnallista kiitosta

Suomen Kotiseutuliitto kiittää niinisaarelaisten yhteistyötä ja pitää sitä yhtenä malliesimerkkinä, millä tavoin erilaiset museot voisivat tehdä itsensä houkuttelevaksi asiakkaille. Kotiseutuliiton projektikoordinaattori Sini Hirvonen sanoo, että juuri se, että matkailijoille on useita kohteita samalla seudulla samalla reissulla vierailtavaksi, ja tarjolla muita palveluita kuten majoitus- ja ravintolapalveluita, tekee kohteista houkuttelevia.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Puumalan Erämiehet täytti 60 vuotta

Puumalan Erämiehet vietti juhlapäivää viime lauantaina Särkirannassa.

-Metsästysseura tekee vapaaehtoista työtä elinvoimaisten riistakantojen hoitamiseksi. Metsästäjillä on käytössään sähköinen tieto metsästysalueista, ja myös omariista-palvelu, jonka avulla kukin metsästäjä voi ilmoittaa saaliista paikan päällä, totesi Suomen Metsästäjäliiton edustaja Aarno Puttonen puheessaan.

Uuden metsästyslain valmistumista myös odotetaan. Seuran huomio on nuorisotyössä ja yhteistyötä tehdään koulun kanssa toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

 

Lue lisää printtilehdestä.

Tiimolan 25-vuotias ravirata kestää sateellakin

Leppoisaa ravitunnelmaa on saatu nauttia Puumalassa, Tiimolan raviradalla jo neljännes vuosisadan ajan. Sateen pieksämä rata kesti odotetusti seitsemän suomenhevosten ja lämminveristen lähtöä sekä kolme kovatasoista ponilähtöä viime perjantain paikallisraveissa.

Viime vuoden voittaja, puumalalaisen Pekka Kontisen ohjastama Otto Twice sijoittui tällä kertaa toiseksi suomenhevosten tasoituslähdössä. Otto Twice ja toinen Puumalan hevonen Unica, nähdään perjantaina Mikkelin raveissa, molemmat huippuvalmentaja Ari Moilasen ohjastamana.

Sote etenee, vai eteneekö?

Matias HildenSosiaalija terveydenhuollon uudistusta valmisteltiin viime vaalikaudella kuin Iisakinkirkkoa. Uudella Sipilän hallituksella on ohjelmassaan linjaus, jonka mukaan hallitus valmistelee sosiaalija terveyspalveluiden järjestämisratkaisun kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta. Alueita on yhteensä enintään 19. Alueet vastaavat sosiaalija terveyspalveluiden järjestämisestä alueellaan. Kansanvaltaisuuden turvaamiseksi Sotealueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Puumala on ollut noin 1,5 vuoden ajan mukana valmistelemassa Etelä-Savon yhteisen sosiaalija terveysalueen perustamista. Asia on saatu jo siihen pisteeseen, että valtuustot voivat syyskuussa kokoontua päättämään yhteisen esityksen hyväksymisestä. Tarkoituksena on perustaa uusi sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymä, joka vastaa alueellaan sekä palvelujen järjestämisestä että tuottamisesta. Kuntayhtymään kootaan kuntien nykyinen henkilökunta ja myös EteläSavon sairaanhoitopiirin toiminta. Kuntayhtymän henkilöstömäärä tulee siten olemaan noin 4000 ja vuosittaisen kustannukset noin 400 miljoonaa euroa.

Monessa maakunnassa pohditaan tällä hetkellä sitä, uskalletaanko muutoksia tehdä, vai odotetaanko uusia säädöksiä. Lievää epävarmuutta on ilmassa täälläkin, mutta yhteinen näkemys muutoksen hyödyistä tuo kuitenkin selkänojaa päätöksille. Sosiaalija terveydenhuollon saaminen kokonaisuudessa samaan organisaatioon on pitkällä aikajänteellä merkittävä mahdollisuus saada kuntalaisten palveluja paremmiksi, mutta itsestään selvää sekään ei ole.

Soteuudistusta tarvitaan kuitenkin myös Etelä-Savossa edelleen muun muassa terveydenhuollon rahoituksen uudistamisen kannalta. Tällä hetkellä palvelujen käyttäminen rasittaa eri tavoin muun muassa kuntien, Kelan, vakuutusyhtiöiden, työnantajien ja asiakkaiden lompakkoa. Jokaisen vahtiessa omia menojaan on tehokkuus suurin maksaja. Nämä asiat eivät valitettavasti ratkea maakunnan kuntien omilla päätöksillä.

Matias Hilden, kunnanjohtaja

Pistohiekka täynnä muistoja

Pistohiekalla juhlitaan tanssilavan 50-vuotispäiviä. Ensi sunnuntaina iltapäivällä entistä ehompi lava odottaa sen talkoilla rakentaneita, Puumalan nykyisiä ja kesäasukkaita ja koko seutukuntaa tanssimaan ja laulamaan karaoken mukana.

Kaikki kynnelle kykenevät on kutsuttu myös tansseihin ja 50-vuotisjuhlien pullakahveille ensi viikon torstaina. Silloinkin tanssitaan.

Viikon lehdessä myös 50 vuotta sitten lavalla esiintynyt artisti kertoo Pistohiekka-muistojaan. Miten siihen liittyy tyttö, joka tuli tyynystä raskaaksi?

Lue lisää Puumala-lehdestä.