Kerro ehdotuksesi, miten juhlia 400-vuotiasta Puumalaa

Puumalan kunta ja seurakunta valmistautuvat Puumalan 400-vuotisjuhliin. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 400 vuotta Puumalan seurakunnan irtautumisesta silloisesta Säämingin seurakunnasta.

Seurakunta ja kunta ovat nimenneet yhteisen juhlatoimikunnan, joka pyytää kansalaisilta ehdotuksia juhlavuoden ohjelmaksi. Tarkoituksena on, että juhlavuotta vietetään monipuolisesti koko vuoden 2016 ajan. Ehdottaa voi vaikka jotain tiettyä tapahtumaa, kulttuuritekoa tai esimerkiksi keinoa, jolla juhlavuosi saadaan hyvin näkyviin Puumalan katukuvaan.

Juhlavuoden tapahtumia voi ehdottaa Puumala-lehteen 31.1.2015 saakka. Niitä voi jättää sähköpostitse toimitus(at)puumalalehti.fi, kirjeitse osoitteeseen Puumala-lehti, Härkösentie 7, 52200 Puumala tai puhelimella 040 1386332.

Aten Marja-Aitta Kiinan markkinoille

Puumalalaislähtöinen, nykyisin Hirvensalmella toimiva elintarvikealan yritys Aten Marja-Aitta on solminut toimitussopimuksen kiinalaisen maahantuojan Shenzhen Bilberry Industrial Co Ltd:n kanssa.
Ensimmäiset isommat kaksi erää Marja-Aitan mehuja on jo laivattu merikonteissa Kiinaan.

Lisää Kiinan markkinoista Puumala-lehdessä.

Erikoishammasteknikko aloittaa Puumalassa

Puumalassa aloittaa ensi viikon tiistaina vastaanoton ajanvarauksella erikoishammasteknikko Jarkko Valokorpi. Hän käy kolmena päivänä kuukaudessa Imatralta. Vastaanotto sijaitsee hammashoitolassa.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan Puumala-lehdestä.

Pasi Partasesta vuoden 2014 yrittäjä

Puumalan Yrittäjät ry on valinnut Pasi Partasen vuoden 2014 yrittäjäksi. Perusteluissa yhdistyksen päättäjät toteavat, että Partanen on pitkän linjan yrittäjä, joka on tehnyt merkittävää työtä Puumalan tunnetuksi tekemisessä Kemmakoiden myötä. Lisäksi hän on huomattava yrittäjä, joka tarjoaa erityisesti kesätyöpaikkoja.

Yrittäjän tuntoja ja mietteitä printtilehdessä.

Mielensäpahoittaja

LV Timo Korppi, kirjalija”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…”

Tuttu repliikki kirjailija Tuomas Kyrön luoman sankarihahmon suusta niin vuoden kulttielokuvan kuin ”Mielensäpahoittaja” -teatteriesityksenkin nautinnolla nähneille kautta Suomen.
Jokainen meistä pystyy samaistumaan mielensäpahoittajaan, koska kaikkien mieltä pahoittaa joskus jokin yksityinen tai yleisempi asia. Oma mieleni pahoittuu siitä, että puumalalaisena en edes neljännesvuosisadan harjoituksen jälkeen aina osaa puhua samaa kieltä lähipaikkakuntalaisteni kanssa. He eivät ymmärrä minua enkä minä heitä. Olen joillekin heistä Maamu eli maallemuuttaja, joka ei osaa käyttäytyä kuten maalla on ikimuistoisista ajoista käyttäydytty. Ja he taas minulle JiiHaadisteja, joiden vanhatestamentilliset perinteet mielestäni kaipaisivat jo osin tuuletusta.
Mielen pahoitus menisi ohi jos osaisimme jatkossa ymmärtää ja kunnioittaa toisiamme paremmin. Lupaan tehdä oman osani sen eteen. Voin kuvitella, että myös mieleni pahoittajat kokevat omalla tontillaan oman mielensä pahoittuneen minun vuokseni, jota pyydän anteeksi. Yritän jatkossa ymmärtää myös heitä ja toimia sen mukaisesti.
Nykyisen elinympäristöni sykkivä sydän eli entinen kyläkoulu on tarjolla kyläläisten, niin vakituisten kuin vapaa-ajan asukkaidenkin omistukseen. Koska kunnan sille asettama hintalappu on yksin liian korkea kyläyhdistyksen kannettavaksi, varsinkin kun pitää huomioida myös tulevien vuosien vastuut peruskorjauksista, olen tiukasti yksityishenkilönä jo varhemmin syksyllä esittänyt verkostooni kuuluville ja monille Hurissaloon luonnollisen kytköksen omaaville ihmisille ajatuksen, että he lähtisivät tukemaan hanketta hankkia vanha koulutalo kunnalta kyläyhdistyksen ja sitä kautta kyläläisten ja vapaa-ajan asukkaiden yhteiskäyttöön. Vuokrasuhde kuntaan vaihtuisi tätä kautta omistukselliseen statukseen ja vastuisiin.
Vastakaikua on kertynyt kiitettävästi ja jääkin ratkaistavaksi kunnan ja kyläyhdistyksen kesken muodostuuko talon ympärille sellainen ”Hurissalon kummit” – yhteisö, joka kantaisi vastuuta jatkossa paitsi talon hankinnasta, myös sen tulevien vuosien perusparannuksista ja käytön moniarvoistamisesta.
Toivon, että yhteisön ja yhteisöllisyyden kehittymistä silmälläpitäen tämä kaikille hurissalolaisille sydäntä lähellä oleva hanke saa vauhtia niin, että kyläyhdistyksen menestyksellisen toiminnan edellytykset saadaan turvattua. Kylä tarvitsee sykkivän sydämen, joka osaltaan varmistaa sen, ettei kylä pääse hiipumaan, hiljentymään ja vähitellen nukkumaan pois. Yhdessä ideoimalla talolle on löydettävissä paljon lisääkin käyttöä, vaikka jo nyt esimerkiksi sinne perustettu kuntosali on runsaslukuisten käyttäjien mielestä ennen näkemätön hitti.
Olen ymmärtänyt, että kummijärjestelyn mahdollisuutta on väläyttänyt myös kyläyhdistyksen virallinen edustaja, joka osoittaa hienoa kaukonäköisyyttä ja taloudellisen realismin tajua. Uskon tältä istumalta, että siinä kuin Lastenklinikan kummit ja muut tuhansien sydämellään ajattelevien yksityisten kansalaisten alulle panemat hankkeet kerta toisensa jälkeen onnistuvat, niin onnistuvat myös Hurissalon kummit, joihin jokainen on tervetullut kantokykynsä mukaan.

Radiosta alkoivat juuri kaikua ensimmäisten joululaulujen sulosävelet.
”En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan…”
Auvoisaa joulun odotusta kaikille puumalalaisille ja ihan kaikille muillekin.
Timo Korppi

Hurissalon entisestä koulusta hierotaan kauppoja

Puumalan kunta ja Hurissalon kyläyhdistys ovat käyneet neuvotteluja Hurissalo Talon eli entisen kyläkoulun omistusoikeuden siirtämisestä kunnalta kyläyhdistykselle. Kunnanjohtaja Matias Hildenin mukaan myyntihinnasta on alustavasti ollut puhetta, että se olisi 30 000 euron luokkaa. Myynti menee valtuuston päätettäväksi.
Mukana neuvotteluissa oli kyläyhdistyksen lisäksi edustus Hurissalon harrastajateatterista.

Aiheesta lisää Puumala-lehdessä.

Asko Löppönen osti metsäkoneyrityksen

Puumalalainen Asko Löppönen osti oman työpaikkansa loputkin osakkeet ja hyppäsi isompiin yrittäjäsaappaisiin. Osaomistajana ja toimitusjohtajana hän on ollut ruokolahtelaisessa metsäkoneyrityksessä Martti Sjöholm Oy:ssä vuodesta 2005 lähtien. Alunperin Löppönen tuli taloon metsäkoneenkuljettajaksi vuonna 1996.
Kaupan kohteena oli viisi koneketjua eli kymmenen metsäkonetta, kuljetuslavetti ja huoltokorjaamo Ruokolahdella. Työntekijöitä on parikymmentä.

Artikkeli kokonaisuudessaan printtilehdessä.

Niinisaari valtakunnallisessa esitteessä

Niinisaari on päässyt mukaan kylämatkailuesitteeseen, joka on nimeltään ”Tervetuloa kylään”. Julkaisu on ensimmäistä kertaa valtakunnallinen ja mukaan on valittu kylämatkailun pilottikyliä eri puolelta Suomea.
Niinisaaren lisäksi esitteessä on 14 eri kohdetta.

Aiheesta lisää Puumala-lehdessä.

Marraskuu

Matias HildenMaanantain Helsingin Sanomissa kerrottiin siitä, kuinka myös marraskuisesta Helsingistä löytyy monia hienoja asioita tehdä ja kokea. Pääroolissa oli kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, jonka mielestä kaupunkiin tulisi perustaa ”Me rakastamme Helsinkiä marraskuussakin” –liike.

Pajunen oli löytänyt marraskuisesta Helsingistä paljon hienoja piirteitä: Kaupunki on siisteimmillään ja katutöitä on vähemmän kuin kesällä. Lumi ei haittaa lenkkeilyä ja pimeys tuo mahdollisuuden luoda tunnelmaa valaistuksen avulla.

Helsinki on toki maamme merkittävin kaupunki, ”Itämeren helmi”. Mutta varsin hyvin Pajusen ajattelutapa osuu myös meidän omalle kotipaikkakunnalle, Puumalaan, Saimaan Gibraltariin. Tutustuin itse ensimmäisen kerran kesäpaikkakuntana kuuluisaan Puumalaan oikeastaan juuri näihin aikoihin kolme vuotta sitten. Puumalansalmen sillan valot häikäisivät tuolloinkin marraskuisen pimeyden keskellä.

Syysmyrskyssä kohiseva Saimaa antaa Puumalan marraskuulle aivan omanlaisensa tunnelman. Pimeältä järvenselältä nousevista laivoista näkyy ainoastaan kirkkaana hohtavat valot. Puumalan eri ravintoloissa voi istua mukavasti iltaa kynttilöiden sekä hyvän ruoan ja juoman parissa. Glögi hyvässä seurassa luo tarpeeksi mukavan tunnelman, vaikkei siinä terästystä tai manteleita olisikaan. Myös hyvän kirjan parissa kelpaa viettää iltaa näinä aikoina, kun pimeys nostaa kasvonsa jo kovin aikaisin. Pakkasen kevyesti kovettamaa maata pitkin voi tutustua Puumalan upeaan metsäluontoon. Nyt on hyvä aika käydä bongaamassa Puumalan luontokohteita matkailuinfossa jaettavan kartan avulla.

Puumalassa tapahtuu paljon kesän ulkopuolellakin. Puumalan aktiiviset yrittäjät ja järjestöt ovat jälleen nähneet paljon vaivaa Puumalan joulukylän rakentamisessa. Myös joulukylän tapahtumat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutustua Puumalaan ja sen lukuisien yritysten tarjontaan myös näin vuoden pimeimpänä aikana. Paikkakunnan erikoisliikkeet tarjoavat puolestaan erinomaiset mahdollisuudet joululahjojen hankintaan.

Ystävällisin terveisin
Matias Hilden
kunnanjohtaja

Seurakunnan talous kääntymässä oikean suuntaiseksi

Puumalan seurakunnan talous on kääntymässä positiiviseen suuntaan. Kulupuolella on päästy alle miljoonan euron. Verotulot kattavat ensi vuonna henkilöstökulut ja toisaalta verotulot kasvavat veroprosentin korottamisella.
Helmikuussa on tiedossa piispantarkastus ja piispanmessu, jonka pitää Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.

Tämän kauden viimeisen kirkkovaltuuston kokoontumisesta Puumala-lehdessä.

Muistiluotsi pysähtyi baarissa

Muistiluotsi tekee nykyisin aktiivisesti töitä kentällä. Mikkelin seudun Muisti ry:n henkilöstö ja Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry jalkautuivat myös Puumalan, nyt baariin.
-Pienessä kunnassa leimaudutaan helposti, siksi viemme toimintaa niin sanotusti tavallisempiin kokoontumispaikkoihin, totesi muistiasiantuntija Tiina Honkanen.

Enemmän aiheesta Puumala-lehden printissä.

Kuluneen viikon jälkeen

Tero HuviViime viikolla Suomessa ja myös Puumalassa vietettiin ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Esiin haluttiin nostaa edellisvuosien tapaan päihteidenkäytön vaikutukset itsessä ja omassa ympäristössä.
Omasta tai läheisen päihdeongelmasta kertominen on vaikeaa. Puumalassa ja joka paikassa. Sinulla ja minulla on tarve säilyttää kulissi, jonka taakse kukaan ei saa katsoa. Joskus asiat korjaantuvat itsestään. Tosin harvemmin. Oman työni kautta monien vuosien ajalta olen ymmärtänyt, että vaikein asia, minkä kanssa päihdeongelman keskiössä painiva ihminen kohtaa, on häpeä.
Ehkä raskainta on kuitenkin se, että kun kaikki tietää mutta kukaan ei tiedä. Siinä vaiheessa, kun ongelma vaikkapa perheessä on kasvanut niin suureksi, että sitä väistellään kuin ”virtahepoa olohuoneessa” ollaan liian pitkällä. Päihdeongelma on sairaus, jota voidaan hoitaa. Kokonaisvaltaisesti.
Myös päihdeongelmaisen ihmisen rakkaat ja läheiset tarvitsevat apua ja tukea. Tarvitaan oikeita sanoja ja ymmärrystä ongelman haltuunottoon. Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää apua. Lain mukaan apu kuuluu kaikille.
Hiljalleen oven taakse saapuva joulu tuo mieleeni yhden tapauksen muutaman vuoden takaa. Johtamassani päihdehoitolaitoksessa oli kuntoutumisvaiheen loppuvaiheessa mies, jonka yhteys omaan poikaansa oli katkennut liki 15 vuotta sitten. Useana vuonna tuo mies oli ostanut joulukortin ja siihen postimerkin. Mutta kynnys lähettää kortti omalle pojalle ja kertoa, että rakastaa ja on hengissä, oli liian suuri.
Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen sain olla miehen mukana, kun kortti tipahti laatikkoon ja posti kuljetti kortin toiselle puolelle Suomea. Kahden viikon jälkeen kortin lähettämispaikkakunnalle saapui nuori mies, jolla oli mukanaan vaimo ja kaksi lasta. Hitaasti, kyyneleet silmissä hän lähestyi paikallisen ostoskeskuksen ovea, silitti hiljaa sammuneen miehen hiuksia ja sanoi vartijalle: ”Auttakaa minua nostamaan isä autoon. Minä vien hänet kotiin”.

Ei jäädä asioiden kanssa yksin – eihän?

Tero Huvi

Ehkäisevä päihdetyöviikko noteerattiin koululla

Kouluterveydenhoitaja Eila Tommola on silminnähden iloinen 8. luokan vastauksista päihteiden käytön kysymyksiin.
-Ei tarvitse olla huolissaan kenenkään kohdalla alkoholin käytöstä, hän totesi viime viikolla.

Päihdeasiaa lisää Puumala-lehdessä, jossa myös vaikuttava koululaisten kirjoituskilpailun paras Selvästi onnellinen.

Puumalassa maakunnan aktiivisimmat äänestäjät

Puumala oli jälleen maakunnan aktiivisin seurakunta kirkollisvaaleissa. Äänestysprosentti laski parilla prosenttiyksiköllä edellisistä vaaleista, mutta 34 prosenttia oli yhä Etelä-Savon korkein.
Kirkkovaltuustoon tuli kahdeksan uutta jäsentä. Äänikuningatar oli Marketta Auvinen.

Lisää vaaleista Puumala-lehdessä.

Puumalan laajakaistarakentamisen haku käynnissä

Puumalaan laajakaistan saamiseksi etsitään rakentajaa. Tavoite on osa Etelä-Savon laajakaistarakentamisen hanke-ohjelmaa. Runkoverkosta tulisi reilun 25 kilometrin mittainen.

Lisää aiheesta ja karttakuva runkoverkosta Puumala-lehdessä.

Valtuusto hyväksyi veroprosentit

Valtuusto hyväksyi verotaksat ensi vuodelle kunnanhallituksen esityksen mukaisesti. Kunnallisveroprosentti on 20,50, mikä on sama tänäkin vuonna. Prosentti on hieman pienempi kuin Etelä-Savon kunnissa keskimäärin (20,61).
Myös kiinteistöveroprosentit säilyvät tämän vuoden tasolla.

Puumalan metsävarat inventoitu laserkeilaamalla

Metsävarojen inventointi uudella laserkeilausmenetelmällä etenee Etelä-Savossa. Puumalassa tiedot on saatu käytettävään muotoon jo lähes koko pitäjän alueelta. Vain Puumalan pohjoisin nurkkaus eli Harmaala ja Kaipaala valmistuvat tulosten tulkintojen viimeisessä vaiheessa vuonna 2019.

Lue lisää Puumala-lehdestä.

Rokansalon montussa oli outo kivi

Eri puolilta Puumalaa ilmoitettujen outojen monttujen mystisyys vain lisääntyy. Pyöreitä painanteita on epäilty sodanaikaisten lentopommien aiheuttamiksi ja metsäkämppien koekaivoiksi. Metsissä on myös kaivantoja, joista on ennenvanhaan ajettu multaa suoviljelyksille tai poltettu tervaa.
Pentti Hautaniemi lisää joukkoon oman löydöksensä, jonka hän teki jo 1960-luvulla Rokansalossa.

Aiheesta enemmän Puumala-lehden printissä.

Risteilemään

Pakina Marja KlefströmKun viimeisetkin vihaisen punaiset vaahteranlehdet ovat varisseet maahan, jatkuva sade pieksää kiiltävää asfalttia ja kaksi hämärän lyö kättä toisilleen. Silloin mieli karkaa pienelle matkalle.
Ne, jotka eivät pakene kaukomaille, lähtevät risteilemään kohteena Tukholma, Tallinna tai mikä tahansa edes hetkeksi pois arjesta ja vesisateesta. Linja-autolastettain väkeä suuntaa päiväristeilylle Tallinnaan aina Kuopion ja Kajaanin eteisyydeltä saakka.
Minäkin keräsin lapsenlapset helmoihini ja päätin lähteä koulujen syyslomalla Tukholmaan tapaamaan siellä opiskelevaa jälkipolvea. Vaikka laivoja kulkee tiheään tahtiin niin Tukholmaan kuin Tallinnaan, ruuhkia ei voida välttää. Puna-valkoinen viikinkilaiva oli tupaten täynnä lomalaisia. Seisova pöytä oli kuin entisaikojen taistelutanner. Kyynärpäät käyttöön, ja vain tosi nopeat kiitäjät onnistuivat sieppaamaan lautaselleen nuupahtaneet lohisiivut ja muut lisukkeet.
Olipa vähällä tulla oikea kansainvälinen konflikti, kun viereiseen pöytään tunkeutui väellä ja voimalla naapurimaan seurue. Pöydän varannut eläkeläismies yritti selittää perikuntansa olevan ruokajonossa ja hän itse pitämässä paikkoja varattuna. Siinä sitten nokkailtiin puolin ja toisin. Lopuksi itänaapuri uhkasi uittaa papparaisen meressä. – Saa nähdä, kuka siellä ui, kiljaisi pöydän varannut vanha soturi ja ponkaisi pystyyn. Lapsenlapset istuttivat vaarin väkipakolla takaisin tuoliin ja tilanne rauhoittui. Seurue sai paikan lähipöydästä. Sieltä riitapukarit mulkoilivat toisiaan kuin liekaan kytketyt taistelukoirat.
Kun eri-ikäisten lasten kanssa matkustetaan, se vaatii joustoa joka suuntaan. Tuli tutuksi leikki-huone, pelit, kaupparysä ja lopuksi oli pistettävä tanssiksi abi-pojan kanssa. Mieleen palautui ensimmäinen matkani Tukholmaan joskus aikojen alussa. Siinä oli suuren maailman tunnetta. Ei haitannut, vaikka kansipaikka oli todella kansipaikka avotaivaan alla ja eväinä makkaravoileivät selkärepussa. Ulkomaille oli päästävä kokemaan suuren maailman meininkiä. Tulijaisiksi oli tuotava kahvia äidille. Sukulaisille lähetettiin postikortti kuninkaanlinnasta.
Tukholma oli vielä säästynyt jouluhässäkältä, mutta kotimaahan palatessa se oli edessä. Jouluvalot olivat alkaneet tuikkia parvekkeilla ja pihamailla. Ikeassa kiharapartainen punanuttuinen joulupukki tonttuineen tarjoili tottuneesti glögiä ja piparkakkuja. Läheisessä Tavaratalossa enkelikyntteliköt olivat löytäneet paikkansa etuvartiossa. Kohta jo kilisee kulkunen kovaäänisessä. Apua! Eletään lokakuuta.
Mieli karkaa Puumalaan syksyn hämärähyssyyn, kun lehdet ovat varisseet puista, täydelliseen hiljaisuuteen Saimaan vetäytyessä talven odotukseen. Pian ohut lumiriite valaisee tutun maiseman.
Onneksi on satamakamera, joka tuo kaiken tämän ruudulta silmien eteen, kun ikävä yllättää. -ja se yllättää aika usein.
Kiitos siitä Puumala.

Marja Klefström

Anna-Liisa Lindemanilta uusi kirja

Hurissalosta kotoisin oleva ja paluumuuton tehnyt Anna-Liisa Lindeman on julkaissut uuden kirja, jonka nimenä on Kaukana kukkuu. Kirjassa on kertomuksia Saimaan seudun ihmisistä 1930- ja 1970-lukujen väliltä. Tarinat kertovat rakkaudesta tai sen puutteesta, elämän kovuudesta ja sen elämistaistelusta sekä seudun luonnosta

Kirjasta ja sen synnystä tarkemmin printistä.

Venematka keskeytyi vuotoon

Uistelemassa olleiden veneilijöiden matka keskeytyi sunnuntaina kesken veneilyn Hätinvirran lossin lähellä, sillä vene alkoi vuotaa. Kuljettaja ohjasi noin kuusimetrisen puolikatetun hard top-veneen rantaan ja veneessä olleet pääsivät omin avuin rannalle.
Matkustajina oli kaksi ihmistä ja koira.
Puumalan palokunta kävi tyhjentämässä veneen, joka olisi täyttynyt vedellä jos sitä ei olisi ehditty saada rantaan.

Sinitupa juhli kolmea vuosikymmentä

Puumalan kehitysvammahuolto on toiminut 30 vuotta. Mukana on edelleen viisi henkilöä, jotka ovat olleet toiminnassa alusta lähtien ja nähneet kaikki muutot ja muutokset.
-Kehitysvammahuollossa työskentelee onnellinen ja motivoitunut porukka, sanoi vastaava ohjaaja Katri Pölönen.

Kehitysvammaisten juhlasta enemmän printtilehdessä.

Hoitotyö ei ole teknistä tekemistä, vaan myös lähellä oloa

Anne Pitkonen on työskennellyt kotihoitajana useita vuosikymmeniä. Työtavat ja toimet ovat vaihtuneet kyyttölehmien käsinlypsystä ja maidon separoinnista nykyiseen tieto-taitoon, jolloin työ on enemmänkin ihmisen hoitoa. Pitkonen opiskeli lähihoitajaksi.

Lisää asiasta Puumala-lehdestä.