Suven satoa Puumalassa

Pakina Marja KlefströmKoivu ikkunan edessä kellastuu. Se tietää syksyn saapumista Puumalaan.
Värikäs, tapahtumia täynnä oleva kesä on ohi ja kylänraitti hiljenee. Juurihan muuttolintujen myötä saapuivat kesävieraat ja mökkiläiset. Nyt kaikki on ohi. Puumalan vireä kuuma kesä on vaipumassa muistoihin.

Päivi Musakka kirjoitti osuvasti kolumnissaan Puumalan kesätunnelmista. Sama totuttu tahti jatkuu kesälomalaisilla kuin etelän ostosparatiiseissa kotipuolessa. Kiire on, vaikka ei ihan tiedä minne, vapaalla kun ollaan. Sattuipa tuossa paikallisessa marketissa, kun lomastressissä painiskeleva turisti yritti röyhkeästi etuilla kiireeseensä nojaten, niin paikallinen alkuasukas tokaisi ystävällisesti
-Mää veikkonen, jos sinnuu noin polttelee.
No, turisti maksoi ostoksensa ja toivottavasti vähän nolona sulloi saaliinsa neljään kassiin ja luikahti ovesta ulos. Ystävällisyys on asia, jota harvemmin etelässä kohtaa.

Puumalassa on paljon tarjontaa ja nähtävyyksiä kesäaikana. Kesäteatterit, jossa paikalliset harrastajat suurella sydämellä ja innolla panevat parastaan on aina nautittava kokemus. Jostakin syystä kaukomailta tulevia kiinnostaa eniten betoninen vanha bunkkeri. Sen vierellä on kerrottu tarinoita sodasta ja eletty uudelleen Suomen kohtalonhetkiä. Tämä palauttaa mieleen ne ajat, jolloin bunkkeri oli totisinta totta ja jolloin kansamme koki uhkaa olemassaolostaan.

Meillä oli vieraana italialaistaustainen ruotsalainen opiskelija. Hän halusi välttämättä osallistua kanssamme evakkovaellukselle, joka tänä vuonna pidettiin Virojoella aidoissa maisemissa. Tie kulki polkuja ja pellonpiennarta pitkin helteisessä säässä 8.5 kilometriä. Mukana oli lapsia, hevosia, lampaita ja sotilaita saattomiehinä. Väki oli pukeutunut kuten vuonna 1944, jolloin lähtö tuli puolen tunnin varoitusajalla. Metsäpolun reunamilla näkyi sodanaikaisia juoksuhautoja sekä korsujen jäännöksiä, jotka kertoivat omaa koskettavaa tarinaansa. Tunnelma oli hyvin aidontuntuinen. Tykinlaukaukset, lentokoneet ja kiväärinammuskelu, joka on kuulunut asiaan muilla vaelluksilla, puuttui. Olimmehan ihan rajan pinnassa. Ammuskelulla olisi voinut olla huonot seuraukset, kuten historiasta tiedämme. Näillä vuosittain suoritettavilla vaelluksilla kunnioitetaan niitä ihmisiä, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja pakenemaan aikoinaan sodan jaloista. Monet perheet lapsineen elivät uudelleen sukunsa historiaa. Kuten eräs isoisä kertoi lapsenlapselleen:
-Tästä myö lähettii, eikä tiietty mihi myö männää, mut mäntävä ol.

Kesän päätti Kemmakat. Puumalalle tärkeä tapahtuma. Kaduilla ja toreilla markkinahumu oli kuin Välimeren turistirysissä. Iltaisin jättiläisteltta ahmaisi sisuksiinsa yhteensä enemmän ihmisiä kuin koko Puumalassa on asukkaita. Meno oli kovaa ja äänekästä. Läheisen kerrostalon asukkaat katsoivat parhaaksi häipyä kuka minnekin. Aamuyölle veden voimistamat desibelit ylittävät sietokyvyn.

Kemmakat tulivat ja menivät, mutta ennätyshelteet jatkuivat. Sillan kupeessa oleva lämpömittari hikoili kolmeakymmentä astetta vielä iltamyöhällä. Yölläkään ei päästy normaalilukemiin.
Puumala-lehti järjesti kesän päätteeksi upean risteilyn höyrylaiva Wennolla. Kuuman päivän ilta tyynellä Saimaalla, haitarimusiikki yhteislauluineen ja lopuksi tummalle taivaalle noussut täysikuu
kruunasivat mukavan yhdessäolon. Tuli mieleen se iki-ihana elokuva ”Yö vai Päivä, jolloin Puumala upeine maisemineen lumosi katsojan. Kuuluipa moni matkalainen haikailevan siirtymisestä mökkiläisestä ihan oikeaksi puumalalaiseksi kunhan eläkepäivät koittavat. Suurkiitos järjestäjille ja iki-ihanalle Wennolle miehistöineen muistorikkaasta illasta, joka vielä sattui olemaan kultahääpäivämme. Voisiko paremmin siirtyä toiselle puolivuosisadalle?

Marja Klefström

Ystävyyskansat lähenevät seurakuntien tasolla

Suomen ja Unkarin luterilaiset seurakunnat ryhtyvät tekemään yhteistyötä seurakuntalaisten tasolla. Erityisesti nuorten kohdalla on ajateltu, että yhteistyö olisi hedelmällistä. Asiasta sovittiin viime viikonvaihteessa, jolloin Unkarin läntisen hiippakunnan piispa János Szemerei oli Mikkelin hiippakunnan vieraana.
Puumalassa piispa Szemerei oli kollegansa, Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkisen kanssa lauantain tutustuen paikkakuntaan ja Puumalan seurakunnan toimintaan kirkkoherra Helena Castrénin opastuksella.

Lue lisää Puumala-lehden printtiversiosta.

Geokätköilijät kokoontuivat Puumalassa

Puumalan geokätköt olivat haussa viime sunnuntaina, kun noin 80 geokätköjen etsijää kokoontui Puumalassa. Sanna Makkosen ideoima ja rakentama tapahtuma sai myönteisen vastaanoton. Osallistujat tapasivat Puumalansalmen sillan puolivälissä, sillä karjalalaiset lähtivät kävelemään Imatran puolelta ja eteläsavolaiset Puumalan puolelta. Tapaamiseen saakka laulettiin omaa maakuntalaulua ja paiskattiin tervehdykseksi kättä.
Puumalassa on 95 geokätköä, joista kirkonkylän alueella kahdeksan.

Aiheesta lisää printtilehdessä.

Sahanlahden kesä todisti, että tilausta on

Sahanlahden avaaminen uudelleen matkailukäyttöön osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Kävijämäärät ovat yllättäneet isäntäpariskunta Jaana ja Janne Kuivalaisen, jotka keväällä ostivat yrityksen konkurssipesältä.
Jaana-emäntä sanoo yllättyneensä myös siitä, kuinka paljon asiakkailla on tunnesiteitä ja hyviä muistoja Sahanlahteen.
Vaikka markkinointiaika jäi lyhyeksi, jouduttiin heinäkuussa myymään ei oota. Ravintolan ja venelaitureiden käyttöaste oli keskikesällä 95 prosenttinen.
Ravintola sulkee ovensa elokuun lopussa ja on talviaikana avoinna tilauksesta tai teematapahtumien aikaan. Esimerkiksi parisuhdeviikonloppu on tulossa, samoin pikkujouluaikaan on tiedossa monenlaista ohjelmaa.

Lue lisää Puumala-lehden printtiversiosta.

Viialainen ei ollut jäävi rengastiehankkeessa

Etelä-Savon entinen maakuntajohtaja Matti Viialainen on saanut vapauttavan päätöksen maakuntaliitolta Lietveden rengastien rahoitusasiassa. Asiasta oli tehty kantelu. Kantelun mukaan Viialainen olisi ollut jäävi päättämään rahoituksesta, koska hänen puolisonsa omistaa matkailuyrityksen, jonka katsottiin hyötyvän rengastiehankkeesta. Viialainen on kyseisen yrityksen hallituksen jäsen.

Lue tarkempi selvitys Jukka Summasen jutusta Puumala-lehden paperiversiossa.

Ambulanssiadressissa 3 500 nimeä

Puumalassa on kerätty adressia ambulanssin yöpäivystyksen palauttamisen puolesta. Nimiä on kertynyt jo 3 500. Keräys päättyy elokuun lopussa, jonka jälkeen se toimitetaan Etelä-Savon sairaanhoitopiirin hallitukselle ja valtuustolle, ensihoidon vastuulääkärille, Puumalan kunnanjohtajalle sekä Puumalan kunnanhallitukselle ja -valtuustolle.
Nimen ehtii vielä tänä viikon ajan käydä laittamassa myös netissä osoitteessa http://www.adressit.com/puumalan_ambulanssin_yopaivystys_takaisin

Lue lisää printistä Jukka Summasen tekemästä jutusta.

Ammattimies ei erehty

Matias Hilden

Maanantaipäivä on alkanut Puumalassa aurinkoisena, mutta puolenpäivän jälkeen taivaalle on ilmestynyt tummia pilviä. Katselemme vieraani kanssa ylös, ja pohdin, että kohta taidamme nauttia kesäisestä sadekuurosta. Petteri Taalas korjaa väärän olettamani heti: kyseinen pilvi on niin matala, ettei se tuo sadetta.

Taalasta on helppo uskoa asiassa: Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana 12 vuotta toiminut Taalas on työskennellyt sään kanssa koko aikuisikänsä. Sitäkin pidempään hän on viettänyt aikaa Puumalassa, joka on hänelle tuttu paikka veneilyn myötä jo 70-luvulta. Omalla mökillä aikaa on vietetty 1990-luvun alusta lukien. Vaikka Taalaksen vuosikalenteriin kirjataan arviolta sata matkapäivää, löytyy hänelle ja perheelle varsinkin kesäisin aikaa nauttia Puumalasta veneillen, sienestäen ja marjastaen.

Työnsä lisäksi Taalas on muun muassa jäsenenä Maailman ilmatieteen järjestön hallintoneuvostossa, Fortumin hallituksessa sekä lisäksi hän on puheenjohtajana Itä-Suomen yliopiston hallituksessa, ja on aktiivinen osallistuja julkiseen ilmasto- ja sääkeskusteluun. Vapaa-aikaansa hän uhraa myös Mikkelin seudun vapaa-ajan asukkaiden valtuuskunnalle.

Taalas on selvästi huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaikka Suomelle seuraukset voivatkin olla ainakin jossain määrin myönteiset muun muassa kasvukauden pidentyessä. Sen sijaan esimerkiksi maailmanlaajuinen ruoantuotanto tulee kärsimään lämpenemisestä merkittävästi.

-Vuoden 2010 kovat helteet muun muassa Puumalassa kuvastavat hyvin ilmaston muuttumista: ennen vastaavia kesiä oli kerran 300 vuodessa, nyt kerran 50 vuodessa ja vuonna 2050 arviolta kymmenen vuoden välein. Sadanta kasvaa ja talvet ovat leudompia. Esimerkiksi saimaannorpan pesintä vaikeutuu entisestään ja Saimaan vedenkorkeus kasvaa, Taalas kertoo.

Puumalan kehityksen osalta Taalas näkee erityisenä vahvuutena Saimaan, mutta sanoo sen matkailullisten mahdollisuuksien olevan vielä suurelta osin hyödyntämättä. – Saimaan alueen kuntien ja yritysten tulisi vahvistaa brändiään upeana matkailukohteena. Lappi on tässä jo onnistunut.

Vielä on tietysti pakko kysyä Taalaksen syytä pitää juuri Puumalaa kesänviettopaikkanaan. Pitääkö paikkansa huhu, että Ilmatieteen laitoksen johto on tavanomaista paremmin perillä parhaista kesänviettopaikoista, ja siitä syystä heitä löytyy Puumalasta enemmänkin?

-Isojen selkien viereinen alue on vähiten pilvistä ja siellä tulee vähiten kuurosateita. Toisaalta siellä myös tuulee enemmän, mikä pitää hyttyset loitolla ja keventää pahimpia hellejaksoja. Puumalaan päätyminen ei siis ole suinkaan sattumaa, Taalas kertoo.

Ammattimies ei erehdy.

Matias Hilden, kunnanjohtaja

Mobilistit jatkoivat kesäkautta Sky-Barissa

Vanhoja autoja liikkui viime viikon keskiviikkona Puumalassa, kun Autohistoriallisen Seuran jäseniä oli kesäretkellä, joka suuntautui tänä vuonna Itä-Suomeen. Mobilistiystävät pysähtyivät kahvilla Sky-Barissa, jonka Tarja Kainulainen avasi varta vasten.
Mobilistit ovat tehneet 3-4 päivän kesäretkiä jo lukuisia kertoja. Ne suuntautuvat milloin mihinkin päin Suomea.
-Nyt on liikenteessä nuorisojengi, naurahti Markku Pellinen. Tällä hän tarkoitti sitä, että kaksi vanhempaa pariskuntaa, yli kasikymppisiä, ei rohjennut lähteä mukaan helteisten säiden vuoksi. Vanhoissa autoissa kun ei ole nykyautojen mukaista ilmastointia.

Putin -juutoa ei saa Puumalasta

Puumalan kaupoista ei saa niin sanottua Putin -juutosta. Oltermannia. Juustoa ei tuoda pienille paikkakunnille ja niiden ottamisesta hyllyille olisi pitänyt tehdä päätös jo aiemmin.
Lähinnä Puumalaa saa Venäjä-juustoa sikäläisin etiketein Imatralta ja Mikkelistä. Imatralla on ollut myynnissä myös Venäjälle vientikiellossa olevaa jugurttia.

Lue Minna-Liisa Riestolan juttu Puumala-lehdestä

Hurissalon ensimmäinen sadonkorjuujuhla oli menestys

Hurissalossa järjestettiin viime sunnuntaina ensimmäinen sadonkorjuujuhla. Paikalla kävi noin 350 henkilöä ja kunnan ensimmäisessä pop up-ravintolassa oli yli sata ruokailijaa. HurissaloTalolla järjestetyn aterioinnin ruoka koostui lähiruuasta jopa niin, että teeaineksetkin olivat suoraan Puumalan puhtaasta luonnosta.

Juhlan pääpuhujaksi oli saatu alueen oma ministeri, eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka. Hän on perheineen ollut 14 vuotta Hurissalon vapaa-ajanasukas, niinpä tilaisuuden aiheet eli maaseutu sekä paikkamme maailman kartalla olivat hänelle läheisiä.

Ministeri kehotti unohtamaan kateuden ja markkinoimaan aluetta mahdollisimman rehellisesti.

-Puhumme mieluusti epäkohdista, kun pitäisi puhua hyvistä asioista. Positiivisuus vie sanomaa parhaiten perille, sanoi Lenita Toivakka

Ministeri Lenita Toivakka.Sadonkorjuujuhlan yleisöä

 

 

Puumalassa ei kesä lopu kemmakoihin

Puumalassa on vallalla vanhanaikainen käsitys siitä, että kesä loppuu kemmakoihin. Toisin on todistettu jo useita vuosia, niin myös tämän elokuun kuluessa.

Muun muassa viime viikonloppuna oli järjestetty useita tapahtumia, joissa liikkui satoja ihmisiä.

Matkailusihteeri Tuula Vainikka kertoo, että keskieurooppalaisia ja venäläisiä on mukavasti liikkeellä. On harmittavaa, kun paikat eivät ole enää auki eikä esimerkiksi satamatorilla ole ketään myymässä tuotteitaan.

-Eikö kannattaisi palvella asiakkaita myös elokuun ajan, vaikka määrällisesti ei päästä heinäkuun lukuihin? hän kysyy.

Kunta lupaa omalta osaltaan huomioida elokuun ensi vuoden aikana esimerkiksi jatkamalla Liehtalan ekomuseon aukioloaikoja.

Kesätyöntekijät tyytyväisiä kesäpaikkoihin

Puumalassa on kesätyöpaikkoja kymmenittäin. Niihin on palkattu nuoria, kielitaitoisia henkilöitä.
Jaska Vepsäläinen oli Niinipuussa tarjoilijana tehden toki paljon muitakin askareita. 24-vuotias nuorukainen käytti vapaa-aikaansa rentoutumalla mustikkaa poimien.
-Talvivaralle, hän toteaa.

Koskenselän leirintäalueella oli Rovaniemeltä kotoisin oleva Katja Mäkeläinen, joka hallitsee sujuvasti suomen kielen lisäksi venäjän ja saksan. Katjan isä on suomalainen ja äiti puoliksi ukrainalainen ja puoliksi valkovenäläinen.
Katja opiskelee Lapin yliopistossa politiikkatieteitä ja tulevaisuudessa hän haluaisi diplomaatiksi Suomen ja Venäjän välille.

Lue lisää Puumala-lehdestä Minna-Liisa Riestolan kirjoittamista ja kuvaamista jutuista kesätyöntekijöistä.

Jaska Vepsäläinen

Pasi Partanen valmis myymään liiketoimintansa

Pasi Partanen (36) on valmis myymään kaikki konserninsa toimipisteet, mikäli sopiva tarjous tulee.  Myyntiin ovat tulossa Ravintola Satama, Koskenselän Lomakylä kiinteistöineen ja Hovi Grill House. Yrityksen kaikki toimipisteet ovat kaupan yhdessä, yksittäin Partanen ei niitä myy. Ostajia voi toki olla useampia.

Partanen on ollut alalla 18-vuotiaasta lähtien eli kaikkiaan 18 vuotta. Hän perustelee myyntiä uusilla haasteilla, koska elämässä voisi vielä tehdä muutakin. Kiirettä myynnille ei ole.

Kesäkuun sateista huolimatta on kesä ollut myynnillisesti hyvä. Heinäkuun lähes kaksinkertaistunut myynti ja elokuun vilkkaus näyttävät Pasin mukaan siltä, että konsernin tulos kääntyy viimein plussalle.

-Vuonna 2008 rakennettu Ravintola Satama pisti yrityksen talouden tiukalle lähes miljoonan euron investoinnilla, hän toteaa.

Hiljaiset viikot keskuudessamme Helsingissä

Päivi MusakkaRuuhka on suhteellinen käsite ja aina suhteessa paikkaan. Ruuhka-Suomi on nyt toisaalla kuin Kasarmintorin reunalla, Erottajalla tai Mannerheimintiellä Helsingissä. Ruuhka-Suomi on heinäkuussa keskuudessanne, armaat puumalalaiset. Katsokaa vaikka satamasta sillalle tai sillalta Saimaalle – siellä ne stressaantuneet Ruuhka-Suomen asukkaat ja päättäjät suorittavat kesälomaansa.

Kesäloman suorittaminen on raskasta työtä. Kesämökin kukkapenkit on perkattava, muurahais- ja ampiaispesät tuhottava,  terassit ja laituri valtattava. Vene täytyy huoltaa. Tänäkin kesänä, niin kuin viime vuonna ja jokaisena tulevana vuonna.
Ruuhka-Suomen suomalainen ei lepää, sillä stressi jää päälle ja sisäinen esimies komentaa suorittamaan. Yt-uhka leijuu paksun, mustan pilven lailla pään päällä eikä vauhti vähene, sillä ruuhkasuomalaisen on ennakoitava tulevaa. Taloudellis-poliittiset suhdanteet saattavat muuttua yhdessä yössä ja kaikkeen on varauduttava. On tehtävä vaikutus – lomallakin. Koskaan ei voi tietää kuka tulee vastaan.

Ruuhkasuomalainen suorittaa lomaansa – puumalalaiset, teidän pienessä kaupassanne sataman tuntumassa täsmällisesti  ja velvollisuudentuntoisesti. Pieniä kauppoja täytyy tukea ja lähiruokaa kannattaa, ruuhkasuomalainen miettii.

Hän lataa kassiinsa paikallisia uusia perunoita, tuoretta Saimaan kalaa, lähipelloilla kasvanutta tilliä, tomaattia ja kurkkua. Yksinkertainen on kaunista, ruuhkasuomalainen pohtii ja kävelee veneelleen. Ruuhkasuomalainen näyttäytyy ja hakee kontaktia toisiin kaltaisiinsa purjehdusasussaan, -kengissään ja –liiveissään. Hänen grillissään ei tirise HooKoon Blöö eikä hänen lasissaan kuohu halvin olut.

Ruuhkasuomalainen lataa akkujaan teidän rannoillanne, terasseillanne ja vesillänne – puumalalaiset. Hänen täytyy sietää syksyn synkkyys epävarmuuden ilmapiirissä, yt-neuvottelujen uhkassa, toimenkuvan muutospaineissa, ylihinnoitellun asumisen, syömisen ja matkustamisen todellisuudessa.

Antakaa hänelle armoa, sillä hän tietää mitä hän tekee. Hän on väsynyt ja haaveilee helpommasta, luonnonläheisestä, vaatimattomasta elämästä. Loman suoritettuaan ruuhkasuomalainen palaa kotiin, pukeutuu nk. pellepukuun ja alistuu. Iltaisin hän katsoo haalistuvaa rusketustaan ja miettii seuraavaa kesää. Ampiais- ja muurahaispesät täytyy hävittää, laituri valtata ja vene huoltaa.

Päivi Musakka

Päin Eurooppaa – mars!

LV Timo Korppi, kirjalijaPuumala on osa Eurooppaa, mutta tietääkö Eurooppa sen? Ehkä ei, siksi meidän pitää kertoa niille siellä Euroopassa missä me olemme, mitä me osaamme ja mitä kaikkea ihanaa meillä on.

Saimaan alueella on aloitettu hieno projekti Go Saimaa, jolla houkutellaan nauttimaan Saimaan liplattavista laineista ja marjaisista rantametsistä niitä luontoarvojen päälle ymmärtäviä, joita Euroopassa kasvavan vihertrendin myötä on yhä enemmän.

Meillä täällä Saimaan rannoilla saasteetonta luontoa on niin paljon, ettei sanotuksi saa. Eikä välimatkakaan ole este. Tänne on ihan yhtä lyhyt taival kuin euroedustajillamme Brysseliin ja Strasbourgiin, joihin oli tuhat kertaa enemmän lähtijöitä kuin Suomelle varatuille paikoille mahtui.

Etelä-Karjalassa on jo pistetty töpinäksi. Siellä huomattiin ehkä Etelä-Savoa aiemmin venäläisturistien määrällinen kato ja se, että vähentyneellä kävijäkunnalla oli myös vähemmän varaa shoppailuun ja muuhun itsensä hemmotteluun. Kun poliittisten itätuulien ennustaminen on kuin rakettitiedettä, pitäisi nyt laittaa paukut matkailun kehittämisessä länteen ja etelään suuntautuvaan markkinointiin.

Go Saimaa -projektia eteenpäin vietäessä Puumalan kannattaa pitää puoliaan. Tiedän, että matkailutoimi ja kunnanjohtaja Matias Hilden tekevät parhaansa. Mutta sama tilanne on Mikkelissä, Savonlinnassa, Juvalla, Sulkavalla ja kaikkialla Saimaan rannoilla Lietvedeltä Luonterille, Puulalle ja Kallavedelle saakka. Voimat kannattaa yhdistää sen tosiasian alleviivaamiseksi, että Saimaa on Suomen suurin ja maailman kaunein yhtenäinen järvialue, jonka hyödyntäminen matkailun vetonaulana on vasta nupullaan.

Sunnuntaina, osana lähi- luomu- ja luonnonruokatapahtumaa Hurissalossa keskustellaan myös ”meidän Saimaasta” ja miten saisimme viestin siitä parhaiten perille niille miljoonille ihmisille, joita se kiinnostaa. Meillä on nyt tuhannen taalan paikka, kun oma ulkomaankauppa- ja eurooppaministerimme Lenita Toivakka taatusti edeltäjiään paremmin ymmärtää, mikä aarre meillä Saimaassa on. Mutta kerrotaan se hänelle vielä, varmuuden vuoksi. Sadonkorjuun aika on nyt.

Timo Korppi

Puumala-lehti juhli risteilyllä

Puumala-lehti ja kustantajansa Puumala-Seura ry juhlivat viime perjantai-iltana kuuden vuosikymmenen taivalta risteilemällä tervahöyry Wennolla. Alus täyttyi juhlijoista viimeistä sijaa myöten lehden lukijoista ja ilmoittajista.

Risteilyn kohteensa oli Haapaselällä kunnan omistama Kylmäsaari, jossa toimii Pidä Saaristo Siistinä ry:n retkisatama. Perillä nautittiin Viljakansaaren maa- ja kotitalousnaisten valmistamaa maittavaa rantakalaa ja seurattiin Pasi Jäniksen rantanuottausta. Kalaa ei tosin tullut kuin nimeksi, mutta itse nuottaus oli monelle ensikosketus ja siten ainutlaatuinen.

Kotimatka sujui rattoisasti Harri Kautosen säestäessä haitarilla yhteislauluja. Illan kruunasi paluumatkalla mukana seurannut superkuu.

Käy gallerista katsomassa kuvat risteilystä klikkaamalla tästä!

 

Kalastajille riittävät nykyiset asetukset

Saimaan kalastajat kokoontuivat Savonlinnassa keskustelemaan suunnitelluista pidennettävistä verkkokalastusrajoituksista. Kalastajat olivat sitä mieltä, että nykyiset rajoitukset riittävät.

Kalatalousneuvoja Harry Härkönen Etelä-Savon kalatalouskeskuksesta toi julki vesialueen omistajien näkökulman. Hänen mukaansa lisärajoitukset aiheuttavat valituksia ja kalastajista tulee piittaamattomia. Kalastajien motivaatio sekä kalavesien hoitoon että valvontaan loppuvat.

Ammatti- ja kotitarvekalastajat jättivät paikalla julkilausuman.

Tuula Penttiselle kiekonheiton SM-pronssi

Tuula Penttinen heitti kiekossa SM-pronssille nuorten sarjassa Seinäjoelle viime viikonloppuna. Tuula saavutti kiekossa samalla uuden ennätyksensä, 43,53 m. Hän kilpaili 22-vuotiaiden sarjassa.

Kuluvan kisakauden tavoite on keskittyä jahtaamaan piiriennätystä.

Näkövammaisesta Puumala tuntuu hyvältä

Näkövammaiset Tupu Valjakka ja Mauri Majander haistelivat, maistelivat, tunnustelivat ja kuuntelivat Puumalaa ja totesivat, että paikka tuntuu hyvältä. Heidän mukaansa ei ole olemassa yhtä ainoaa Puumalaa, vaan niin monta kuin on kokijoita.

Mauri Majanderille on aivan sama, onko lähellä viehättävä järvinäköala vai kaatopaikka, kunhan se ei haise.  Tai minkälaiseen ruokapaikkaan mennään, kunhan ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Tupu Valjakka nauttii elämän tuoksujen lisäksi ympäröivästä maailmasta. Hän haluaa, että näkevät selittävät, mitä ympärillä on ja mitkä värit ovat vallitsevina.

Ei ole yhtä ainoaa kokemusta tietystä paikasta. Ei näkevillä eikä näkövammaisilla.

Lue lisää Puumala-lehdestä Minna-Liisa Riestolan kirjoittamasta ja kuvittamasta artikkelista näkövammaisista.

Mustikkaa ja kantarelleja vähän

Yrittäjä Jari Rantala osti mustikkaa, kantarelleja ja puutarhamarjoja Puumalan Pakastamon pihalla maanantaina. Hiljaista oli, myyjiä on tavanomaista vuotta vähemmän. Puhdistamattomasta mustikasta Rantala maksoi 2,5 euroa kilolta ja puhdistetusta 4,5 euroa.

Kantarelleja Rantalalle ei ole myyntiin tuotu pitkään aikaan. Parhaimmillaan kantarelleista on maksettu tänä kesänä jopa kymmenen euroa kilolta. Päivän hinta toki vaihtelee.

Printtilehdessä lisää Minna-Liisa Riestolan kirjoittamasta ja kuvaamasta marjajutusta.

Yhdeksän ekaluokkalaista aloitti koulutien

Puumalassa aloitti maanantaina yhdeksän uutta ensiluokkalaista koulutien. Sinisellä koululla toimivat enää luokat ykkösestä neloseen, sillä viides- ja kuudesluokka muuttivat viereiselle isolle koululle. Muutto on alkua päiväkodin ja eskarin siirtymiselle Siniselle koululle. Jos suunnitelmat toteutuvat, muutto tapahtuu vuoden kuluttua syksyllä ja päiväkodin rakennus tulee myyntiin.

Lukiossa käynnistyi viimeinen lukuvuosi, jonka jälkeen Puumalassa ei enää ole lukiota.

Lisää kouluaiheesta Puumala-lehdessä Minna-Liisa Riestolan kirjoittamana ja kuvittamana.

Riihi Jazz ruispellon laidassa

Ryhälässä Seija ja Pasi Jäniksen riihessä soi jazz viime lauantaina. Spontaanisti pystyyn polkaistun tapahtuman taustalla on Mikko Jänis, joka teki vanhemmilleen yllätyksen. Paikalla oli  kuutisenkymmentä kuulijaa, mukana sukulaisia, tuttavia, naapureita ja ystäviä.

Musiikillisen puolen aloitti Pasi Jäniksen anoppi, 93-vuotias Terttu Hakulinen. Hän lauloi riihen ylisillä karjalaisen laulun Liukas on maailman tie.

Riihi Jazzeille on Mikko Jäniksen  mukaan tulossa jatkoa.

Toimittanut ja kuvannut Minna-Liisa Riestola

Suurin osa Saimaaseen heitetystä on muovia

Veteen heitetään eniten muovia, joka ei maadu koskaan, vaan se seilaa järvessä ikuisesti. Auringon UV-säteily voi haurastuttaa Saimaaseen heitettyä muovipulloa, mutta muovimolekyylit eivät katoa luonnossa mihinkään.

Näitä asioita opetti Pidä Saaristo Siistinä -kesäkiertueellaan.