Teatteri-arvostelu: Katsastuksia monessa mielessä

Jalkapuuteatterin 40-vuotisjuhlavuoden esiintyjäkaarti. Kuva: Kari Kauppinen

18.7.2018
Jalkapuuteatteri
Katsastus
Käsikirjoitus Joni Skiftesvik
Ohjaus Timo Hagman ja ryhmä

Vettä sataa. Katsojia kourallinen. Urheat näyttelijät päättävät toteuttaa esityksen. Kyllä me suomalaiset kesäteatterin ystävät olemme katsastuksen tarpeessa innostuksessamme.
Jalkapuuteatteri viettää nelikymppistään Joni Skiftesvikin elokuvakäsikirjoitukseen perustuvalla näytelmällä Katsastus.
Näytelmä käsittelee Oulun seudulla asuvien nuorukaisten kasvua aikuisuuteen, auton katsastusvaikeuksia, uskonnollisuuden vaikutuksia ihmisten arkeen, Ruotsin ja Suomen rajaseudun elämän ristiriitoja sekä ihmissuhteiden ongelmallisuutta.
Näytelmässä on paljon myös uhoa ja ronskia tilanteita ja kielenkäyttöä.
Sovitus elokuvakäsikirjoituksesta näkyy selvästi pieninä kohtauksina, jotka katkaisevat juonen kulkua pitkine siirtymisineen tilanteesta toiseen. Myös tapahtuma-ajankohta liittyy sikäli menneisyyteen, että nykypäivän katsojan pitää huomioida, miltä elämä on tuona aikana näyttänyt pohjoisilla leveyksillä.

TIMO Hagmanin ja ryhmän ohjaus pitäytyy tekstin tarkassa toistossa ja esitys pitää hyvin pintansa.
Kuitenkin henkilöiden hahmoihin voisi lisätä sisäistä kasvua ja dialogin kohdistamisen tarkkuutta. Tekstin toisto ei aina tahtonut riittää luomaan hahmosta uskottavaa.
Hauskuutta myös esityksessä haettiin ja sitä löytyikin, mutta turhan arasti esittäjät luovuttivat osaamistaan.
Pienoinen kaavamaisuus ja asemallisuus vaivasi sinänsä näyttävää esiintyjäjoukkoa. Hauska Hillman-biili ja sen katsastusreissu on moni-ilmeinen ja kertoo tarinaa sen ympärillä olevista ihmisistä enemmän kuin uskoisikaan.

MATTI Siukola vetää keskeisen Viltterin roolin, jossa kiteytyy nuoruuden uhmakkuus ja pelko sitoutumisesta sekä avioliiton epävarmuudesta.
Mukana veljesryhmässä ovat Tuomo Reposen esittämä Junnu ja Timo Hagmanin rooli Öövini.
Tämä kolmikko häärää hieman eri elämänasenteella, mutta toisiaan tarkkaillen. Meno on välillä huikeaa ja suhtautuminen Viltterin avioliittoon ja kuka on todellinen tulevan lapsen isä piilee uhkana taustalla.

SIRPA Parri tulevana aviovaimona ja lapsen äitinä rakentaa Mallu-hahmostaan ehyen kokonaisuuden. Hänen pitävä luottamuksessa Viltteri-veijarin menohaluihin kestää ja rakkaus hieman erilaiseen vauvaan on vaikuttavaa.
Samoin Asta Kietäväinen Mallun äitinä ja sairaanhoitajana tekee sisäistetyt roolityöt.
Parrin ja Kietäväisen yhteiset kohtaukset ovat esityksen vakuuttavimmat.

MAIJA Majuri, Terho Pietikäinen ja Pia Hyötylä tekevät useita roolihahmoja, jotka lisäävät tarinan henkilögalleriaa ja tapahtumien etenemistä. Samoin Parri, Hagman ja Kietäväinen tekevät useita näytelmän hahmoja omien ”päärooliensa” ohella.
Tekniikasta vastaavat Timo Hagman ja Esa Törmä. Lavastus on tehty yhteistyönä.

KATSASTUKSIA jää vielä miettimään esityksen jälkeen. Auton lisäksi katsastimme suhdetta rajanaapuruuteen, nuoruuden kiusantekoon, uskoon, avioliittoon, rehellisyyteen ja erilaisuuteen, rakkautta unohtamatta.

Timo Heimonen

Teatteri-arvostelu: Tomera kyläkauppias pitää pintansa

Hurina täyttyi Mantteli-näytelmän myötä ennätysyleisöön viime viikolla, noin 330 katsojaa. Kuva: Kari Kauppinen.

17.7.2018
Hurissalon Harrastajateatteri
Mantteli
Käsikirjoitus Tuija Pitkänen
Ohjaus Ilkka Korhonen

Aurinko lämmittää, kolmas soitto, esitys on alkamassa. Hurissalon katetussa kesäteatterissa katsojat virittyvät näytelmän saloihin.
Tuija Pitkäsen kirjoittama teksti on ovelasti nykyaikaa ja mennyttä lähihistoriaa. Kylien elämä on vaakalaudalla. Koulut, kyläkaupat ja muutkin palvelut vähenevät, mutta kehitys ei aina ole yksilöiden ja yhteisöjen kannalta itsestään selvää.
Pitkänen näkee tekstissään tulevaisuuteen, mutta ei unohda menneisyyden merkitystä. Maahanmuutto, byrokratia, juonittelu ja rakkauden syvät juonteet kuljettavat esitystä kiintoisasti eteenpäin.
Kyläkaupan uusi omistaja saa kuulla uusista tielinjauksista, jotka lopettaisivat kaupan kokonaan, mutta se ei käy ja vastaiskuun lähdetään suurin panoksin.
Kaupan historiaan kuuluu myös salaisuuksia, jotka nousevat esille salaperäisin viittein. Kyläkaupan vintiltä löytyy vanha mantteli, jonka tarinaan liittyy myös kielletyn rakkauden huuma.

OHJAAJA Ilkka Korhonen poimii näytelmän teemat herkulliseksi kokonaisuudeksi.
Esitys rullaa rytmikkäästi ja kohtaukset toimivat saumattomasti.
Myös roolihahmot elävät uskottavasti.
Hurissalosta näyttää löytyvän melkoinen määrä osaamista.
Korhonen toteuttaa myös kesäteattereissa harvoin nähtyjä toiminnan takautumia osuvasti. Huumori on myös nostettu esiin oivallisesti. Pientä naurun hyrinää kautta esityksen.
Esitysten myötä näyttelijät varmaankin saavat vielä lisää varmuutta ja pystyvät syventämään esittämiään roolihahmoja.
Näytelmän ihmiset ovat hyvin inhimillisiä ja tunnistettavia, joten jokaiseen voi hyvin samaistua. Ohjaaja on rakentanut hyvän tiimin.

NOORA Virtanen uutena kyläkauppiaana rakentaa vahvaa ja topakkaa roolia avoimin vedoin. Kauppias Sirkka Koistinen ei pienestä hätkähdä. Hän panee asiat luistamaan, olkoon kysymys kaupan edusta tai innokkaan kosijan epätoivosta. Virtanen omaa hyvän äänenkäytön ja huumori on hauskan reipasta.

HARRI Lähde eläkkeelle jäävänä kauppiaana unelmoi ulkomaanmatkasta, mutta joutuu vielä taistelemaan kaupan puolesta. Lähde tekee roolista hyvin sympaattisen.
Liisa Käkränen kyläkauppiaan äitinä tuo eloisasti mukaan menneisyyttä ja puolustaa kiihkeästi kaupan pysyvyyttä. Käkräsen esittämän Helkan ja kirkkoherra Hedbergin välinen vanha rakkaus leimahtaa uudelleen esiin.
Reijo Parkkinen kirkkoherrana näyttäytyy nöyränä ja hieman alistettuna aviomiehenä koomisin piirtein.
Kati Kotro ruustinnana on näytelmän pahan ilman lintu. Kotro vetää roolin ihanan ronskisti. Miestänsä pettävä, kunnanjohtajan rakastaja ja rakennuslautakunnan jäsen Elisabeth Hedberg yrittää kaikin keinoin viedä läpi tiesuunnitelman ja löytää kauppaan liittyvä aarre.
Tauno Montonen kunnanjohtajana luottaa ihastuksensa suunnitelmiin ja on mukana auvoisan tulevaisuuden toivossa.

JUHANA Mäkilä tekee esityksessä kaksi erilaista roolia, jotka molemmat ovat näytelmän ytimessä.
Lada-mies Koposena Mäkilä vetää riemastuttavan hahmon, joka piirittää uutta kauppiasta ahnaasti ja toisessa roolissa ”Anka” Andrei Andrejevits Komarenkona, neuvostoliittolaisena työvankina, joka vaikuttaa oleellisesti kaupan menneeseen historiaan.
Jenni Kosonen Konkelon kylän tietotoimistona on humoristinen hahmo, joka tietää kaiken. Kosonen on kuin luotu rooliinsa.
Niina Väisänen siivoojana saa tietää salaisuuksia, joilla on merkitystä kaupan historian kannalta. Hän ei uskalla myöskään kertoa kunnan ”pikkujouluharjoituksista”, sillä niihin liittyy suuri paljastus.
Eevi Piili nuorena nimismiehenä on topakka lainvalvoja, joka lopulta löytää syylliset.

KTLÄKAUPAN historiaan liittyvissä takaumissa esiintyvät Oliver Kuusinen kaupan perustajana, Eevi Piili hänen vaimonaan, Simo Luukkonen vanginvartijana, Juhana Mäkilä neuvostoliittolaisena sotavankina ja hellyttävästi Justus Mäkilä kyläkauppias Jaska Koistista lapsena.

ESITYKSEN tekniikasta vastaavat Oskari Kymäläinen ja Janne Väisänen.

Timo Heimonen